Glygoli pesua ja hengenlähtö lähellä

Ajelin yleistä tietä joka meni yhden suoalueen läpi - ei mikään VAPOn tekele.
Kyydissä oli 14 vuotias poika joka on jo mestari ajokoneen kanssa. Se on sellainen kookkaampi mönkijä jolla rahdataan katkottuja puita metsästä tienvarteen.
Mikäli olisin ajanut nopeamin olisin törmännyt yhteen suolla töitään tekevään koneeseen, tai oikeastaan se meihin.
Kyseessä oli traktori konko edessä, keulassa oli pitkä "puomi", lähemmäs 20 metrinen. Katselin sitä epäuskoisesti kun jarrutin, ja sitä vain riitti ja riitti kunnes lopulta näkyviin tuli sitten se traktori joka sitä työnsi.
Kuskilla ei ollut minkään laista mahdollisuutta nähdä tielle, eikä tiellä ollut ketään valvomassa liikennettä. Kuski vain ajoi vauhdilla tien läpi.

Jos se olisi tullut Volvon ikkunasta sisään olisivat meidän hatut lähtenee päästä ja samalla päät hartioiden välistä.

Eilen se hattu sitten lähti päästä - toisessa yhteydessä.
Minulla oli ongelmia kaivurin jäähdytyksen kanssa. Avasin jäähdyttäjän korkin, varovasti ja paineet tulivat pois mitä oli ja käänsin korkin auki. Siinä neni muutama sekuntti kun itse piru pääsi irti. Sinne oli kerääntynyt meilkoinen paine - joka oli jonkin sortin "tulpan" takana ja se sitten purkaantui, ja voimalla.
Ensimmäinen satsi tuli päin naamataulua ja hattu lensi päästä. Sain kädet kasvojen eteen ja käännyin ympäri ja koin miten sitä syöksyi selkään ja niskaan.
Ei siinä ollut muuta tehtäväksi kuin hypätä alas.

Onneksi oli muutaman metrin päässä järven rannasta, joten suunistin sinne sylkien glykolia suusta - se on muuten aika makeata tavaraa.
Rannassa siiten aloin valelemaan vettä päähän ja niskaan, pesin kasvot. Voin sanoa olleeni aika lailla uitettu vaikka en mennyt uimaan.
Se oli minulle  aika lailla uusi ja kummallinen kokemus vaikka en ole mikään noviisi niissä hommissa.

Sen jälkeen menin taas koneen päälle ja totesin sen saaneen kunnon pesun, myös ohjaamo. Hattu löytyi, suosikki lippis märkänä. Korkkikin löytyi maasta.
Sitten aurinko sattui ihan mukavasti konetilaan ja näin että jotain on vialla. Hihna joka pyörittää laturia ja vesipumppua oli poissa.
Se että laturin valo paloi oletettiin johtuvan muista syistä.

Tunnin kuluttua tuli hihnoja joista yksikään ei ollut oikeaa kokoa. Sopiva löytyi Timberjack ajokoneesta. Lopulta se oli asennettu. Isäntä joka sitä koneen päällä touhusi pudotti uuden puhelimensa koneen alle ja ainoa tapa saada se puis sieltä oli avata pohjan panssaripelti, huoltoluukku. Se oli sitten minun hommia.
Kyllä se siitä ellei niitä saamarin paarmoja ja herhiläisiä olisi ollut. Ja niitä oli, viimeisen päälle lukuisa määrä. Mutta minä se touhusin siellä heidän parvessa huitoen niitä sivuun kun tulivat estämään näköä.
Eivät näköjään oikein kokeneet minua houkuttelevaksi paistiksi kun olin hetken aikaisemmin marinoinut itseni sillä glygolilla ja sitten oli sitä muutakin paskaa ja hikeä.

Nyt pidän viikon paussin, tai ainakin muutaman päivän ja teen omia hommiani.
PS. Tuntui oudolta jatkaa sängyssä oloa puoli viiden jälkeen. Jos se jatkuu täytyy kait sitten vain nousta ylös. ;o)

Niin, ja nyt tiedän mistä löydän niitä suomuuraimia :o)