maanantai 28. tammikuuta 2013

790 ja plus yksi

Huomasin että olen kirjoittanut tälle blogille nyt ja sen sellaiset 790 viestiä, joten tämä on sitten se plus yksi!
(Ja vain noin reilut 50,000 kavijää. YouTubessa jo yhdellä videollani on käynyt reilut 150,000 käviää.
Taustamusiikiksi vaikkapa tuo Abban Fernando - http://youtu.be/dQsjAbZDx-4 - jotenkin se sopii tähän kaikkeen - oman kieroutuneeseen mielialaani).

Ajelin aamulla sitten Mikkeliin saadakseni puusorvini kuntoon ja eka varaosa kaupasta sain kuin sain sen hihnan puusorviini, hinta € 7.

Kävin sitten Lidl kaupassa ostamassa tuortetta leipää, kuten aina teen kun olen Mikkelissä - ja ne kaikki leivonnaiset ja leivät ovat todella mahtavaa ja hyvää! Ennen kaikkea tuoretta!

Ennen oli aina Lidl liikkeessä jonoa pullonpalautukseen joten lopetin juomien oston sieltä. Nyt sitä jonoa ja ruuhkaa on aina sinne leipäosastolle! Ja siellä tönitään ja hermoillaan!
Syy on yksinkertainen - enemmän menee mitä ehtivät paistamaan.  Minäkään en aina saa mitä haluan kuten ruisleipää.

Asiakkaat ennen minua, kassalla, mies ja nainen eivät ostaneet mitään mutta hakivat pullon palautus rahat, yli € 26! Siinä on todella mahtava määrä pulloja. Ja siinä yksi syy miksi en sieltä juomia yleensä osta. 3 konetta joista aina yksi on rikki ja vastaavan kokoisia pullon palautuksia (säkki kaupalla). Sellaisessa jonossa pitää varuatua ruokailuun tai ainakin välipalaan.

 Mutta ennen sitä kävin  Hong Kong liikkeessä katsomassa astemittaa. Eli laitetta jolla otetaan jostakin kappaleesta kulma ja se näkyy asteina ko laitteessa. Ei ollut.
Vastakkaisella puolella on Tokmanni, ei sieläkään ollut - siten ei koko Mikkelissä ole sellaista laitetta kun en ole sitä löytänyt edes Mikkelin K-Raudasta.

Ja mitä todella haluan ja toivon on sama elektronisena laitteena. Jenkeissä maksavat noin 15-20 taalaa. Kumpaakaa ei ainakaan Mikkelistä saa.
Kun laitan sen esimerkiksi ison sahani terään, magneettinen kiinnitys näen heti sen terän kulman asteen osissa. Ehdoton ja tärkeä tieto minulle ja työhöni.

Tulin sitten kotiin ja sain sen puusorvini voimansiirron hihnan asennuksen eteeni. Se ei tietenkään mennyt suoraan siihen minne piti vaan jouduin irrottamaan ja asentamaan toisen puolen puolen (kahdesta) pyörän laipan että saan hihnan sinne.
Helpommin sanottu kuin tehty. Siihen meni aluksi hetki että ymmärsin miten se tehdään, eli sen fyysinen rakenne ja sen toteutus.  Kun hiffasin lopulta koko sen mekaanisen jutun sain hihnan sinne ja sitten laippa takaisin.
Sitten hihna toiselle, vastakkaiselle puolelle jossa on moottori - kyseessä on selainen mekaanisesti ohjattava variaattori.

Kun kaikki oli OK ja koekäytin jutun, vähentäessäni nopeutta kuulin melkoisen pamauksen ja näin että jotain lentelee silmieni edessä.
Vastapuolen laipan, sitä ohjaava vieteri lensi taivaan tuuliin, ja sen metalli rengas, sellainen "sormus". Ns. "lukko prikka", eli lukkorengasta en nänyt missään. Se petti ja kaikki lensi maailman tuuliin. Siinä olisi voinut käydä niin että silmälasini olisivat voineet mennä uusiksi tai ainakin nenäni kirurgille. Vaihteen suojakotelo oli nimittäin irti.

Ja sitten ei kun autoon ja kirkolle, eli Juvalle Vihosen kauppaan josta sain vastaavat a´ 0.5 euron hintaan.
Ajettuani siten taas noin 30 km eli 60 km yhteensä olin takaisin pajassani ja totesin että ostamani renkaat olivatkin väärät. Ne olivat liian isot!
Ja sitten tuli ärräpäitä!
Minulla oli sorvipakassa tilaustyö joka pitää olla valmiina jo viime viikolla tai viikko ennen sitä.

Siinä samalla näin vastaavan lukkorenkaan lattialla - se oli se joka oli irronnut, eli pettänyt jota en aiemmin vain löytänyt vaikka sitä etsin ja etsin!

Kun vertasin sitä ostamiini ero oli pieni mutta huomattava. Sisämitta oli kapeampi, ulkomitta sama - eli se oli ulkoa leveämpi mutta sisältä kapeampi.
Sain sen vanhan takaisin minne se kuuluu ja nyt sorvi toimii.
Mutta kun menen seuraavan kerran sinne "kirkolle" otan sen alkuperäisen ja ostamani mukaan Vihoselle, ja siten luon todella sellaisen tilanteen sinne Vihonsen Rautakauppaan että eivät minua enää unohda!

Jo palvelu alkujaan oli sellainen tilanne että mitä sinä minua häiritset! 
Myyjä "hermostui" heti minuun kun kysyin ensin joitakin juttuja betonista ulkona pihalla ja sisällä sitten sanoi minulle mistä löydän mitä haluan kysyttyäni sitä, ja kun pyysin mittaa jotta mitataan mukanani olevaa rengasta koneen akseliin hän vei minut paikkaan jossa niitä on ja antoi mitä "halusin", ilman mittaa ja mittausta jota pyysin!
Ja se ensimmäinen mitä hän tarjosi oli ihan väärän kokoinen, näin sen heti ja sitten sain uuden jotain kuten oli - väärän koon tuotteet kuitenkin. Itse erehdyin mittasuhteissa vaikka minulla on uudet silmälasit. Seuraava koko olisi ollut kuitenkin liian pieni - oletan.

Ja häntä, siis sitä myyjää ei alkuunkaan kiinostanut sainko mitään oikein - ja miksi olisi kun hänellä oli varmaan samalla käynnissä €50,000 kauppa jollekin maajussille ja minulla vain €0.50 kpl. Myyjä oli silmin nähden todella hermostunut - vittuuntunut jostakin - tuskin minusta alkuaan ja minä, asiakkaana olin vain jokin todella suuri haitake hänelle.

Ja hän toi sen hyvin selkeästi esiin että oli minusta todella harmissaan - suorastaan vittuuntunut.
Syytä siihen en vain voi alkuunkaan ymmärtää.
Olin sinne mennessäni todella väsynyt ja turhautunut ja aika lailla "flegmaattinen", passiivinen. Kuten moni täkäläisen kylän takakamarin ukko joka ei tiedä mistään mitään.

Kun en ole mikään maajussi ja silleen kiho ja paikallinen kauppa on mitä on meikäläiselle, kuten aina on ollut, teenkin normaalisti aina "rautakauppa" ostokseni Mikkelissä K-Raudassa. Palvelu parempaa ja hinnat halvempaa.
Joten ajo Mikkeliin on miellyttävämpi - vaikkakin ajo rasitavampi ja varmempi kokemus siellä kuin Juvalle ja sen 20 km plus mitä siitä tulee hyväksyy mielellään. Ja olen tehnyt sitä usein. Mutta aina joskus käyn Vihosella ja aina "vihoitun" siitä, siis palvelusta.

K-Rauta Mikkeli ei suuria alennuksia anna, Juvan K-Maatalous sitä vähemmän. Mikkelissä myyjät moikkaa ja palvelevat - Juvalla moikkaavat ja kävelevät ohi ja tulee huono olo.

2 kommenttia:

  1. Voihan rökäle, jopa oli vastustusta ilmassa.
    Minä olen muutaman kerran töräyttänyt tällaiselle viikon sitruunalle, joka on täysin unheuttanut tärkeän osan toimenkuvastaan : haluatko, jotta tulen toisenkin kerran. Voin minä kantaa rahat kilpailevaan yritykseenkin.
    Antoisia hetkiä puupajassa ja vähemmän lentäviä osia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Tarina, ja toivotaan että niitä lentäviä osia on tulevaisuudessa vähemmän, mieluiten ei ollenkaan :-)

      Poista