perjantai 19. maaliskuuta 2010

Suksia ja päänsärkyä

Niin, päiväjärjestyksessä oli Suksia ja päänsärkyä.

Oltiin Keskiviikkona Mikkelin markkinoilla - piti ostaa sukset. Ei ollut myyjää.
Kävin tänään kirkolla, eli Juvalla - sielläkin oli Markkinat - ja suksien myyjä!

Mihin minä nyt suksia tarvitsen? No, päästäkseni metsään kaataman puita, polttopuuksi ja verstalle. Pitää kaataa ennen lumien lähtöä, viimeistään Maaliskuun loppuun mennessä.
Ei sinne metsään kävellä - pitää olla sukset.

En saanut Mikkelistä niitä armeijan vanhoja hikilautoja - joten päätin tehdä omat lankut jalkojen alle. Aloitin niiden teon eilen. Näkyvät kuvassa - kun suurennat sen klikkaamalla kuvaa. Nyt voin jalostaa niistä - vaikka kelkan!

Niin, sitten menin kirkolle ja siellä oli se suksi myyjä. Sanoi että Mikkelissä olisi ollut niin huono paikka ettei kukaan olisi sinne eksynyt edes vahingossa - ja hinta oli ihan mahdoton hyväksyä.
Mikkelin torille kaivetaan maanalaista parkkia joten "tori" on siirretty puistoon.

Entä se päänsärky? No, kaikki realisoitui ja nyt on sitten vain hiihdettävä metsään - se tietää töitä - ja siten tuli sitten se päänsärky :o( (LOL)
Ne sukset olivat Suomalaiset, Esko Järvisen ja sain uudet hihnat ja kantapää kiinityksen jouset. Kaikki tuli terä uudet hintaan € 25. Ei paha.

Päänsärkyä tuli myös töistäni - niiden viimeistelystä. Viereinen kuva. Kiillotin viimeistellyn vahan teräsvillalla.
Siinä oli jotain outoa ja villasta irtosi jotain "tahnamaista", mustaa paskaa joka tarttui pintaan.
Sain sen pois - tinnerillä, putsaus ja uusi vaha ja uusi kiillotus.

Kyseessä on olutmukin - prototyyppi - yksi monista. Se toinen on viinilasi, myös yksi monista kokeiluistani . Tuo oikealla oleva kuva - jossa on mukana sellainen mahonkinen "namurasia". Tilaus työ.

Olen pähkäillyt miten teen nopeasti "gallerian" valokuvaukselle. Mikkelistä piti ostaa sinistä kangasta - eukolla ei ole kuin lainaksi.
Sininen kangas? Kuvattavan saa helposti irrotetuksi "taustasta" ja kohteen itsenäiseksi yksilöksi ilman taustoja. Kuvan voi sitten sijoittaa vaikka "Tahitiin" kauniin Laguunin rannalla olevan kiven päälle.

"Pikarit" ovat koivua ja pohja mahonkia. Pinta 3x Danish oil ja vaha ulkopinnassa. Myöhemmin kokeilen nk. elintarvikelakkaa joka kestää myös alkoholia - ainakin sisäpuolelle.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Helsingin reissussa nopeuskokemusta

Itse asiassa tämä piti tulla siihen hesan reissu juttuun.
Ollessani poikani luona, hänellä on yli sadan megan yhteys, ja sen HUOMASI! Hyvä ettei tukka lähtenyt päästä ja parta sen mukana.

Hesarin sivut ja yleensä sen firman sivut aukeavat hyvin hitaasti - jos aukeavat. Olen olettanut että ne yrittävät "nuuskia" konettani - palomuurini estot ovat hyvin tehokkaat. Hyvä että nettiliikenne yleensä toimii.
Nyt totesin että sillä ei ole mitään merkitystä - käytin samaa läppäriä.
Oletus onkin että kyseessä on "TimeOut". Eri lähteet joista tietoa syötetään avautuvalle sivulle, jota analysoidaan, ne eivät vain jaksa odotella sivujeni latautumista tällä megasella yhteydellä - joten se sitten tilttaa siihen. Tulee tuo TimeOut ja sen nimenomaisen palikan lataantuminen estää sitten koko sivun lataantumisen.

2 vuotis juhlat

2 vuotis juhlat

Niin, kun palataan 2 vuotta taakse ajassa, niin viime perjantaina eukolle järjestettiin pankissa läksiäiset. Ja syytä oli kun samassa hommassa on toiminut yli 40 vuotta. Firman nimi kyllä vaihtui nopeaan tahtiin loppu vuosina, kuten edut.

Sunnuntaina, eli tänään tuli taas yksi muuttokuorma, ja sen myötä hänelle, siten meille pysyvä oleskelu. Itse kävin täällä remppaamassa ja siivoamassa jo helmikuun puolesta välistä lähtien, ja hänkin vietti viikon yhteen putkeen.
Mutta, se varsinainen muutto oli 13.3  - ja eilen, 13.3 oli kulunut 70 vuotta Talvisodan päättymisestä.
Lunta tuolloin oli - siis kun me tänne muutettiin - paljon vähemmän, noin viidennes, ei ainakaan kolmannesta siitä mitä nyt on.

Sauna oli aivan nappiin, tyttäreni joululahja Whisky pullon sisältö maistuu aivan "hunajalle". Ruokana oli eukon tekemää poron ulkofilettä juureksilla, uunissa kypsennettynä… ja punaviini ei ollut alkuunkaan kehnoa, ei edes ensimmäisen maistamisen aikana.

Rupesi "laulattamaan" - en sentään ottanut kitaraa seinältä enkä kytkenyt sähköjä "urkuihin".
Otin yhden monista laulu vihoista esiin etsiäkseni yhden laulun sanat. Ennen kuin eukko ulos lähti koiran kanssa taisin laulaa ainakin kolmanneksen sen vihon sanoista (n. 50 sivua).
Monista en enää muistanut melodiaa, nuotteja, joistakin vain alun - mutta hauskaa on.

PS. Piti palata takaisin ja mainita, että on siinä vihkosessa yksi todella hyvä sanoitus / laulu:
KÄYN AHON LAITAA: Järjestelmä tarpeeksi on mua lypsänyt -
luulen, että aika alkaa olla kypsä nyt.
Tulkaa, viekää sitten vaikka tuhkat pesästä,
mut minä nautin kesästä.

jne.

Olipa reissu

Puupajani tuotteita
Tuli käytyä Piäkaupungissa, jossa olin myös yötä. Poikkesin äitini luona Porvoossa ja annoin muutaman tekemäni lahjan. Ihmetteli että olenko minä ne tehnyt. Kehui komeiksi. Hän itse on, on ollut ihan mahdottoman hyvä piirtäjä ja etenkin öljyvärien kanssa. Pravuuri on ollut eri astioiden, lautasten, keramiikan kuvitus. Kuka niitä on nähnyt ovat kehuneet hienoiksi, ei mitään amatööri töherryksiä.
Olin sitten poikani luona jonne myös tyttäreni tuli töiden jälkeen kyläilemään.
Kummatikin saivat omansa ja ihastelivat niitä. Tuntui ihan aidolta ihastukselta.

Mutta asiaan. Miksi en koskaan pääse tilanteeseen jossa autojonojen kerääjät siirtäisivät matkansa johonkin muuhun ajanjaksoon, tai ottaisivat jonkun yleisen kulkuneuvon?
Toinen toistuva ilmiö on että jurnutetaan alinopeutta edessä ja kun ohituskaista avautuu lähdetään ohittamaan edessä olevaa jurnutetaan kaista loppuun asti vain hitusen nopeammin mitä ohitettava auto kulkee! Onneksi Volvoni kiihtyy (myös kuski) aika sähäkästi.

Kun ajelin Kehä ykköstä, sitten Länsiväylää ja keskustassa totesin vain että sitä hulluutta ei kauaa kestäisi. Sitten oli tuon parkkipaikan löytäminen, ja kun se löytyi niin sitten alkoi lippuautomaatin haku. Niin, ja sitten ne lumeen hautautuneet autot, ja lumikasat.

Löysin Taka-Töölööstä Plektra nimisen liikkeen ja ostin sieltä pintakäsittelyyn haluamiani tuotteita. Heillä oli myös muita Sorvaukseen ym tuotteita. Ensi vaikutelma oli että varsin arvokkaita, joten jätin ne tältä erää sinne. Täytyy vielä vertailla parin muun firman hintoja ennen lisähankintoja.
Vaikka olin siellä pari päivää en kuitenkaan ehtinyt puuliikkeisiin, no se sitten seuraavaan kertaan.

Reissu tuli tehdyksi ja kotiin päästyä olo oli ihan "kotoisa".

PS. On se kumma juttu, se oikean jalan nilkan kohta kun kotimatkalla se alkaa vääntämään jalkaa ja kengän pohjaa tasaisempaan asentoon lattiaan nähden. Niin, kengän ja lattian välissä on se kaasupoljin.

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Uudet lamput x 10 kalliimpia

Katsoin tänään kaupassa "75 W" energia lampun hintaa, miltei €13. Ala hyllyllä oli sama vanhaa mallia, kirkkaana, €1.50

Ostin syksyllä Airamin nk. 100W energialampun, oli todella aneeminen ja syttyi sairaan hitaasti täyteen loistoonsa -
Puoli vuotta siitä - se ei enää toiminut.
Siirsin sitten sen tilalle vanhan ajan 100W lampun jolla oli ikää ainakin 2 ellei 3 vuotta - ja se valaisi verstastani paljon kirkkaammin - ja valaisee edelleen.

Kirjoitin Airamin Kuluttajapalveluun  ja sain vastauksen, käsittelijä on sairaslomalla ja palaa noin 3 viikon kuluttua.
En ihmettele alkuunkaan jos muutkin ovat ottaneet yhteyttä heidän tuotteiden lupauksista".

Vireinen kuva, se on 200% suurennos detaljista Suola rasista.
Liekö normali vai epänormaali muoto mahongin käyttäytymisesta.

PS. Kuva Aperture ohjelman kautta.

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Ärräpäitä verstaalla

Näin ei höylätä,
ainakaan omalla höylällä
Tänään tuli taas ärräpäitä, ja isoilla kirjaimilla.

(Klikkaa kuvaa suurennokseen)
Se ei alkanut viereisen kuvan myötä, vaikka se sai otsalohkoni kiristymään oikein kunnolla.
Kyseinen mahonki lankku oli vasta oikohöylätty. Nyt oli aika tasata sen toinen puoli. Sen pituus oli noin metri.
Pistin sen tasohöylään syiden mukaisesti ja sitten aljoi jurnutus ja pauke ja moottori sammui. Onneksi ehdin katkaisemaan virran. En tiennyt mitä tapahtui, vasta kun laskin pöytää ja sain lankun pois.

Olin katsonut lankun paksuuden yhdestä päästä ja aloitin "ohuesti". En tarkastanut oista päätyä. Jos olisin sen tehnyt olisin huomannut että se oli yli 5 mm paksumpi! Maksimi suositus paksuus höyläykseen on 3 mm. Onneksi mitään ei mennyt rikki.

Rumilus
Olin aikaisemmin valmistellut palan sorviin josta tarkoituksena oli tehdä suolarasia, sormisuolalle. Se ei onnistunut, ei alkuunkaan.

Tietenkin terointin taltan uudelleen ja käytin sitä sitten hyvin varovaisesti, mutta mikään ei auttanut.
Oli kuin piru itse olisi imaissut taltan kappaleen sisään. Pinta kuoriutui kuin banaanin kuori ja jälki mitä on.

Kun sitten katsoin sitä tarkemmin voin kuvata sitä mitä pinnan alla on, kuten sieni puun kyljessä. Ei mitenkään erityisen pehmeätä.

Myöhemmin kun tein osia rasian pohjaan havaitsin uudelleen miten "pehmeätä" tietty osa puusta oli, ja se tuli esiin myös halkaistuani kappaleen vannesahalla. Hionta oli hetken teko kun tuore osa kesti kauan.

On suorastaan pöyristyttävää miten, itse asiassa hylkytavaraa myydään priimana, pyytäen noin € 2500 kuutio, toki tähän sain €500 alennusta. Kuitenkin se on hinta jota on vaikea sulattaa vaikka kyseinen lankku maksoi minulle "vain" €50. Se tietää kuitenkin varsin kalliita tuotteita kun hylkyyn menevä osa on niin suuri.
Lisäksi tulee sitten tuo työstämisen vaikeus.

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Muutama ajatus Perjantai illan lopuksi

Tilanne kuva
Vasemmalla ollut muutaman kuukauden
"pressu korsu" katoaa keväällä,
kahden vuoden jälkeen.
Miten se toteutetaan tuo parempaan, tuo kyllästymisen esto tähän jatkuvaan pakkaseen ja lumeen?
(Klikkaa kuvaa suuremmaksi kuvaksi.)

On se toki "puhdasta" putsata matot ulkona, ja onhan se ihan söpöä katsoa miten koira nauttii lumesta.

Mutta nyt alkaa olemaan jopa maalla ongelma siihen minne ne lumet tökkää!

Yksi asia on varma - kevät tulee olemaan hyvin "sohjoinen". Varmaan oikea aika ottaa parin viikon loma "jonnekin" jossa ei ole lunta.

Kun lumet ovat lähteneet veden muodossa jonnekin, jäljelle jää - poikkeuksellisen syvä routa.
Niihin aikoihin meillä alkaa melkoinen muutos talomme rakenteissa. Noin 1/3 osaa puretaan pois ja WC kuten suihku, kuten lämminvesivaraaja ja vesipumppu siirtyvät aivan uuteen paikkaan, kuitenkin vanhaan tilaan.

Samoihin aikoihin menen Mikkelin torille kauppiaaksi, myymään mitä olen siihen mennessä tehnyt.
Tässä ongelmana ei ole tekeminen, tuotteiden tekeminen. Se on mistä löytää, voi ostaa siihen tarvittavat raaka-aineet.

Vieressä yksi kuva nk. segmentoinnista - joka ei ole minun tekemä.

Esimerkkejä on lukuisia, toinen toistaan upeampia, mahtavampia.

Monilla on kyky käyttää pinnoitusta, öljyä-vahaa-lakkaa tavalla joka luo aivan uusia ulottuvuuksia alla oleva puun esille tuomiseen.

Jotkut tekevät saman, käyttäen jopa noin tuhat segmenttiä jotka he liimaavat yhteen, jopa enemmän yhteen "vaasiin" esim. viereisen kulhon tapaiseen.

Yhden tekijän tekemään joku voi maksaa euron tai muutaman - toisen tekemään ainakin 10'000, 50000 on sellainen keskihinta Yhdysvalloissa. Parhaat maksavat lähemmäs, tai yli sata tuhatta dollaria.

Mikä on ero ja miksi? Tuon sen esiin opetus videossani jonka julkaisen kuluvan kevään aikana.

PS.
Juteltiin näitä hintavertailuja eukon kanssa.
Halpalaatuinen Suomalainen mänty, huippulaatuinen jalopuu. Itse asiassa hinnalla ei ole suurtakaan eroa - itse asiassa VAIN noin € 500 kuutio. OK, ehkä lähemmäs tonni - mutta sekin on pikku juttu pienissä asioissa.
Laatu on taattu tuonti tavarassa - suomalaisesta tulee sutta ihan tuhottomasti - jopa puolet (ei kelpaa syystä jos toisesta) , joten hinta ero vain kaventuu, eli lähentyy toisiaan.

Joten - mitä sinä tekisit?

Verisuonet ohimoilla kovilla

Ei ole liioiteltua todeta että verisuonet ohimoillani ovat olleet tänään kovilla.
Hyvä ettei parta kadonnut naamalta ja korvat pullahtaneet ulos kuten avaruusolilla.

Puukeskuksesta ostamani mänty, 45x45x2400 oli aivan ensin pirun huonolaatuinen ja sitten kaiken lisäksi kallis. Se maksoi € 7. Se tietää motille hintaa. Em rima on yhtä kuin 1440,3 euroa motti! (kuutio joka on jalopuun hinnoittelu).
Harvinaisesta ja valvotusta jalopuusta pyydetään n. 2500 euroa motti ja sitä saa kevyesti hintaan € 2000.
Siihen nähden suomessa myytävä kuivaamaton MÄNTY hintaan "1500" motti on sika kallista - tai sitten tuo jalopuu on todella halpaa vaikka se käy lukuisten välikäsien kautta toiselta puolelta mapalloa joista jokainen joutuu aina todistamaan sertifikaateillla puun alkuperän (mitä suomessa olevasta puusta ei tarvita).
PS. Jos tämän olisin tiennyt en olisi myynyt yhtäkään mäntyä metsästämme!
Olisin jalostanut sen itse loppu tuotteeksi. Saamamme mottihinta oli murto osa siitä.

Kun katselin laskelmani tulosta piti soittaa ekonomi (laskenta) tyttärelleni ja hän sai saman tuloksen. (Se oli balsamia mielentilaani, olin kuin olin oikeassa, eli osasin vieläkin laskea oikein).

Soitin aikaisemmin Puukeskukseen ja valitin. Tyttö joka hoitaa siellä puujuttuja sanoi että tuo se takaisin niin saan uuden tai rahat takaisin.
Kun sanoin että olen jo höylännyt sen ja sahannut osiin jotka liimasin yhteen ja nyt sorvasin sen, niin miten voin tuoda sen takaisin?
Hän vain sitten pahoittelin. Kerroin myös kokemukseni heidän toisesta tavaralaadusta, jota en ostanut. Sanoi terävöittävänsä varastomiehille että katsovat tarkemmin puutavaran ennen kuin ottavat kuorman vastaan. "heko heko".

Ja mikä oli syy soittooni?
Liimasin vielä illalla noin kello 7 yhden osan kiinni. Kummatkin osat olivat niin hyvin hiottu etten meinannut saada niitä sovitetuksi yhteen, ne jäsähtivät kiinni miltei heti. Siten "liitos" oli kuten liitosten pitää olla.
Painoksi laitoin päälle noin 5 kg verran tavaraa. En edes ajatellut käyttäväni ruuvipuristimia.

Aamulla laitoin sen sorviin ja sain asennetuksi sen ihan hyvin siihen. Huomasin heti että nyt oli ongelmia. Se saamarin mänty oli jatkanut kieroutumistaan yöllä ja sen seurauksena eilinen liimaus meni - rumia sanoa. Liitoksen väliin tuli rako.

Tätä en lähtenyt tekemään,
en edes suunnitelut sellaista
(Klikkaa kuva ja saat sen koko näytölle).
Kun sitten aloin sorvaamaan totesin heti että täytyy ottaa taltta hiontaan eli teroitukseen, ja ihmettelin miten nopeasti ne, eli useampi taltta, oli tylsistynyt.
Ja kattia kanssa, ei se mitään auttanut. Taltat olivat terävät kuten piti.
Tuo mänty oli huonompi laatuinen mitä on omassa pinossani, ja ne puut olen luokitellut osittain lahoksi, kuten metsäämme kaatanut yritys aikoinaan!

Sorvauksessa - ja katson omaavani siitä hieman kokemusta, työ meni ihan - vituralle.
Vaikka talttani olivat todella terävät segmenteistä lohkesi aika isoja paloja, ja lukemattomasti pieniä.
Jouduin sorvaamaan lohkeamat pois, siksi tuo vaasi sai mitä ihmeellisemmän muodon. Niistä pienistä lohkeamisista en enää välittänyt. Loppu työn tein hiomalla, aloittaen koosta 80 ja lopetin sen sitten 240 kokoon.

Ja mitä siitä sitten tulisi?
Teen vielä siihen kunnon, leveän jalustan ja yhdistän ne. Ja eukko saa kuoren kukkaruukulleen - ulos. Minä en sitä sisälle halua, joku voisi vaikka katsoa sitä tarkemmin. En kehtaa kohdata tilannetta jossa sanon tehneeni sen.
Lopullinen pinta tulee olemaan, ihan öljy pitoinen. Ei lakkaa sillä aihio tulee elämään sään mukaan. Joten vuosihuolto tulee olemaan öljy ja tekele saa itseensä halkeamia.

PS. Ihan meinasi unohtua. Kyseinen puu on alkujaan suomalainen, suomalaiselta sahalta!
Olen järkyttynyt.

torstai 4. maaliskuuta 2010

Laadun surkeuden surkeutta

Onnetonta laatua, laatu männyssä
Kirjoitin jo miten yritin ostaa kuivaa mäntyä, sitä oli vain höylättynä. Nk. 2x4 noin reilut 2 m pätkänä olisi käynyt mutta ei käynyt. Ne pari pakettia jotka avattiin, muistaakseni 9 kpl muovissa, niin yksikään ei kelvannut, siis minulle.
Suurin osa oli haljennut, jopa koko pituudelta ja joissakin "vähäoksasessa" oli oksia ihan tuhottomasti, joistakin puuttui pala.

Otin sitten kokeiltavaksi yhden samanpituisen 2x2 jota sitten tänään käsittelin, noin 75 cm pätkissä.
Siitä ei sitten tullut oikeastaan kuin sutta. Pitkittäin sahauksesta (halki) ei meinannut tulla mitään kun kappale aukesi kuin banaanin kuori, kuten kuvasta näkee.
Kaiken lisäksi mittaan höylätty vaihteli paksuudessa ja kulmassa! Oikeastaan olisi ollut ihan utopinen juttu höylätä nuo palat suoraksi.
Toinen kaksi 75 cm pätkää josta tein segmenttejä ei oikein onnistunut. Olin alku käsitellyt ne eilen, höyläämällä ne mittaan. Yön aikana kyseiset kaksi palikkaa olivat kieroutuneet! Eli menivät korkkiruuville.

Ostin myös puukeskuksesta yhden laudelaudan, haapaa. Se ei, myös 75 cm pätkä, suostunut halkeamaan kuten piti. Kappale ei auennut kuten tuo mänty vaan käpertyi kasaan kuin siili tai avoin simpukka. Se siis hirtti kiinni.
Tarkoitus oli tehdä 5 mm paksuisia soiroja. 96 hampaisella terällä sen piti onnistua niin ettei tarvitse höylätä eikä hioa.

Haapa oli Virosta ja mänty Latviasta. Kussakin oli se vika että ne on jatkojalostettu aika lailla tuoreena ja sitten niputettu ja pakattu muoviin, kosteana.
Kyseinen kokemus ei ole ensimmäinen kerta. Hesassa kohtasin toistuvasti samaa, Niin Puukeskuksesta, kuten nyt ja myös Starkista.

Se mikä todella risoo ei ole itse kova hinta sekundasta, se on kun ei kunnon puutavaraa tahdo saada. Täällä olisi kyllä yksi tai kaksi tukkumyyjää josta sitä voisi saada, mutta kun eivät myy tällaiselle "näpertelijälle".

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Ja taas on "tonttumainen" olo

Etupuolella yhtä lailla, ettei ikkunasta näy kuin taivas.
Taitaa olla juhannus kun nuo kasat sulavat.
Niin, taas on ihan "tonttumainen" olo kun huhkin paksun ja painavan lumen kanssa reilut kaksi tuntia.
On se niin kummaa miten pienestä sitä muuntuu ihan vetämättömiin. Olo ei ole yksinäinen vaikka eukko ja koira olisivat muualla.
Kropassa on niin monta kolottavaa kipupistettä, joten seuraa riittää, ihan ruuhkaksi asti.

Tämä oli toinen lumen poisto, joten sitä on kertynyt. Aikaisemmat lumet tuli siirretyksi milei kokonaisuudessa pois.

Ei muuten tarvii pelätä loukkaantumista jos katolta putoaa.

Paperia rullalle ja pyöritys
niin ruukku valmistuu.
Aamupaivällä tuli touhuiltua verstaassa ja sain kuin sain myös tehdyksi "jigin" eukolle että pääsee ruuvailemaan sanomalehdestä istutusruukkuja. Ne voi sitten tökkästä suoraan maahan.
Kuva oikealla: teknisesti kaksi osainen, alla "kuppi" ja päällä "mäntä" :o)

Jätin pinnat tarkoituksella karkeiksi ettei ote pääse lipsumaan.

Kun eukko oli paneutunut KAuniiden ja Rohkeiden kieroutneeseen maailmaan ja itse katselin keittiöss "Poirottia" alkoi tekemään mieli pullaa - ihan mahottomasti.
Viikonlopun vieraat kun söivät reippaasti pakkasesta otetut päätin leipoa uuden satsin - eukolla kun on aina jotain muuta tekemistä, siis iltaisin.

Ennen kuutta taikina kohosi komeasti ja ruokailun jälkeen muotoilin puolesta pullia ja laiskuuttani sitten lopusta kolme lettisen pitkon.
Kohta ne ovat uunissa ja sitten vain Rooibos teetä ja nauttimaan :o)