Ja taas on "tonttumainen" olo

Etupuolella yhtä lailla, ettei ikkunasta näy kuin taivas.
Taitaa olla juhannus kun nuo kasat sulavat.

Niin, taas on ihan "tonttumainen" olo kun huhkin paksun ja painavan lumen kanssa reilut kaksi tuntia.
On se niin kummaa miten pienestä sitä muuntuu ihan vetämättömiin. Olo ei ole yksinäinen vaikka eukko ja koira olisivat muualla.
Kropassa on niin monta kolottavaa kipupistettä, joten seuraa riittää, ihan ruuhkaksi asti.

Tämä oli toinen lumen poisto, joten sitä on kertynyt. Aikaisemmat lumet tuli siirretyksi milei kokonaisuudessa pois.

Ei muuten tarvii pelätä loukkaantumista jos katolta putoaa.

Paperia rullalle ja pyöritys
niin ruukku valmistuu.

Aamupaivällä tuli touhuiltua verstaassa ja sain kuin sain myös tehdyksi "jigin" eukolle että pääsee ruuvailemaan sanomalehdestä istutusruukkuja. Ne voi sitten tökkästä suoraan maahan.
Kuva oikealla: teknisesti kaksi osainen, alla "kuppi" ja päällä "mäntä" :o)

Jätin pinnat tarkoituksella karkeiksi ettei ote pääse lipsumaan.

Kun eukko oli paneutunut KAuniiden ja Rohkeiden kieroutneeseen maailmaan ja itse katselin keittiöss "Poirottia" alkoi tekemään mieli pullaa - ihan mahottomasti.
Viikonlopun vieraat kun söivät reippaasti pakkasesta otetut päätin leipoa uuden satsin - eukolla kun on aina jotain muuta tekemistä, siis iltaisin.

Ennen kuutta taikina kohosi komeasti ja ruokailun jälkeen muotoilin puolesta pullia ja laiskuuttani sitten lopusta kolme lettisen pitkon.
Kohta ne ovat uunissa ja sitten vain Rooibos teetä ja nauttimaan :o)