Maanantaina oli sitten vierailujen aika. Ensin tyttären luo Lahden liepeille jonne vein hänen tilaaman pöydän sohvan päätyyn.
Sieltä sitten Mäntsälään siskoni luo jossa oli vieraita Ruotsista, veljeni ja hänen saattajat. Veli oli saanut mutama vuosi sitten aivoverenvuodon ja muisti hieman pätki. Ennen hän oli hoikka kuin heinä seiväs, nyt jo melkoinen pullukka. Ihan hienossa kunnossa kun huomioi minkä jutun hän on käynyt läpi.
Syötiin, mutta en itseäni täyteen, hirveä, eli lihaa eläimestä joka on hirvi. Kahvia ja kakkua ja sitten tuli aika ajaa Porvooseen. Vein äitini kotiin ja sieltä sitten eukon veljen luo syömään sisäpaistia.
Siten alkoi kotimatka, jonka aloitin ajamalla ensimmäisen huoltoaseman pihaan ja pyysin eukon hakemaan pullon Vishyä - vatsaa kiersi ja mongersi.
22.50 oltiin sitten kotona. Koira oli pitänyt meteliä yhden aikaan, en kuullut mitään - olin nukkunut kuin Viskipullon juonut.
Nyt Tiistai aamuna tein hieman puuhommia pajassani - niitä tilattuja juttuja liimailin - huomenna sitten alkaa sorvaaminen.
Sitten tuli naapurin Matti moottorisahan kanssa - en saanut sitä kuntoon joten soitin firmaan joka oli sen korjannut syksyllä, vaihtoivat uuden sytytysyksikön siihen, eli sen joka antaa kipinät tulppaan.
Heti aamusta Matin äiti soitti, täyttää nyt 90 ja valitteli kun sähköinen kuvan näyttölaite ei toimi. Yhdeltä menin eukon kanssa sinne - oli pakollinen kahvin juonti ja kakkujen syöntiä.
Jätimme koiran kotiin ja otimme polkupyörät - ensin piti lisätä ilmaa. Joten ensi kerran tänä vuonna sitten pyöräilimme.
Päätin sitten katsoa Matin sahan uudelleen saamieni ohjeiden mukaan ja sain sahan käyntiin. Ai että hän oli sitten onnellinen kun sai takaisin toimivan sahan.
Vesioja puutarhan läpi PS. Klikkaa kuvaa surennokseen |
Olin jo päättänyt mistä vedän purkulinjan salaojalle ja sadevedelle. Se oli sitten aika käynnistää kaivinkone. Ennen kaivamista oli moottorisahan käyttöä kun raivasin tien pajukon läpi.
Pääsin kuin pääsin kahden koivun välistä, teloista puihin ei ollut edes viittä senttiä. Sain kuin sain ojan aikaiseksi, välillä hieman arvelutti kun tuumin onko se kivi vai kallio. Kiviä ne oli ja todella kookkaita. Sain nostaa koneen tehot maksimiin saadakseni ne sieltä pois.
Oja täyttyi vedestä ja sitä oli ihmeen paljon. Lopulta se hiipui kun pääsi valumaan ojaan johon sen yhdistin.
Soitin sitten Hovihankkijalleni sora asioissa ja hän toi heti kuorman jotta pääsen täyttämään kaivamani ojan pohjaa ja tasaan sitä saadakseni asennetuksi poistoputket.
Yhden marjapensaan sain siirtää toiseen paikkaan ja nyt sitä aluetta ei oikein puutarhaksi uskoisi.
Olin aluksi ajatellut kaivaa sen pienemmällä koneella - mutta sellaisella siitä ei olisi tullut mitään. Nyt se on mitä se on kunnes saan sen peitetyksi.
Mutta huomenna päivä alkaa, ja jatkuu niiden tuoppien sorvaamisella.
Että silleen tältä erää.
Että silleen tältä erää.