lauantai 27. syyskuuta 2008

Yrittämisen vapautta

Yrittänyttä ei lannisteta - vai miten se nyt olikaan.
Ensimmäinen viikko kului betonia pulveroiden - itsenäistä tekemistä - mutta toinen viikko muutti kaiken. Alkoi varsinainen kaivaminen.
Pintamaan kuoriminen ja siitä syvemmälle valittuun pohjakorkeuteen, sen kuormaaminen sujui ihan luontevasti 240 koneella. Mitä nyt ensimmäisen päivän ongelmat hydrauliikan liittimien kanssa kun ei millään meinannut löytyä oikea tapa - vaihtoehtoja kun oli, plus oikean ohjausjärjestelmän löytymisessä. Firmasta ei paljoa apua tullut, eikä nk. "kympiltä", joka oli ko firman kalustoon kuulunut kuski.
Hänen antamat ohjeet eivät oikein olleet mieleeni - niitä kun ei oikein ollut - eikä minulla ollut edes kuvaa minkä mukaan kaivaa.
Koneen huoltoon liittyen avun saanti oli ongelmallista. Kun kaikki nesteet (moottori ja jäähdytys, kuten hydrauliikka) olivat nolla tasossa tai alle sain hieman "apua". Koneesta kuulunut rutina ei saanut häneltä sympatiaa. Mielestäni jossain on jotain todella menossa rikki. Kun halusin uuden rasvanipan, en sitä saanut.

Toisaalta en lähtenyt alkuunkaan sille tielle että tonttuilen kuvien kanssa. Tontilleni ei ollut valmista toimintasuunnitelmaa, töitä tehtiin sen mukaan miten tehtiin. Salaoja paikat / kaivot täytettiin ensin, sitten ne kaivettiin auki ja peitettiin.

Pyörittelin päätä kun sain tehtäväksi kaivaa noin 6 metrin rännin keräilykaivosta sadevesikaivoon.
Ensin oli tuo kone jolla kaivoin. Se ei ollut ongelma vaan puomin päässä oleva kauha, lähemmäs 1.5 metriä leveä lapio. Arinan pinta olisi siinä 1.5-1.8 metriä, joten kaivuu syvyys on syvempi jotta putken alle saa sopivasti tavaraa. Todellista syvyyttä en saanut tietää koska kenelläkään ei ollut mittaa.
Se mitä löytyi, ennen valmista syvyyttä oli hyllyvää tavaraa, joka nosti itseään ylös. Ja sitten oli se saamani perämies (apulainen). Nuori poika jolle lapio oli kuin sianliha muslimille. Joten hän käytti jalkineitaan maan tasoittamiseen ja siirtämiseen. Ja se tapahtui hitaasti.
Kun laitoimme kaivon, kaivettuani reippaasti suuremman montun, peittäen sen ensin eristekankaalla ja täyttäen 32:kakkosella sain hypätä koneesta useamman kerran tekemään perämiehen töitä.

Minua risoi mahdottomasti krooninen sortumavaara. Aivan montun vieressä, muutaman metrin päässä Lemminkäisen maantiivistäjä jyräsi edes takaisin saaden montun reunat valumaan alas.
Saatuani sopivankokoisen kankaan monttuun ja ensimmäisen kauhallisen 32:kosta montun reunat sortuivat. Se ei ollut mitenkään hyvä juttu. Kangas kiertyi massoihin kuten hillot kääretortussa.
Monttu oli ylhäältä noin +3 metriä ja apumieheni leikkeli rullasta metrin levyisen kaistaleen! :(
Kun sortuma tapahtui valitsemani kaivon pohja nousi melko lailla ylös. Joten se oli sitten lapio hommia - mutta ottiko tuo poika lapion? Ei, hän alkoi potkimaan kalossillaan kaivolle sopivaa pohjaa! Ei kun taas alas koneesta ja kuoppaan ja otin itse lapion - samalla reunat sortuilivat jyrän takia valuen alas kaivamaani kaivon pohjalle ja kengilleni. Kaivoin noin 20-25 cm syvänteen jonne kaivo lopulta saatiin. Kun se oli kohdalla oli aika täyttää kaivon ympäristö, ja nopeasti.

Pojalla ei ollut vatupassia jolla olisi katsonut sen että kaivo on suora. Kun kysyin ohjaamosto asiasta se sanoi että siihen tulee teleskooppi ja sillä se oikaistaan! Hyi hitto ajattelin.

Kannoin laserin huoltoautosta - mutta ei hän sitä oikein kyennyt käyttämään - ja miten olisi kun ei alkuunkaan ymmärtänyt mitä ollaan tekemässä.
Väänsin sitten asian rautalangasta - onnistumatta. Keräilykaivon putken alaosa (liitos) olkoon nk nolla kohde. Valittu nousu 6 metrin päässä on sitten referenssi piste josta lasketaan 55 cm alas kaivon pohjaan, eli pohjaan jonka päälle kaivo tulee on valmiin arinan pinnasta 55 cm alempana.
Kun siitäkään ei tullut mitään hain sopivan laudan, laiton sen arinan pintaan, toisen pään pään piti osoittaa kaivon liitoksen alaosaan, eli mihin putki tulee.

Kun oltiin siinä vaiheessa että voitiin liittää putki kaivojen väliin, sain taas astua koneesta alas montun pohjalle ja tehdä sen itse. Ensimmäinen liitos ei mennyt lukitukseen - joten opastin häntä siihen - painottaen sitä "klok" ääntä joka siitä kuului, tökättyäni putken sisään.
Sitten oli ongemana se mistä putkea lyhennetään! Käskin katsomaan uuden sadevesikaivon liitäntään, sen sisään, opastaen miten sitä "tulkitaan".
Menin itse tekemään ohjauksen liitännälle ja käskin häntä nostamaan putkea keskeltä jotta saadaan kaari ja siten lyhennetyksi putkea. Siitä ei tullut mitään, joten vaihdoimme paikkaa. Nostin putken ylös ja käskin häntä painamaan putken pään alas ja suuntaamaan se liitokseen. Kun se tapahtui niin hitaasti ja vaikeasti - ärähdin. Lopulta se putken pää oli missä piti olla, poika sanoi ettei se onnistu, ei sitä saa "sinne" kun on niin "vinossa". Jaa sanoin ja painoin putken alas ja kuului "kruts" ja putki oli liitoksessa ja lukittu. Menin koneeseen ja kauhoin satsin ja sanoin pojalle että katso että putki on tasaisesti arinan pohjassa. Hän astui putken päälle, silloin luovutin ja aloin peittämään sitä.
Tarkoitin sitä että hän ottaa lapion ja sorkkii tavaraa niihin kohtiin putken alle jossa sitä ei ollut riittävästi - eli putki oli tyhjän päällä.

Tähän mennessä kun olen vastaavia hommia tehnyt kaivurissa on tehtävään sopiva (leveydeltä oleva) kauha. Ennen putkien asennusta arinan pinta on jyrätty (maa tiivistetty). Sitä ei tässä projektissa tehty. Ei edes kyseisen kookkaan hallin päätysivun salaojaputken arinaa.
Jos ko. kohde joudutaan joskus avamaan muistellaan sitä kuka sen aikoinaan kaivoi - minä en sitä kunniaa itselleni ota. OK, tälle pätkälle en voi mitään - mutta muut jotka oli kaivettavaksi, niiden tekoon en suostu sellaisilla menetelmillä.
Kaiken lisäksi putkiston pohja oli niin hyllyvää ja vetistä että se olisi pitänyt kaivaa paljon syvemmälle ja peittää eristekankaalla ja sitten täyttää ja ajaa maan tiivistäjällä, paljon pienemmällä mikä siellä oli. Se oli liian raju moiseen työhön.

Ja ennen kaikkea - valittu aika kyseiselle työlle oli täysin väärä. Ehdotin "kympille" työn siirtämistä seuraavaan päivään jolloin viereistä pintaa ei jyrättäisi (kello lähenteli kolmea). Ei, se ei käynyt. Kuten ymmärsin, sen olisi voinut tehdä vallan hyvin seuraavana aamuna.
Nyt koko kaivannon aukiolon aikana reunat sortuivat jyräämisen takia ja sain kauhoa sortunutta maata pois. Paskamaisinta oli se että sitä hienoa, esim erkkaria ja savea valui kolmekakkosen päälle. Lisäksi liitoskaivo oli kaivettu yhden kyljen osalta auki ja oli siten vailla tukea. Jokainen voi ymmärtää mitä tapahtuu kun aivan vieressä ajetaan jyrällä. Kaivo kallistui - jäin miettimään miten jutut on liitoskohdissa, kyseessä kun oli nk. runkolinja. Kyseinen poika oli jo aiemmin "kallistanut" kyseistä kaivoa ajamalla ison jyrän aivan kaivon viereen vaikka sitä ei oltu tuettu täysin toiselta puolelta. Ei edes jakavaa oltu vielä kasattu sen suojaksi.

Olin joutunut kuluneen viikon aikana toistamiseen pomputtamaan itseäni kaivuukoneen ohjaamon ja jonkun montun pohjalla, tai rullaamassa raskasta mattorullaa, nostamassa täyttä, juuri avattua rullaa jopa yli metrin esteiden yli.
Lisäksi jouduin ravamaan ulos ja sisälle katsoakseni kaivuu korot - jota varten yleensä on apumies (perämies) - toki - oli minulla sellainen mutta se oli sama oli vai ei.
Sitten kävi niin ettei poikaa ollut kun hän hääräili tontin toisella laidalla.
Korot sain katsoa vanhan-aikaisesti, kolmen pisteen vertailulla. Se oli kummallista tiirailua heikoilla, likaisilla silmälaseillani.
Aikaisemmissa kohteissa apuna on ollut laser - tässä kohteessa se oli huoltoautossa - akku ilman latausta. Ja, kun perämies on ollut apua se on ollut nk. ammattilainen, toki ei aina - mutta silloin asiasta on sovittu erikseen - eikä niillä ole ollut lapio kammoa.
Tällä pojalla oli tuo lapio kammo, se ei sitä vempainta ottanut. Kun kaivon taakse jäi keilamainen osa maata, josta nousi luiska ylös valmiiseen rakenteeseen pyysin häntä tasamaan taustan. Kaikki muut olisivat ottaneet lapion, mutta ei tämä poika - hän alkoi potkimaan kekoa tasaiseksi!
Silloin alkoi todella jurppimaan, jopa niin etten halunnut edes katsoa moista idiotismia ja käänsin koneen ympäri ja pistin tupakaksi.
Olen täysin vakuuttunut ettei hän ole ennen moisia töitä tehnyt.

Edellisessä muutama poiminto viikon tapahtumista. Kun perjantai oli siinä kolmen pinnassa koneen jota ajoin, viereen kerääntyi porukkaa suunnittelemaan jatkoa. Kesken kaiken tuo "kymppi" kääntyi puoleeni, osoittaen kokoamaani pientä kasaa, pois ajettavaa pintamaata ja sanoi jos vielä käsittelen firman tavaroita tuolleen - et tule kauaa olemaan tässä firmassa. No - tuo alku ei varmaan ollut ihan sana tarkasti noin, loppu kylläkin. Tapa miten hän sen myös sanoi oli uhkaus sielun syvyydestä. Yllätyin ja hölmistyin.

Olin sanomassa vaikka mitä - mutta se oli niin ala-arvoista ettei siihen kannattanut kommentoida. Olin sanomassa etten tee tätä kuin huvikseni, saadakseni hieman vaihtelua tonttuiluihini. Minun ei itse asiassa tarvitse tehdä töitä.

Olin siirtänyt romulautakasan sivuun ja kysyin että et varmaan tarkoita noita lautoja, siihen hän sanoi että ei.
Kyseessä oli ahdas paikka, jonka vieressä oli jotain betonia, jätteitä jostain betonikuormasta. Sen päällä oli sitten uusi kytkentälevy. Kun kasasin pintamaata keoksi siitä valui hieman kyseisen kytkentälevyn päälle (kuvan kaltainen kapistus) siten että yhden kulman päälle tuli noin 5 litraa, alle 10 kuitenkin multaa.
Kytkentälevy on nk. kulutusosa, joka liitetään kaivuuvarren päähän, johon sitten kytketään käytettävä kaivuukauha. Se on rakennettu kestämään rajua rasitusta ja kolhuja.

Syy miksi siirsin tuota pintamaata oli varautuminen sen poisvientiin. Koneen alta kaivettiin poisvietävää täyttömaata viereiselle tontille ja kaivuualueen reunalle kasaantunut / jäljelle jäänyt pintamaa alkoi katoamaan kauhalle ulottumattomuuksiin. Tein mitä piti ja siirsin sen sopivampaan paikkaan josta sen saisi kauhottua helposti auton lavalle. Samalla sitä ei olisi valunut alas valmiin pinnan päälle.

Se jotenkin kruunasi koko viikon. Matkalla soitin omistajalle - ei vastannut puhelimeen joten kirjoitin sitten kotona mailin sanoen etten sitten tule Maanantaina kyseiselle pelipaikalle. Kuten kirjoitin, syynä ei ollut mikään yksittäinen tekijä vaan kaikkien eri tekijöiden summa. Tilanne oli myös sellainen etten ajatellut edes korottavani hintaani. Itse en uudella paikkakunnalla moiseen puuhasteluun osallistu - jos vaikka hankin oman koneen joskus.

PS. Tontilla oli ulkopuolinen urakoitsija omalla koneella. Hän kertoi yhtä jos toista ko projektista ja juttelimme tavasta miten kyseistä projektia toteutetaan - joka oli totuttuun (tottumaamme) hieman poikkeava. Muistelimme "Hesan" projekteja joissa olimme olleet - jopa samoilla työmailla - vaikka emme toisiamme silloin tavanneet. Monta yhteistä tuttua tuli esiin, mestareita ja kuskeja, koneiden omistajia.
Hän kertoi että kuluneen kesän aikana kyseisessä firmassa oli ollut noin 20 kuljettajaa, jotka kaikki tulivat ja lähtivät. En ole ikinä kuullut moisesta vaihtuvuudesta - tuntui aivan uskomattomalta. Nyt tais tulla sitten ventti täyteen - 21.


En pidä itseäni huonona kuskina - etenkin jos puomin nokassa on pyörivä kauha - vaikka en sano olevani myöskään mikään huippu. Tapanani on sanoa olevani melko hyvä harrastelija. ;)

Taidan jättää tuollaiset "hullutukset" tähän tältä erää ja keskittyä vain oman tonttini parissa tonttuiluun. Saatan jopa siirtää verkkoveneeni kärryyn ja ajaa läheiselle järvelle kuhaa narraamaan.

Lopuksi vielä hieman tarkennusta:
Kun teen diilin konekuskina olemisesta - olen koneen kuski. Sillä on yksi hinta.
Perämiehen hommat maksaa enemmän, enkä tee niitä kovin mielelläni sillä selkäni ja kaikki niveleni ovat nk. loppu. Polvetkin toipuvat vain nivelien vaihdolla. Ja tähän vajaaseen 60 ikään mennessä olen saanut myös astman.
Kun sitten annetaan piirustukset käteen ja sanotaan kaiva niiden mukaan, edellytän laaserin tuomista tontille käyttööni, tai otan oman ja sellainen kokonaisuus taasen maksaa sitten paljon enemmän.

Vastuu maksaa. Sellaista ei tavallinen kauhan pyörittäjän vastuuseen liity, ei ainakaan niillä hinnoilla. Lisäksi, silloin vastaan lohkostani ja suunnittelen itse työni ja missä järjestyksessä sitä tehdään - ja oikeilla työkaluilla. Tarvittaessa otan oman perämiehen mukaan - joka osaa hommat - ja se maksaa taas enemmän.

Että silleen tällä kertaa.