2009 alkoi ja kello käy kohti vuotta 2012
On perjantai ja uudesta vuodesta on jo toista viikkoa kulunut, ja päivät pitenee - pakkaset lisääntyy kuten lumipeite.
Kuva: Eukko teki jouluksi nuoskalumen aikaan suojan valoille - sitten tuli lumisade ja saimme kolme (kolme) eri eläinhahmoa joista varsinkin yhden varjot ilmensivät juuri kuollutta koiraamme.
Klikkaamalla kuvaa saa suurennoksen.
Tekemistä on ollut joka päivälle niin ettei meinaa mihinkään ehtiä. Suurin homma tuli tehdyksi, luulin.
Muutin ulkorakennuksessa olleen maapohjaisen puuliiterin lämpimäksi tilaksi, ja kunnon lattia. Seiniin, uusien koolausten väliin 100 mm villaa ja kipsilevyt päälle. Osan maalasin. Katto sai villat ja kipsilevyn. Edellinen katto oli vesikatto.
Sitten purin puolet seinästä viereiseen huoneeseen, jossa oli valmis lattia - ja tietenkin ilman eristystä. Se sai kuitenkin uuden katon ja vanhat sahanpurut saivat kyytiä. Uusi koolaus kattoon, villat ja kipsilevy.
Kun sain kaikki tavarani joten kuten paikoilleen alkoi eri laatikoiden sisällön tarkastelu ja siirtäminen kaapistoihin ja hyllyihin. Sen piti olla, ainakin mielestäni helppo juttu, mutta mitä vielä. Alkujaan hommaan meni noin kuukausi - tein toki muutakin. Nyt tuntuu että menee toinen kuukausi vai eri tavaroitteni järjestelyssä!
Sitten on kaiken maailman turhuuksia. Ostamani sääasema hajosi - saan vaihdetuksi sen uuteen. Ostamani tallentava digiboksi hajosi, se menee huoltoon. Ja muutakin vastaavaa.
Lunta on tullut niin että nyt pitää käynnistää Romulus ja puskea kolalla kasatut lumikasat kauemmaksi metsään, ja talvi on vasta aluillaan!
Blogi kirjoiteluun ei ole ollut aikaa, eikä oikein inspistä. Nyt aamut menee näpytellessäni kirjanpitoa kuntoon, sitä riittä ainakin viikon lopuksi, tunti aamulla tai toista ja sama illalla. Viho viimeisintä on tuo tiliöinti - sopivan tilin löytäminen tilikartasta. Onneksi on toistuvaisuuksia joten raapustelen tietyt tiliönnin numerot muistilapulle.
Sitten pitää selata vielä eukon ja meidän yhteiset kansiot kun tositteita on siunaantunut kansioihin jonne ne eivät kuulu.
"Citikka" oli peittynyt kunnolla lumeen kun päätin käynnistää sen noin parin kymmenen asteen pakkasen jälkeen puolilta päivin, jolloin pakkasta oli vielä toista kymmentä astetta.
Hieman jäykkä se oli aluksi mutta muutaman kierroksen jälkeen se herähti käyntiin! Eli heti. Kaiken lisäksi autossa on "vanha akku".
Volvo joka oli seissyt pihalla muutaman päivän hädin tuskin käynnistyi. Käytin sen lämpimäksi. Parin päivän jälkeen se ei enää suostunut mihinkään. Onneksi sain konepellin auki ja hain akkulaturin Romulukseta jonne olin sen hetkeä aikaisemmin vienyt. Ajatuksessa oli käynnistää se tänään kun tulemme Mikkelistä.
Mikkelissä meni enemmän aikaa mitä odotin - ja kuten aina - moinen reissu - vaikka sinne ei ole kuin reilut 40 kilsaa - se reissu ottaa aina voimille.
Juvalla käynti on kuin poikkeaisi viereisen kortteerin Alepassa - siis Stadissa, vaikka matkaa on reilut 20 kilsaa.
Katselimme keittiöön uusia laattoja puulieden ympärille, joita ei K-RAudassa myydä. Yksi tuntui mukavalta - oli hintakin - noin tonni (euroissa) neliö!
Vaikka voittaisin lotossa suuremman summan rahaa jäisin kyllä vielä miettimään moista investointia. Ymmärrän hyvin ettei sekään ole vielä alkuunkaan kallis neliöhinta.
Paistelen juuri jauhelihaa - ensin lihapullat ja nyt pihvit uunissa - vaihteeksi en pannulla.
Tänään tulee pihvin päälle sienikastiketta - kanttarelli, kesällä poimittua jonka eukko teki. Huomenna lounaaksi pitaleivän väliin salaatin kanssa toiset pihvit. Lihapulien kohtalo on vielä auki, eli jäävätkö kylmiöön vai menevätkö suosiolla pakkaseen.
Lisää kirjoittelua tuonnempana.
Kuva: Vanha katto purettu ja sahanpurua kaikkialla.
Jotenkin tuntuu siltä että nyt alkaisi olemaan enemmän aikaa kunhan saan tietyt asiat valmiiksi, kirjanpidot, uuden verstaani järjestykseen, lumet metsään ja silleen.
Niin - ja keittiön rempasta luputkin paikalleen, eli valmiiksi. Sain tänään ostettua ja muutamaan kertaan unohtamani halogeenit - joilla on keskeinen osa kokonaisuudessa.
Ja niin, sitten se ... ja se .. sitä löytyy - näin sydän talvellakin.
PS. Kun katsoin valokuvia huomasin että en ole ollut kovin aktiivinen kamerani kanssa - etenkin ulkorakennuksen eri työvaiheiden kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti