tiistai 31. toukokuuta 2016

2 kuukautta leikkauksesta

Se on sitten tänään noin 2 kuukautta leikkauksesta. 
Se tapahtui viimeinen päivä maaliskuuta ja tänään on sitten viimeinen päivä toukokuuta. Nuo ajat kalenterin mukaan.

Sikaria tai röökiä en nyt aio sytyttää ”juhlan kunniaksi”, hieman valkkaria toki otetaan.
Tuosta "tupakoinnin lopettamisen seuraukset", siitä oma juttu vaikka seuraavaksi.

Alku oli hieman hankalaa, useampia päivätorkkuja piti ottaa vaikka mitään en tehnyt jotka ovat  nyt vähentyneet rauhalliseen tahtiin - kuten kivut ja viime aikoina ovat jääneet pois, toki ei täysin. Niin sanottu hengittämisen olen näköjään oppinut uudelleen, siis melkein mikäli olen rasittanut itseäni ja olen siksi joutunut oikaisemaan itseni sohvalle välillä nukahtaen. Joskus burana tai pari kipuihin.
45 vuotta tupakoineena sen lopettaminen ei ole ollut, ei todellakaan kovin helppoa.

Eri tehtävät painavat päälle kuten ruohon leikkuu joka on kuin tilkkutäkin tekoa - osa kerrallaan. Ruohon leikkuussa kun saa muutaman päivän, viikon jälkeen homman valmiiksi pitää aloittaa heti uudelleen :(
Puutarhan valmiiksi saattamista, täysin uusi systeemi ja uutta multaa hitosti. Silti vain puolet tehty aiempiin vuosiin nähden.

Pajassa en ole itse asiassa tehnyt mitään mutta huomenna aloitan sahaamalla tukia (rimoja) marjapensaiden ympärille, niihin muutamaan joista ne puuttuvat, jotka ovat hajonneet.
Pajassa alkaa ensin kunnon siivous, poltettavat alas tynnyrin luo ja pressu päälle odottelemaan sadetta ja kulovaroituksen poistoa. Sitten palataan eri projektien pariin - sen mukaan miten muistan mitä kutakin hommaa tehdään.

Ihminen kun on melkoinen otus, joka tulee esille eri medioiden (lehdistö, TV, Radio, YouTube ym.) ja meedioiden (ennustajien) kautta, unohtamatta edustajiamme - niitä politiikkoja. Siitä ei nyt sen enempää, tältä erää. 
En kuulu niihin jotka kieltävät sen etteikö oma pää (korvien välissä) välillä sekoa ja sen myötä kaikki muutkin. Pari kolme nk. burnouttia kokeneena joka nykyään ilmastaan lyhyesti vain ilmaisulla ”masennus” - vaikka se on monilta osin tappava sairaus.
Eutanasiaa ei hyväksytä, tuota ns. hyvää kuolemaa, ei ollenkaan. 
Mutta vanhusten, sairaiden, kyvyttömien heitteille jättö ja kuolemaan saattaminen onkin OK, täysin sallittua ja siinä ei ole muuta vikaa kuin että olemme pahoillamme tapahtuneesta jolla se kuoleminen pitkän kärsimyksen jälkeen kuitataan. 

Oma muuttumiseni alkoi tammikuun lopulla saatuani asiasta tiedon, ja kuukausi siitä alkoi nuppi jo hieman sekoilemaan kun se vahvistettiin ja pääsiäistä kohti entistä enemmän kun odotin leikkausta, jopa persoonallisuuteeni tuli muutoksia. 
Ehkä joskus ennen, niinä hyvinä aikoina lääkärin lisäksi olisi ollut tarjolla psykoterapeutin konsultaatiota, apua.  Ei näkynyt eikä kuulunut, ei diakonissaa eikä pappia - ei sen puoleen että olisin heihin ihastunut mutta olisihan sitä voinut jutustella vaikka itse pirun kanssa siinä tilanteessa ja etenkin sen leikkauksen jälkeen.

Syöpäpotilaan masennus ja henkinen kriisi?
Johan minä siitä jo kirjoitin joten se siitä ja siirrytään eteenpäin. Alkaen maliskuulta.

Merkittävin asia joka todella häiritsee mielenrauhaani ei ole se etten aina saa itseäni tekemään sitä mitä minun pitäisi, jota haluaisin, ja se on muistini ongelmat. Ne (monikossa) ovat alkaneet jo huolestuttamaan allekirjoittanutta.
Saan varmaan ottaa nyt todella käyttöön kännykässä olevan ääninauhurin, toivoen etten unohda että sellainenkin on käytettävissä….

Olisi kiva tietää miten muut masennuksesta kärsineet, kärsivät ovat kokeneet em. ei toivottavan ominaisuuden? 

Vastaisuudessa tähän aiheeseen liittyvät jutut julkaisen täällä - Ukko-Tontun tuuaniluissa. Se että tämä aihe avautui Puupaja jutuissani oli täysi vahinko…

Lopuksi se että tavallaan päivä päivältä voin paremmin, siis fyysisesti ja kestän päivä päivältä paremmin - toki aina hieman ylittäen rajat tuntuu todella mukavalta. Myös tuo ”henkinen” puoli paranee, kohenee vaikka ei muistin osalta….


Alla muutama valokuva mukaan…

Itse asiassa teen siitä oman jutun, YouTuben kautta.... siitä tietoa kun sen saan aikaiseksi...
Raparperit odottavat