lauantai 2. marraskuuta 2013

700+ km takana ja hyvää kurpitsajuhlaa kullekin kansalaiselle

Meidän kurpitsat eivät selvinneet kurpitsa päivälle asti. Osa jo hillona.
Kuitenkin, hyvää Halloween juhlaa teille kaikille.

Meillä se jäi käsintehtyihin maustettuihin makkaroihin ja perunamuussiin. Makkarat Helsingistä, erikoiskaupastamme. Ja viiniä, osa omaa koti viiniämme.

Eilen lähdettiin sitten etelään, äitini kun täytti viikolla 88 vuotta ja sinne piti lähteä koska niin sitten päätin ja matka meni Stadiin koska samalla halusin mennä Plektratrading firmaan Ruusankadulle hakemaan uuden taltan sorvaukseen. Ei mikään halpa juttu. Pari sellaista ja halpa liikkeestä saa ostetuksi jo uuden sorvin!
Teen siitä taltasta videon toiseen blogiini; siihen Kurren Puupaja.
Ja kun tuli samalla se himo ja halu tavata tyttäreni tytär! matkan varrella - se matka sitten tehtiin.

Ja sitten noin 270 km (HERE kartta) ajon jälkeen nk. Kurvin paikkeilla auto parkkiin, ja kerrankin ihan suoraan "lihakauppamme" eteen. Sitten olikin aika viedä koiramme Vikin kävelylle ja Hämeenkadulle - ja se olikin hänelle kauhistus ja myös minulle.
Oli niin monta autoa joka suuntaan ettei kyennyt valitsemaan minkä perään juoksee ja ne ihmiset! - ja sitten se HAJU! Unohtamatta sitä hälinää, niitä ääniä!
Ei ihme että Viki oli miltei paniikissa ja tärisi kuin vibra! Kun palattiin autolle se veti kuin mikä ja oli hypätä sisälle ennen kuin ovi oli auki.

Ja se haju iski myös minuun - se saaste! Olin jo ottaa nenäliinan kasvoilleni minkä läpi hengittää - ja taatusti sää oli sillä hetkellä siellä todella hyvä!
Ajattelin että mitä se on kun lämpö lähentelee 30 astetta? Minulta se voisi viedä hengen ilman suojalaitteita! Paikka Pii-Paa autolle.
JA se pieni kokemus taas siellä - ihmiset - heidän ilmeet, pukeutuminen, ostoskassit - kiire - se kaikki. Oli kuin jokaisella oli kiire sinne minne olivat menossa - pois siitä kaikesta - mitä siellä kadulla on - paitsi juopot ja muut sekopäät, jotka olivat siellä kuten omassa huushollissaan ja höpisivät tai huusivat omiaan.

Sitten autoon ja matka jatkui Ruusulankadulle Taka-Töölöön. Tiesin miten sinne ajetaan mutta kun piti kokeilla uutta puhelintani - Samsung Galaxy S4 ja sen navigaattoria - ja kun tultiin perille - se EI ollut SE paikka.  Tarkistin osoitteen ja se olikin - Ruusankatu!
Paikka löytyi ja sain sieltä mitä hain - ei niin montaa asiaa mitä olisin halunnut - mutta sen yhden tärkeän kuitenkin, sen uuden sorvitaltan ja samalla sellakka hiutaleita.

Sieltä "Kurvista" Taka-Töölöön kohteeseen ja takaisin - ei kaupassa käynti aikaa - veikkasin että samassa ajassa olisin ajanut Lahteen!

Liikenne oli - en nyt sanoisi kaoottinen - sellaisen löytää esimerkiksi Kairosta ja muualta - se vai oli niin "kaoottinen" - hidas - hidas - tök-tök... ja silleen. Muutama metri eteenpäin, odottelua, ja silleen. Kytkin oli kovilla.

Sitten Itäkeskuksen kautta Porvooseen ja äitini luo vieden hänen nyt viikolla olleen 88 synttäri jutut.
Stadissa olisi ollut läheisiä ystäviä joita olisimme halunneet tavata - mutta nyt oli todella nk. kiireinen aikataulu. Sorry heille kaikille ettei tavattu - ehkä sitten kun joulu tulee ja käydään siellä "Etelässä" uudelleen.

Porvoossa oli äitini tehnyt "kystä kyllä" - huomioiden ruokavaliomme - kuten aina - ja nyt oli naudanliha-makaroonilaatikkoa, jota rakastamme.
Siellä oli myös yllätys - siskoni Mäntsälästä!
Ja Vikimme sai yllätyksen kun lattialle oli pudonnut hieman äitini kokkailujen aikana hieman jauhelihaa ym - hän siivosi sen lattian hetkessä puhtaaksi :-)

Siskoni kutsui kylään heille  Mäntsälään, myös yövieraaksi - mutta nyt se ei vain onnistunut vaikka olisimme tykästyneet siihen hurjasti. Joskus vain käy niin.
Mutta seuraavalla kerralla, kun "Joulupukki lähtee matkaan" - harmi että olen ajanut partani lyhyeksi - vaikka sen piti olla jouluna kuten Joulupukilla, ainakin sen tontulla ja olisin voinut "ryntäillä" hyväksi tontuksi ystävälleni Timo Pakkaselle.

Tänään sitten aamulla - kun sain kummatkin naiset tajuamaan aamiaisen jälkeen, ja kun eukko kävi kylpyammeessa -  että nyt lähdetään (äitini ja eukkoni) - lähdettiin Hautausmaalle sukujemme haudoille. Ensin isäni - jonka suku on aina asunut Porvoossa, ja sen alueella - sitten veljeni haudalle joka kuoli nuorena Himoksen laskettelurinteessä vaikka oli rutinoitunut suurissakin rinteissä ja ensihoitaja myös hiihtorinteissä kun niissä oli lomalla.

Sitten oli vuorossa Iso-Äitini, eli mummoni, eli äidin-äitini hauta - hänen suku kotoisin juuri täältä mistä mökkimme ostimme. Hänen isä syntyi ja varttui tuossa muutaman kymmenen kilometrin päässä Virtasalmella "torpassa" jolla oli lääniä lähemmäs 1000 (tuhat) hehtaaria, oli sahat, myllyt ja meijeri jossa tehtiin voita jne. Suku on Puranen.

Viimeisenä hautapaikkana oli sitten aviopuolisoni, eukkoni vanhempien hauta. Ja miten olla. Heidän vieressä oikealle lepää kahdessa vierekkäisessä haudassa sukuni, sen toisen Porvoo haaran edesmenneet jäsenet!
Ja mikäli Viipuria ei oltaisi menetetty - en olisi eukkoa ehkä tavannut mutta hänen vanhempiensa hauta olisi nyt siellä.

Kun jätin sitten äitini kotitalon portille oli kiireinen lähtö Nastolaan. Tyttärelleni oli tulossa vieraita myöhemmin iltapäivällä. Lahdessa ensin Kärkkäiselle tankkaamaan. Nyt oli hinta 1.51 litra - kuten eilen. Hesassa halvimmat hinnat oli 1.60 ja silleen.

Tyttäreni tytär katseli minua ensin (vaikka parta oli ajettu) kuin Halloween otusta - mutta siitä se lähti liikkeelle niin,  isänsä sylissä siten että lyötiin High Five, eli korkea vitonen jonka hän oli oppinut - ja ennen pitkää tyttö oli jo sylissäni.
Oli "painava" paketti ja äiti sanoi sen olevan noin 13 kg.
Se oli itselleni liikuttava hetki kokea sen kokonaisuuden, tuon pienokainen sylissäni. Jään kaipaamaan sitä tyttöä niin,  ja hänen .... sitä kaikkea!

Toisaalta sinne on "vain" vajaat 200 km ja aina voi tehdä ostoksia Lahdessa joita täältä ei saa - ja sitten on tuo Heinolan Lähiruoka Heila! Ja jos ei mitään ole niin keksitään sitten :-) LOL

Meistä tuli sitten Sofian kanssa nopeasti hyvät kaverit ja sitten hän esitti meille musiikin soidessa privaatti tanssia - ja mahtavasti - jonka myös videoin.
Se video, kuten valokuvat ja tulevat jäävät privaatti tasolle - ilman YouTubea vaikka siellä sellainen privaatti puoli onkin, ja ilman tätä foorumia.
Se on hänen äidin toivomus jota kunnioitan, ja ymmärrän.

Jonkin ajan jälkeen alkoi sitten kotimatka ja Heinolan Heilassa poikettiin - ja se pahus olikin kiinni! Ei tullut lihaa mukaan - Suomen parasta savustettua nautaa - eikä myöskään heidän tilaviiniä. Eikä  myöskään sian ihraa, rasvaisia kylkipaloja meidän linnuille! Se todella harmitti. Meidän tikat todella rakastavat sitä!

Sitten viideltä oltiinkin jo kotona ja kun mahdollisuus oli koiramme pisti kuonon maton pintaan ja alkoi nukkumaan. Olin myös itse hieman "otettu" koko matkasta. Alan olemaan "vanha" tällaiseen reissaamiseen vaikka auto on mukava ja kaikki herkut. Ajaa voi vaikka jalat ristissä, ja ohitus tapahtuu tarvittavasti hyvinkin rivakasti (25l+/ per 100 km) mutta kuitenkin.
Koiramme on todella kehno ja huono matkalainen kun hän vartioi kaikkea koko ajan - autossakin pää pitää olla aina pystyssä vaikka silmät lurpahtaa kiinni ja pää vajoaa...

Ja huomenna nukutaan pitkään... ainakin yhdeksään asti tai hieman enemmän...

PS. Seuraavaksi juttua vaikka remonteistani tai kun kävin raivaussahalla metsärajalla....