Jotain valmistakin syntyy

Täastä se kaivaminen alkoi,
ajamalla naapurin tontille
Toin ensin sopivaa hiekkaa kaapelille

Ei ne päivät ihan kypsennyksessä mene - siis tämän 110 ja rapiat kiloisen ukon.
Eilen sain lopulta asiat siihen malliin että sain kaivetuksi meidän tien poikki ja sitten sen vieritse ojaa sähkökaapelille. Sitten vain mutka talon seinään.

Oli se kivistä, niin tien alla kuten sen vieressä ja meidän tontilla. Pienemmällä koneella homma olisi jäänyt tekemättä.
Nyt se on sitten maassa, se sähkökaapeli nimittäin ja odottaa sähköfirmaa ja sähköyhtiön miehiä jotka asentavat sitten sen uuden syötön taloon jotta pääsen lopulta purkamaan sitä vanhaa - jossa nyt on mittari ja keskus. Niin ja se lämminvesivaraaja.

Ennen sitä sain valmiiksi toisen kaivon ja sinne on tullut ihan mukavasti vettä vaikka pohjavesi on aika alhaalla. Kyllä siitä riittää kasvimaan kasteluun.

Meitin uusi kaivo samaan paikkaan missä
oli vanha kivikaivo

En päässyt niin syvälle mitä ajattelin joten ylin rengas on liian korkea. Pitää vaihtaa puolikkaaseen.

Tuli käytyä taas Mikkelissä. Perjantaina hain maan tiivistäjän - pirun kallis juttu - €100 päivä - ja sama viikonlopuksi. Tänään palautin sen.

Tullessa toin putket lattialämpöön ja massaa sen peittämiseen. Pirun kallista litkua. Niin ja oven WC:hen ja viemäriputkia joita ei Juvalla ollut.
Sitten sain valmiiksi valua varten tulevan WC/suihkun lattian alimman kerroksen ja tehtyä valun. Betoni riitti "grammalleen", yhtään ei jäänyt yli, eikä jäänyt vajaaksikaan.

Kun se on kuivunut asennan vesijutut, veden tulon, sen jaon, viemäröinnin, lattiakaivon ym. Sitten eristeet ja lopullinen lattia.
Sen jälkeen eristeet seinään ja kipsilevyt. Sitten vain seinien ja lattian kaakelointi ja veden kytkeminen sinne.
Sitä ennen minun toki pitää kaivaa oja uusille viemäriputkille ja monttu uudelle likakaivolle. Ennen sitä toivon sitä että punaherukat kypsyvät poimittavaksi - joudun nimittäin siirtämään kaksi pensasta muualle kun niiden alle tulee se jätekaivo.

Hitaasti kypsentäen

Ukko koneen puikoissa ja onnistuin
jättämään eukon tillit ja sipulit
omaan paikkaansa.

Tämä on todella hitaasti kypsentämistä - alkaa kohta stressaamaan. Ulkona olisi paljon töitä joita ei koneella saa tehdyksi - vaatii kauramoottoria. Joudun tänään pätkimään joitakin runkoja moottorisahalla - sekin vähä otti voimille.

Muutoin olen vain kaivellut kaivinkoneella, mm. uuden kaivon. Tai oikeastaan kaivoin vanhan kivikaivon pois ja nyt tilalle tulee uusi betonirengas kaivo. Se on aluksi kasteluvedelle.

Lämmintä oli tuokin istumatyö. Myöhemmin hieman lisää valokuvilla siitä mitä olen touhunnut.

Niin, lämintä on - myös alakerrassa vaikka ilmastointikone painaa täysillä. Ei sentään ole tukahduttavaa - oikasti aika vilpoisaa.
Nukkuminen onnistuu myös mainiosti. Jätettiin yläkerta ja siirryttiin alas evakkoon ja kaivettiin vieraspatjat esiin.

Huomiseksi luvataan taas kolmeakymmentä - ei sentään samaa mitä parin viime päivän aikana on ollut - n. 34 varjossa ja välillä täysin tyyntä.

Glygoli pesua ja hengenlähtö lähellä

Ajelin yleistä tietä joka meni yhden suoalueen läpi - ei mikään VAPOn tekele.
Kyydissä oli 14 vuotias poika joka on jo mestari ajokoneen kanssa. Se on sellainen kookkaampi mönkijä jolla rahdataan katkottuja puita metsästä tienvarteen.
Mikäli olisin ajanut nopeamin olisin törmännyt yhteen suolla töitään tekevään koneeseen, tai oikeastaan se meihin.
Kyseessä oli traktori konko edessä, keulassa oli pitkä "puomi", lähemmäs 20 metrinen. Katselin sitä epäuskoisesti kun jarrutin, ja sitä vain riitti ja riitti kunnes lopulta näkyviin tuli sitten se traktori joka sitä työnsi.
Kuskilla ei ollut minkään laista mahdollisuutta nähdä tielle, eikä tiellä ollut ketään valvomassa liikennettä. Kuski vain ajoi vauhdilla tien läpi.

Jos se olisi tullut Volvon ikkunasta sisään olisivat meidän hatut lähtenee päästä ja samalla päät hartioiden välistä.

Eilen se hattu sitten lähti päästä - toisessa yhteydessä.
Minulla oli ongelmia kaivurin jäähdytyksen kanssa. Avasin jäähdyttäjän korkin, varovasti ja paineet tulivat pois mitä oli ja käänsin korkin auki. Siinä neni muutama sekuntti kun itse piru pääsi irti. Sinne oli kerääntynyt meilkoinen paine - joka oli jonkin sortin "tulpan" takana ja se sitten purkaantui, ja voimalla.
Ensimmäinen satsi tuli päin naamataulua ja hattu lensi päästä. Sain kädet kasvojen eteen ja käännyin ympäri ja koin miten sitä syöksyi selkään ja niskaan.
Ei siinä ollut muuta tehtäväksi kuin hypätä alas.

Onneksi oli muutaman metrin päässä järven rannasta, joten suunistin sinne sylkien glykolia suusta - se on muuten aika makeata tavaraa.
Rannassa siiten aloin valelemaan vettä päähän ja niskaan, pesin kasvot. Voin sanoa olleeni aika lailla uitettu vaikka en mennyt uimaan.
Se oli minulle  aika lailla uusi ja kummallinen kokemus vaikka en ole mikään noviisi niissä hommissa.

Sen jälkeen menin taas koneen päälle ja totesin sen saaneen kunnon pesun, myös ohjaamo. Hattu löytyi, suosikki lippis märkänä. Korkkikin löytyi maasta.
Sitten aurinko sattui ihan mukavasti konetilaan ja näin että jotain on vialla. Hihna joka pyörittää laturia ja vesipumppua oli poissa.
Se että laturin valo paloi oletettiin johtuvan muista syistä.

Tunnin kuluttua tuli hihnoja joista yksikään ei ollut oikeaa kokoa. Sopiva löytyi Timberjack ajokoneesta. Lopulta se oli asennettu. Isäntä joka sitä koneen päällä touhusi pudotti uuden puhelimensa koneen alle ja ainoa tapa saada se puis sieltä oli avata pohjan panssaripelti, huoltoluukku. Se oli sitten minun hommia.
Kyllä se siitä ellei niitä saamarin paarmoja ja herhiläisiä olisi ollut. Ja niitä oli, viimeisen päälle lukuisa määrä. Mutta minä se touhusin siellä heidän parvessa huitoen niitä sivuun kun tulivat estämään näköä.
Eivät näköjään oikein kokeneet minua houkuttelevaksi paistiksi kun olin hetken aikaisemmin marinoinut itseni sillä glygolilla ja sitten oli sitä muutakin paskaa ja hikeä.

Nyt pidän viikon paussin, tai ainakin muutaman päivän ja teen omia hommiani.
PS. Tuntui oudolta jatkaa sängyssä oloa puoli viiden jälkeen. Jos se jatkuu täytyy kait sitten vain nousta ylös. ;o)

Niin, ja nyt tiedän mistä löydän niitä suomuuraimia :o)

Töitä muille, jatkuu..

Tuonne mennään,
kävin jo "katsatamassa"
tulevan tien, eli linjan.

Ensin oli projekti pojalleni  - nyt "naapurille - jossa menee ainakin tämä viikko.
Puolisen kilometriä tietä tieltä järven rantaan, metsän läpi josta osa "suota".

Ihan kiva juttu vaihteeksi taas olla kaivuri hommissa. Osa "palkastani" muodostuu vaihtokauppana - eli saan koneen omalle tontilleni omiin hommiini. Sanoisin että melkoinen säästö rajoitettuun budjettiin.

Niin, töitä riittä "muille" ja odotan että pian pääsen omiin juttuihini. Se alkaa tämän keikan jälkeen, saanen sen valmiiksi tällä viikolla.

Aamulla ylös noin 4.20 ja vajaan tunnin kuluttua autoon. Sitten puoli tuntia ajoa tavalla teitä jota voin vain ihmetellä.

Valmista tiepohjaa syntyy.
Sitten tulee rätti pintaan ja sora päälle.

 Eri VAPO:n suoalueiden ohi ja läpi, eri tilusten ja pihapiirien läpi, uskomattoman pieniä metsäteitä tavalla jossa navigaattori on täysin hukassa ja minäkin.
Aamulla ihmettelin miten pääsin perille - ja perillä ihmettelin että näinkö sittenkin pääsin tänne.
Illalla ihmettelin millaisen seikkailun jälkeen pääsen kotiin. Huomenna sama uudestaan.

Onneksi alue oli jo ojitettu joten pehmeillä alueilla läpi pääsy on helpompaa. Toki minulla on kolme ojaa ylitettäväksi ja rumpujen asentaminen sekä niiden peittäminen - kunhan löydän tavaraa millä sen teen - turve ei siihen oikein käy.

PS. Niin, se oli nyt 11 tunnin työrupeama - sama huomenna. Mitä nopeammin saan homman tehdyksi sitä nopeammin pääsen omiin hommiini - eli remontin alkuun.