tiistai 17. maaliskuuta 2015

Missä ovat minun plektrat?

Niin, Missä ovat minun plektrat! 
Aloin ihmettelemään sellaista asiaa tässä kun video latautuu YouTube palveluun - hitaasti ja syö nettiyhteyttä.
Pari päivää sitten viritin kitarani, se piti sitten keskeyttää heti alkuun kynnen leikkuuseen että sain vietyä tehtävän loppuun.

Alkusävelen E otin ihan hatusta - ja sekin muuttui sitten virityksen aikana. Lopulta sain mielestäni ihan mukiin menevän C.

Muutama sointu silleen ja tuolleen ja näppäilemällä, OK ja jopa oikean käteni sormet tuntuivat muulta kuin pakastetuilta nakeilta vaikka olen lihonnut. Aiemmin oli aivan toisin, sormet eivät vain taipuneet. (Pari vuotta OK talon rakentamista yksin).

Syy on varmaan siinä etten ole sillä kädellä tehnyt pitkään aikaan sen suurempaa ponnistusta kuin tupakan pitoa - OK, toki enemmän kun oikea käsi on "sairauslomalla" viime syksystä lähtien.

Nyt kun lataan YuoTube palveluun videota se syö kaiken kaistan ajattelin ottaa vanhuksen syliini, kitarani, ja sitten hihkaisin hetken mietittyäni, Missä ovat minun plektrat?

Täytynee ne jossain olla... no, haetaan ne sitten huomenna, tai sitten manjana.

Sormenpääni ovat kuin amerikkalaisen daamin takapuolen ympärille pursottunut modostelma, sormen pinta heti kynnen alla kuin, olkoon sanomatta - jotain pehmeätä, uppoavaa vanua....

Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja, ne tahtoisin niin elää....
Nuorena poikana Porvoon Shellin Baarissa istuttiin ja juotiin yhteisesti ostettua limsaa, oliko 35 penniä pullo tai silleen ja kenellä rahaa oli soitettiin grammarista poppia... sitä rokkia...
Etenkin tuo Apache - The Shadows, oli minun musiikkia vaikka "opiskelin" ns. klassista kitaran soittoa. Lankulla ja silloisilla vahvistimilla se oli suorastaan Psykedeelinen kokemus .... klassinen kitara oli ei mitään...

Minulla oli silloin aluksi muille outo tapa kunnes oppivat tietämään syyn. Kun joku uusi tuli pöytäämme ja lopulta ihmetteli miksi pyöritän vasemman käden sormiani hiekkapaperin palalla oli vastaus heti, monen suusta - hän soittaa kitaraa.

Pajassani on hiekkapaperia - pitäisikö sama tapa ottaa uudelleen käytäntöön? Sormieni päät ovat nyt kuin pienen lapsen peppu - ei niillä kitaran kieli saa soimaan kuin irvistelemällä - eikä kuitenkaan soi.

4 kommenttia:

  1. PS. Muistan aikaa kun edesmennyt nuorempi veljeni istui sylissäni, lankku omassa sylissään, ja hän oli niin pieni, ja opetin hänelle tuo Apachen soittamisen. Ja monta muuta. Ja oppi soittamaan, ja paljon, ja hyvin. RIP Stigu.

    VastaaPoista
  2. Hmmm ... plektrat ovat kummallisesti haihtuvaa tavaraa, jotka putkahtelevat yks'kaks esiin. Kuopus on muuttanut vuosia sitten pois lapsuuden kodistaan ja plektroja putkahtelee aina silloin tällöin mitä ihmeellisimmistä paikoista. Minulla niitä muovinkappaleita on yhdessä lasisessa tuikkukipossa XD. Toivottavasti löydät ainakin yhden, jotta pääset musisoimaan.

    VastaaPoista
  3. Klikkasin linkkiäni kappaleeseen ja mitä tapahtui? 112! kommenttia! Leuka loksahti alas ja hengitys miltei salpaantui kunnes tajusin että ne olivat kommentit linkittämääni videoon.

    Edelliseen liittyen toinen tapaus sieltä Porvoon Shellin Baarista. Ei mikään mukava eikä kehuttava - mutta kertoo meikäläisen luonteesta silloin, siihen aikaan -60 luvun lopulta.

    Harrastin voimalajeja ja puntin nosto oli osa sitä.
    Sitten oli tempaus - kaverit laittoivat painot - en tiedä vahingossa tai piruuttaan. En muista mikä olisi ollut paino, lähemmäs xxx kiloa kuitenkin.(Mitä niistä painoluokista, verryttelyt aloitin penkissä 70 kg painoilla ja sitten mentiin yli satasen).

    Kävin siihen kiinni kuten pitää, Tanko nousi ylös kuin tyhjää, ja tempaus meni yli ja yritin estää sen - siinä vasen käsi petti. Jänteet kainalosta lähtien löysivät uuden paikan ja ranteessa nk. vene luu ym. murtui ja käsi kipsiin.
    Siihen loppui kitaran soitto - vuosiksi, eikä se koskaan enää palautunut. Kipsien jälkeen ei edes lasi pysynyt kädessä - ei mikään.
    Kokeilin väissä trumpettia. Paras saavutus oli kun sain vuokraamastamme lomamökistä kaikki hiiret ja rotat pinkomaan lähimpään metsään.

    Ja asiaan. Kun käsi oli kipsissä joku porukastamme laittoi tuon Shadowsin kappaleen soimaan ja poltin päreeni täysin - levysoittimeen ja rikoin sen.
    Sen soittaja, joka laittoi sen soimaan tajusi tilanteen ja juoksi karkuun ja pysyi piilossa aika pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja just niin - ennen pääsin korjaamaan kirjoitus virheitäni - nyt se ei enää onnistu :(

      Poista