maanantai 28. heinäkuuta 2014

Kirkko kuulumisia

Jotka eivät tiedä niin täällä päin kun sanotaan että mennään Kirkolle tarkoitetaan Kirkonkylään. Meille se on Juva ja tuttavalle joka lomaili Puumalan lähellä se on Puumala.

Naapurin Matille tuli asiaa "Kirkolle", kysyi vienkö ja sovittiin reissu kun hänen piti päästä lääkäriin silmätulehduksen takia ja sai lääkkeet - ja ostetuksi uuden rannekellon kun rikkoi entisen.

Ennen sitä oli hoitaja käynyt laittamassa Matille parin viikon lääkkeet ja otti verenpaineet. Hän muuten järjesti sitten sen lääkärireissun.

Matkalla Kirkolle kysyin Matilta paineet. Oli 167/88 ja sanoin että ovat hieman koholla. Ajettiin hieman matkaa kun Matti kyseli miksi xxx eli hoitsun nimi pitää niin avointa paitaa että rinnat näkyy ihan syvälle asti. Kun sain tietää että kyseessä oli tuo terveydenhoitaja aloin nauramaan ja sanoin Matille että nyt ymmärrän miksi ne verenpaineet olivat koholla! Matti ei heti sitä ymmärtänyt mutta kun sanoin uudelleen hieman tarkentaen Matti taisi punastua.

Kun kävin tankkaamassa poikkesin Erkillä kahvilla, aseman omistaja. Kyselin mitä ottaa jos käytän hänen isoa peräkärryä - Vitonen alkuun ja euro tunnilta. En ottanut ja sain luottaa omaan kärryyni jossa on luvattoman vanhat ja huonot renkaat. Päätin ottaa mukaan 500 kg betonisäkin vaikka kärryn max. kuorma saa olla 470 kg, mutta ne renkaat. Hyvin kuitenkin matka kotiin sujui, kun ajelin "rauhallisesti".

Erkki kertoi sitten miten pari naista vuokrasi häneltä kyseisen kärryn, piti viedä 500 kg betonisäkki kotitontille kun miehet tekivät remonttia.
Soittivat sitten että kärryssä on jotain vikaa kun pyörät savuaa. Erkki otti auton ja meni katsomaan. Tie oli huono, rospuutto aikaa ja täynnä kuoppia.
Kyydissä ei ollut 500 kg vaan 1000 kg! Kyllä se kärry sen olisi normaalisti kestänyt mutta kun ne kuopat ja naisten nopeus! Taka-akseli oli vääntynyt, melkein katkennut ja renkaat taittuneet ylhäältä sisään päin ja ne sitten hankasivat runkoon ja siten sitä käryä tuli. Oli kallis remontti.

Sitten oli juttua yhdestä paikallisesta auto fiksarista, mekaanikko jonka ammattitaitoa arvostettiin laajemmin, etenkin raskaan kaluston osalta. Asui tosin hieman syrjässä kirkolta. Lopetti sitten  hommat vuoden vaihteessa ja jokuset apulaiset jäivät samalla työttömiksi.
Syynä ei ollut yksistään tulityölupaehtojen muuttuminen, syitä oli muitakin. Suurin taisi olla nuo Internet yhteydet, kyllä, jotka eivät toimineet ja kun toimivat niin hitaasti ja pätkien. Joutui aloittamaan työn uudelleen ja uudelleen.

On nimittäin niin että autot alkavat olemaan nyt sitä ikäluokkaa että niihin joutuu kytkemään testerit kiinni ja ne taasen vaativat Internet yhteyden. Ja toiseksi, ohjelmatkin maksavat ja kaikkiin eri merkkeihin on omat vuosimaksut. Ei enää kannattanut jatkaa toimintaa vaan hän siirtyi kirkolle toisen palvelukseen keräämään eläkerahoja.

Olen paikallisen Suur-Savon S-kaupan kassajonossa ja vaihdan kassaa, niin muutkin, etenkin naiset jotka katselivat kattoon ja muualle.
Oli se päivä kun nk. Kulttuuri auto oli tehnyt reissun. Tuonut tietyltä  Juvan alueelta asukkaita ostoksille, julkista liikennettä kun ei ole. Meiltä se on Perjantaisin.
Jonossa pölisi kovaan ääneen hikinen, karvalakki päässä oleva todella lihava, hyllyvää läskiä oleva mies, ilman paitaa ja housut olivat ikivanhat verkkarit jotka oli polvien kohdalta lyhennetty saksilla, eri pituisina. Vatsassa ei ollut normaalia napareikää vaan tennispallon puolikkaan kokoinen pullistuma jonka ympäriltä hikinorot valuivat alas housuihin, jotka roikkuivat ison vatsan alla lantioilla. Ainoa asia joka peitti yläkehon oli olkalaukun hihna.
Oli se minullekin aika lailla vastenmielinen näky vaikka olikin samalla hupaisa, etenkin mitä niihin rouviin tuli.

Olihan sillä matkalla muutakin hauskaa mutta oloon. Tai ei. Otetaan vielä yksi juttu mukaan.
Paikallisen Agri-Marketin pihalle oli tullut uusi tyyppi töihin ja toinenkin. Henkilökunta on vaihtunut monesti parin viime vuoden aikana eikä paikalla ole enää ketään ketään niistä jotka minua aikoinaan palvelivat kun tein suurempia ostoksia taloa rakentaessani.

Ryhdyin taas keväällä käymään siellä ja aina palvelu on ollut hieman, ellei töykeätä niin kuitenkin sellaista josta en ole tykännyt alkuunkaan.
Olin sopinut siitä betonisäkistä joita oli neljä että varataan minulle yksi - ja kun tänään sen hain ne kolme oli myyty. Joten hyvä valinta.

Kun kysyin esimiestä niin hänellä oli lomapäivä. Hänkin oli uusi siellä ja kun tein tilauksen / varauksen tilille hän haki tietomme - hieman "no niin", tympeästi. Kun hän näki luottorajamme - miten lie sinne jäänyt - ääni kellossa muuttui. Nyt minua puhuteltiinkin nimellä!

Kun tuo esimies oli lomapäivää viettämässä tyttö siellä istui melkein jalat pöydällä ja jutteli mukavia tuon em. varastomiehen kanssa joka nojaili tiskiin jutellen hauskoja tytön kanssa selaillen puhelintaan. En ollut saada palvelua. Kädessä oli lappu jonka annoin tytölle, hieman töykeästi tai kuten jokin kartanon herra jotain rengilleen; -  että nuo menee sitten sinne tilille ja haen säkin ensi viikolla.

Kun hain tänään säkin ääni kellossa oli taas toinen, tuon varastomiehen osalta. Palvelua tuli heti, hyvä ettei lyönyt kantapäitä yhteen kuten alokas armeijassa.
Mukaan tuli toinen varasto"poika" joka otti trukin. Hän käskytti poikaa sanomalla että se on se Herra Stenbäckin betonisäkki ja valvoi koko asian että se meni kärryyni.

Mitä kaikkea yksi luku tililuoton määrässä voikaan saada aikaiseksi asiakaspalvelussa! Tuli mieleen ne entiset ajat muutaman vuoden takaa kun kävelin ko. kauppaan ja myymälänhoitaja otti asiani hoidettavaksi vaikka olin ostamassa vain pussin linnunsiemeniä.