Vanahan osan päädyn viimeistelyjä

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

Jäi tuo tehtävä tekemättä viime vuonna, nyt se oli pakko saada kuntoon kun sisään en enää halua pisaraakaan vettä. Lumi on myös ikävä seuralainen kun se menee minne menee pienimmästäkin rakosesta.
Tilanne on nyt toinen kun olen saanut sisätilat kuntoon ja ne pitää pysyä kuivina.

Siinä minun jalkani ovat noin 4 metrin korkeudella maasta,
Ja minä inhoan korkeuksia!

Siinä sitä viimeistellään ulkovuorausta, laudat pohjamaalissa. Ja tekemäni tellinki tuntui tukevalta. Tosin reunakaiteita en tehnyt. Kyseisen kohteen katon irrotin viime vuonna ja nostin ylös että jatkuu sopivasti uuden osan katon kanssa.

Joskus myöhemmin toiseen kerrokseen tulee täysin uusi katto ja harja siirtyy tikkaiden kohdalle.

Timpurointia korkeuksissa

Laudat pätkin pajassani mutta ylin kerros oli sitten sahausta ja kirveellä veistelyä. Lopuksi tuli otsalaudat ja pellit.

Ja kuten normaalia - ukko kiipesi ylös ja alas lukemattomia kertoja. Vielä olisi ollut hieman tekemistä mutta kun alas pääsin hieman ennen neljää totesin eukolle, joka siivosi jälkiäni, - että nyt riitti. Lonkassa ja selässä oli sellainen tunne että jatketaan huomenna.

PS. Sitten on vielä talon toisella puolella koko päädyn laudoitus. Vastaava kuten yläkuvan vihreä osa.

Olin unohtaa.

Lumipalloilua

Aamulla tuli sentin verran lunta, tai pari ja meidän Viki tykkäsi siitä ja pisti pallopelin pystyyn :-)