Kuva: Kyseinen vempain ei ole kummallinen. On tehty pitkä sormiselle ja klassilliseen soitantaan. Pekka sai minut surffaamaan YouTube sivulle ja Esa Pakarisen jälkeen olen nyt kuunnellut Tapio Rautavaaraa - ja merkannut linkit muistiin.
Sen jälkeen olen harhaillut sen mukaan mitä vaihtoehdot tuovat esiin - soivat paremmin kuin nettiradion sivut - jopa hitaalla megasella yhteydelläni.
Mieleeni tuli miten sen ja sen kappaleen tietyt kitaransoiton "skrubedullit" harjoittelin aikoinaan nuoruudessa uudelleen ja uudelleen - kuten lukuisten muiden kappaleiden. Esimerkiksi Talo Nousevan auringon rytmityksen, ja niin monen muun. Vaihtelua ja ihanaa muutosta sille klassiselle linjalle.
Nyt olisi varmaan aika lopettaa nostalgiset muistot ja niistä kirjoittelu, - ottaa vain se kitara seinältä ja virittää se pölyjen pyyhkimisen jälkeen ja rumputella viikko pari, pari kolme jotta vasemman käden sormet muokkaantuvat soitto valmiiksi ja samalla oikean käden liikeratojen käskytys pääsee juonesta kiinni - toivon ainakin niin.
PS. Nuorempana kun opettelin klassista kitaran soittoa pidin aina karkeaa hiekkapaperia taskussa ja kun olin esimerkiksi kahvilassa, tai olin linja-autossa otin sen esille ja näpyttelin sormiani siihen.
Mutta sitten tuli se kohtalokas onnettomuus joka esti vasemman käden sormien hallinnan - vuosiksi, jopa käden - joten kokeilin jopa trumpettia kun soittaa piti.
Niin ja hanurin kuten pianon ja urkujen soittoon opiskelu jäi samalla siihen :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti