Olin hyväksynyt sen että syksyllä hankittaisiin uusi koira, mutta ei kisaa. Kissa sitten tuli ja valmiiksi kokenut, noin 16 vuotias.Tytär soitti että olisi sellainen tilanne, ja saattaa olla saattohoidon tarpeessa, joten ei sitä voinut tyttärelle sanoa ei - etenkin kun eukko ilahtui siitä kerta kaikkiaan. Joten meillä on nyt sitten Olavi.
Hän, tuo vanha herra on sitten asettunut taloksi - ikään kuin olisi iät ajat asunut meillä. Ja omat paikat paikat on katsottu ja rutiinit on myös vakiintuneet.
Valitettavasti jotkut niistä eivät ole alkuunkaan minun mieleen - etenkin kun se tulee kuudelta, viimeistään seitsemältä herättelemään.Puskee ja puskee ja kehrää eikä periksi anna vaikka vedän peittoa päälle piiloutuen sen alle.
Hän on jo kunnostautunut hiirien ja myyrien metsästäjänä.
Vanha kun on niin kuolleetkin ovat kelvanneet saaliiksi.
Piharakennuksen päädyssä on nk. Korsu, pressulla peitetty tila. Sen sisällä oli kookkaampi myyrä jäänyt ison rotan loukun giljotiini iskun uhriksi. Koska minulla ei ollut hanskoja ajattelin vapauttaa sen ja asentaa loukun uudelle uhrille. Ja sitten unohdin sen.
Olavi löysi sen, nappasi otuksen hampaiden väliin ja kiikutti sen sisälle - ja mukana oli tuo kookas loukku! Voi kunpa siitä olisi saanut valokuvan!
Vaikka tein pannukakun - niin hommat ovat edenneet ihan yes - eli se jäi ainoaksi pannukakuksi.
Tänään taaplattiin sitten lautaa, reilut 500 metriä. Eukko apuna ja kun korkeutta tuli yhden kasan kohdalle 33 riviä ei eukosta näkynyt kuin otsa kun varpaillaan seisoi.
Huomenna on sitten suuremman tavaran taaplausta, ja sitä riittää. 2x4, 2x5 ihan kelpoisesti ja sitten muuta tavaraa kuten 5x5, 2x10 ja silleen. On kuusesta ja männystä.
Joten - tehtävä on ja joutuisaan - joten veneremontti antaa edelleen odottaa itseään - mitä joitakin pienempiä juttuja joka sisältää kuidutusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti