Täysi päivä töitä ilman lepoa

Kuten on: Klikkaa kuvaa ja saat sen ruudun täydeltä eteesi.

Niin se vain on että "eläkeläiset" tekevät täyden työ päivän - lepäämättä sen kummemmin

Sen kummempaa syytä työhön ei ole kuin halu saada jotain valmiiksi, jostain syystä tietyn ajan sisällä ja tiettyyn aikaan mennessä.

Todettiin juuri että olemme tehneet viime aikoina, viikkoja, keskimäärin 5-7 tuntia päivässä - välillä hyvinkin raskasta työtä.

Välillä tuntuu että mitään ei valmistu ja sitten yks´kaks´valmista on - ja paljon.

Olin tuonut jostain tontilta suuremman kiven jonka päällä voi istua mukavasti - tulevan Pergolan kulmaan - ja kun naapurin Matti istui sen päälle - siitä tuli Matin kivi.

Viereisessä kuvassa, oikella on tekemäni "Junttan" - tukin pätkä ja kahva naulattuna. Sillä olen juntannut hiekkaa jota olen levitellyt kuorma kaupalla (kottikärry) eri paikkoihin. Kaikkialle ei Romuluksen ulottuvuus ole riittänyt.

Tänään eukko istutti pienempiä kiviä sen ympärille - siis tuomani kiven ympärille, ja myös muuta mukavaa maisemointia. Pieni moska (iso vasara) oli apuna.

Siitä hän jatkoi muualle, tehden samaa kivetystöitä. Kierteli tonttia ja haki sopivia murikoita - jopa kookkaampia, 5-7 kg kokoisia ja asenteli niitä paikalleen. Nousi ylös, astui taaksepäin, katseli ja kumartui eteen, tarkasteli kulmia ja asetteli niitä uudelleen, ja uudelleen. Pieni, jopa suurempi vesisade ei menoa haitannut.

Illalla hän ihmetteli kipua pepun seutuvilla ja nivuksissa. Kerroin että kyseessä ei ole mikään sukupuoli tauti vaan pelkästään uinumassa olleiden lihasten ja jänteiden heräämistä eloon. Hän on jo todennut laihtuneensa jonkin verran - ihmettelen vain mistä.

Itse olen laihtunut keväästä noin 4 kg, eli painan nyt vain reilut 110. Minä ja painoni eivät ole suhteessa siihen mitä yleisesti ajatellaan. Kehumatta kroppani koostuu melkoisista luista ja lihasmassasta - kiitos nuoruuden voimailulle ym. Toki, kun painoin muutama vuosi siten yli 130, myönnän olleeni hieman yli tukeva.

Mutta nyt koen itseni varsin hoikaksi vaikka sitä vatsaa on - mutta se on vuorostaan synnynnäistä.

Ja vettä on satanut ihan riittävästi - päivittäin siten että se ei enää haittaa tekemistä. Ei sitä voi sisällä istua, tai kuistilla. Sade ei menoa enää haittaa - paitsi;

ulkona olevien vihannesten ym kasvu on hidastunut - jopa kasvihuoneessa. Ja se ei ole kivaa. Taitaa juhannusperunatkin jäädä vain haaveeksi.

Sade on saanut - jota on jatkunut toista viikkoa, maan varsin märäksi ja siten pehmeäksi.

Olen joutunut ajamaan Romuluksella talon edestä lukuisia kertoja ja jäljet ovat sen mukaiset.

Päivän lopuksi haravoin Romuluksen takapyörien jäljet tasaiseksi, kylvin heinää ja peitin sen sitten ohuella mullalla. Eli, en nyt suunnittele ajavani siitä aikoihin, jos koskaan. Laitoin koneen myyntiin. Työt on tehty. Jatko hommat vaativat leveätelaisen ympäri pyörivän tekeleen.

Romuluksella ajoin muutaman tunnin. Siirtelin kiviä, putsasin maata, ajoin hiekkaa jne.

Yksi kivi oli varsin kookas - korkeus noin 1.5 m. Arvioin sen olleen noin 1.5 tonnia. Nostin sen erään toisen kiven viereen. Sen paikkaa ollaan eukon kanssa keskusteltu ja nyt se on siinä missä se on - ainakin muutaman päivän. Jos sen siirrän, siirtyy myös toinen, sen vieressä oleva, saman kokoinen kivi uuteen paikkaan. Ne ovat kuin paasit, kuten viereinen oleva kuva tuo esiin.

Uusi paikka olisi siten että ne olisivat ikään kuin portti tontille tulevan tien päädyssä.

Kivien väli olisi hieman leveämpi. Kullekin sivulle tulee sitten "särä-aita" joka vuosien varrella jää jonnin sortin kasvi(e)n peittoon.

Vieressä oleva kuva on tulevan kesäkeittiön pohja-varaus. Runko rakenne ja miltei kaikki muu rakentuu mäntytukeista - joita minulla on vaikka muille jakaa. Niiden koko ei ole hääppönen - tyvestä vain 15-25 cm - ja pituutta max 6 m. Mutta kelpaa hyvin "laavuksi" - tulevaksi kesäkeittiöksi.

Malliksi tulee tuo "laavu" ja katolle sitten nurmetus, eli se tulee kasvamaan heinää ja kesäkukkia.

Viereisen kuvan muut jutut

Edellä mainitun "laavun" lisäksi takaa näky veneeni. Sen remontti on edelleen tekemättä - mitä nyt sen ajohytin katon jatko rempan tein, ne kaarituet. Nyt se odottaa pintamateriaalia. En vain vielä tiedä teenkö sen vanerista tai rimoista.

Että sellaista tälle päivälle.

Ei sen kummempaa - kuin että pienet sadekuurot eivät meitä enää aja sisälle, vaikka ovatkin välillä melko voimakkaista. Ne ovat ikään kuin osa päivää - sellainen luonnollinen osa sitä suurta kokonaisuutta.

Viereinen kuva: Otettu noin vuosi sitten. Maisemat ovat hieman muuttuneet siitä. Takana on vain tiheä metsä, jonne oli jopa vaikeata päästä. Nyt siellä on kasvihuone ja kaikki muu.

PS. Ja uusi "Sääasemani" tuntuu elävän aivan omaa elämäänsä - ollen ihan ulkona, kuten lumi-ukko talvella, siitä mitä todellisuudessa tapahtuu - ainakin tuulen osalta - ja "ennustuksissa" se ei tiedä oikeastaan mitään.

Ostin sen kun olin Stadissa Verkkokaupasta, se oli niin halpa. Kaikkea on teknisesti ja hinta euron alle 50.

Sanoin jo eukolle että ei tämä ole kuten ne 250-350 € asemat - jollaisen vielä hankin.