 |
| Näin ei höylätä, ainakaan omalla höylällä |
(Klikkaa kuvaa suurennokseen)
Se ei alkanut viereisen kuvan myötä, vaikka se sai otsalohkoni kiristymään oikein kunnolla.
Kyseinen mahonki lankku oli vasta oikohöylätty. Nyt oli aika tasata sen toinen puoli. Sen pituus oli noin metri.
Pistin sen tasohöylään syiden mukaisesti ja sitten aljoi jurnutus ja pauke ja moottori sammui. Onneksi ehdin katkaisemaan virran. En tiennyt mitä tapahtui, vasta kun laskin pöytää ja sain lankun pois.
Olin katsonut lankun paksuuden yhdestä päästä ja aloitin "ohuesti". En tarkastanut oista päätyä. Jos olisin sen tehnyt olisin huomannut että se oli yli 5 mm paksumpi! Maksimi suositus paksuus höyläykseen on 3 mm. Onneksi mitään ei mennyt rikki.
 |
| Rumilus |
Tietenkin terointin taltan uudelleen ja käytin sitä sitten hyvin varovaisesti, mutta mikään ei auttanut.
Oli kuin piru itse olisi imaissut taltan kappaleen sisään. Pinta kuoriutui kuin banaanin kuori ja jälki mitä on.
Kun sitten katsoin sitä tarkemmin voin kuvata sitä mitä pinnan alla on, kuten sieni puun kyljessä. Ei mitenkään erityisen pehmeätä.
Myöhemmin kun tein osia rasian pohjaan havaitsin uudelleen miten "pehmeätä" tietty osa puusta oli, ja se tuli esiin myös halkaistuani kappaleen vannesahalla. Hionta oli hetken teko kun tuore osa kesti kauan.
On suorastaan pöyristyttävää miten, itse asiassa hylkytavaraa myydään priimana, pyytäen noin € 2500 kuutio, toki tähän sain €500 alennusta. Kuitenkin se on hinta jota on vaikea sulattaa vaikka kyseinen lankku maksoi minulle "vain" €50. Se tietää kuitenkin varsin kalliita tuotteita kun hylkyyn menevä osa on niin suuri.
Lisäksi tulee sitten tuo työstämisen vaikeus.
Minä kun ole sorvaamisen tuntija laisinkaan, että mikä minä olen neuvomaan.
VastaaPoistaMuistelen vanhan sukulaismiehen Ruotsissa neuvoneen aikoinaan, että sorvattava puu pitäisi kuivata ennen käsittelyä 4-5 vuotta. Ja jos mahdollista kuivaus tehtäisiin aihioksi sorvatulle kappaleelle.
Ajattelin kuitenkin, että ovatko pehmeät puulajit luonteensa vuoksi hankalia sorvattavia. Eikö koivu luontaisesti taajasyisenä ole kiitollinen muotoiltava? Tai mäntykin, jos saa Lapin tiukkasyistä monta vuotta kuivatettua käsiinsä.
Näin maallikkona mietin...
Moi Pekka,
VastaaPoistaLopputuloksen kannalta "rutikuiva" puu on paras, se pitää muotonsa.
Tuoreampaa puuta voidaan kuivata hallitusti ilman että se halkeilee.
Tuoreen puun, jopa vasta kaadetun voi sorvata niin että vesi lentää. Kyseessä on nk. "Green Wood" sorvaus. Sitä käytetään yleensä aihion tekoon joka sitten kuivataan - paksuudesta riippuen jopa vuosia.
Esimerkiksi varsin tuore haapa voidaan sorvata miltei läinäkyväksi ja eri tempuilla poistaa kosteus ilman että se halkeilee.
Laho on sitten aivan jotain muuta. Ostamani mahonki lankku sisältää sitä sellaista pehmeätä, joka lähentelee lahoa. Tein samasta lankusta toisen jutun eikä sen sorvauksessa ollut häivähdystäkään ongelmista, kuten tuon suolarasian kanssa oli.
Omasta metsästä kaadettu mänty, pari vuotta ulkona kuivunut, vaikka oli nk. tyvilahoa sisälsi hienoa tavaraa jonka sorvaus oli kuin kuumalla veitsellä olisi muotoillut pehmeää voita.
Pehmeä puu ei ole ongelma sorvauksessa kunhan se on "kiinteää".
Esimerkki mahongin osassa oli kiinteä ja "kova" pinta ja sen alla hapero osa ja tuo kiinteä osa vain "repesi irti" siitä, kuten kuvasuurennoksesta näkee.