Puukeskuksesta ostamani mänty, 45x45x2400 oli aivan ensin pirun huonolaatuinen ja sitten kaiken lisäksi kallis. Se maksoi € 7. Se tietää motille hintaa. Em rima on yhtä kuin 1440,3 euroa motti! (kuutio joka on jalopuun hinnoittelu).
Harvinaisesta ja valvotusta jalopuusta pyydetään n. 2500 euroa motti ja sitä saa kevyesti hintaan € 2000.
Siihen nähden suomessa myytävä kuivaamaton MÄNTY hintaan "1500" motti on sika kallista - tai sitten tuo jalopuu on todella halpaa vaikka se käy lukuisten välikäsien kautta toiselta puolelta mapalloa joista jokainen joutuu aina todistamaan sertifikaateillla puun alkuperän (mitä suomessa olevasta puusta ei tarvita).
PS. Jos tämän olisin tiennyt en olisi myynyt yhtäkään mäntyä metsästämme!
Olisin jalostanut sen itse loppu tuotteeksi. Saamamme mottihinta oli murto osa siitä.
Kun katselin laskelmani tulosta piti soittaa ekonomi (laskenta) tyttärelleni ja hän sai saman tuloksen. (Se oli balsamia mielentilaani, olin kuin olin oikeassa, eli osasin vieläkin laskea oikein).
Soitin aikaisemmin Puukeskukseen ja valitin. Tyttö joka hoitaa siellä puujuttuja sanoi että tuo se takaisin niin saan uuden tai rahat takaisin.
Kun sanoin että olen jo höylännyt sen ja sahannut osiin jotka liimasin yhteen ja nyt sorvasin sen, niin miten voin tuoda sen takaisin?
Hän vain sitten pahoittelin. Kerroin myös kokemukseni heidän toisesta tavaralaadusta, jota en ostanut. Sanoi terävöittävänsä varastomiehille että katsovat tarkemmin puutavaran ennen kuin ottavat kuorman vastaan. "heko heko".
Ja mikä oli syy soittooni?
Liimasin vielä illalla noin kello 7 yhden osan kiinni. Kummatkin osat olivat niin hyvin hiottu etten meinannut saada niitä sovitetuksi yhteen, ne jäsähtivät kiinni miltei heti. Siten "liitos" oli kuten liitosten pitää olla.
Painoksi laitoin päälle noin 5 kg verran tavaraa. En edes ajatellut käyttäväni ruuvipuristimia.
Aamulla laitoin sen sorviin ja sain asennetuksi sen ihan hyvin siihen. Huomasin heti että nyt oli ongelmia. Se saamarin mänty oli jatkanut kieroutumistaan yöllä ja sen seurauksena eilinen liimaus meni - rumia sanoa. Liitoksen väliin tuli rako.
 |
| Tätä en lähtenyt tekemään, en edes suunnitelut sellaista |
Kun sitten aloin sorvaamaan totesin heti että täytyy ottaa taltta hiontaan eli teroitukseen, ja ihmettelin miten nopeasti ne, eli useampi taltta, oli tylsistynyt.
Ja kattia kanssa, ei se mitään auttanut. Taltat olivat terävät kuten piti.
Tuo mänty oli huonompi laatuinen mitä on omassa pinossani, ja ne puut olen luokitellut osittain lahoksi, kuten metsäämme kaatanut yritys aikoinaan!
Sorvauksessa - ja katson omaavani siitä hieman kokemusta, työ meni ihan - vituralle.
Vaikka talttani olivat todella terävät segmenteistä lohkesi aika isoja paloja, ja lukemattomasti pieniä.
Jouduin sorvaamaan lohkeamat pois, siksi tuo vaasi sai mitä ihmeellisemmän muodon. Niistä pienistä lohkeamisista en enää välittänyt. Loppu työn tein hiomalla, aloittaen koosta 80 ja lopetin sen sitten 240 kokoon.
Ja mitä siitä sitten tulisi?
Teen vielä siihen kunnon, leveän jalustan ja yhdistän ne. Ja eukko saa kuoren kukkaruukulleen - ulos. Minä en sitä sisälle halua, joku voisi vaikka katsoa sitä tarkemmin. En kehtaa kohdata tilannetta jossa sanon tehneeni sen.
Lopullinen pinta tulee olemaan, ihan öljy pitoinen. Ei lakkaa sillä aihio tulee elämään sään mukaan. Joten vuosihuolto tulee olemaan öljy ja tekele saa itseensä halkeamia.
PS. Ihan meinasi unohtua. Kyseinen puu on alkujaan suomalainen, suomalaiselta sahalta!
Olen järkyttynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti