Ja perjantaina rantasaunaan

Eilen kävin naapurin Matin rantasaunassa laittamassa vesiputken järveen ja vesipumpun paikalle - ei tarvitse nyt sitten kantaa vettä järvestä.
Tänään mennään saunomaan - tosin vasta kuuden jälkeen kun eukko tahtoo väen väkisin nähdä sen viho-viimeisen tämän kevään Kauniit ja Rohkeat. Päästään sitten taas ns. normaaliin elämään - syksyyn asti.

Tarina oli valokuvannut komeita puita omassa blogissaan, alla minun puita jotka sain.

Vaahteraa jonka sain - sorvipuuksi ym

Kävin aamupäivällä Kirkolla ostoksilla - ja ajattelin ostaa iltalukemista nyt kun en tilaa minkäänlaista lehteä. Ostamatta jäi kun katsoin hintoja. 8.50, 8.90 ja silleen aikakauslehdestä joissa on mielestäni aivan liikaa mainoksia, ja liian vähän sivuja. Ihan järkyttäviä hintoja! Sinne ne jäivät, kauppaan nimittäin.
Sillä hinnalla saa melkein jo kirjan!

Ulkona sitten jatkoin tulevan kylmähuoneen parissa. Eilen olin täyttänyt pohjaa hiekalla, jota kuskasin kottikärryllä ja laitoin sitten styroksia eristeeksi, tänään sitten mylläsin betonia - on se sitten raskasta tavaraa! Hyvin muuten oli talvehtinut - eikä kosteutta ollut päässyt sekaan.

Odottaa valua

.

Valu tehty, viimeistelyä vailla

Nyt sitten annetaan sen valun kuivahtaa ja alan sitten muuraamaan seiniä, itse asiassa vain kaksi - kevytsoraharkoista. Siitä tulee samalla yksi tuki tulevalle eteisen katolle.

Tuli syötyä hieman silliä - odottelen saunaan pääsyä - jone piti itse asiassa mennä vasta huomenna - mutta kun tuossa betonin mylläyksessä tuli hiki ja hieman pölyä, niin mennään nyt sitten löylyyn.

PS. Yksi likainen homma on edessä - kunnon roskakuorma kaatopaikalle kun tulee asiaa Mikkeliin. Harmittaa kun se ei ole mitenkään halpaa - tosin paljon halvempaa kuin etelässä.

Monta tyhjää kuivabetoni säkkiä, roskia sisällä. Osa mustista säkeistä on sahanpurua tai sorvilastuja
Kuitenkin paljon kaatopaikalle - sitä jota ei voi tontilla polttaa

Puutöitä kerrakseen

Aamu alkoi sahaamalla loput yhdestä pinosta ja jatkamalla siirtämistä jo sahattuja pajan kulmaan. Kun noin puoli mottia on ajettu avaan oven ja ne siirretään sitten pajaan kuivumaan - niiden pinta. Puut ovat kuivia. Koko kasa on noin kaksi mottia.

Kun se oli tehty vaihdoin vaatteet - haalarit pois.

Kulho valmis vimeistelyyn

Menin sitten pajaan ja jatkoin "proto" kulhon tekoa.

Huomasin myöhemmin että tuollainen 10-17 asteen lämpötilan vaihtelu ei ole oikeastaan kuvinkan toimiva juttu - puu elää - jopa jalopuu.

Kansi valmistumassa

Hän joka sorvaa, tai on sorvanut näkee kuvasta mitä olen tehnyt.

iPhone 4 sovitin

Päätin ottaa iPhone 4 kamerallani kuvia - tein siihen äkillisen sovittimen - siihen meni alle / noin "tupakan" verran aikaa. Ja on kiinni tripodissa kuin tauti ja ruuvattavissa auki ja kiinni - toistuvasti.

Kansi ja sen "lisuke"

Jotta valmiiseen tuotteeseen ei jää "sorvin jälkeä" upotin kanteen reiän (60 mm), jonka sisään sain sorvipakan "kynnet". Siihen tein sitten "upotusosan" jossa on kannen nuppi.

Uusi tuote

Kuten jo toin esiin, minulla ei ollut yhtenäistä puuta koko kannelle joten "levitin" sen.

Tein samalla tekniikalla eräälle toiselle tuotteelle myös "lisukkeen" josta jäi "jätepala" jota en heittänyt pois. Siitä tein nyt tuon lisukkeen tähän tuotteeseen jossa on tuo nuppi.

Tämä ei mene myyntiin - se siirtyy eukon kaappiin.

Myyntiin menevänä samalla tavalla tehtynä, tuo segmentointi kannessa ja sen nuppi ja pohjassa perushintana on noin € 160 - joka mielestäni on "tarjoushinta". Siihen menee työtunteja ihan mahottomasti.

Edellä olevaan liittyen on sitten myös tämä sivu.

Pajajuttuja

Pääsin hetkeksi erakoitumaan pajaani - eukko kun siivoili ja kokkaili sisällä, huomenna kun tulee taas vieraita - päiviäni varten.

Kolome kieppiä liimautumassa yhteen

Yllä on sitten kolme kieppiä liimautumassa yhteen ja odottaa vielä pohjan liimausta että päästään sorvaamaan. Siinä on vain 36 palaa liimattuna yhteen.

Kansi ja pohja

Yllä oleva ei sitten ihan käynyt joten sain tehdä uuden. Se tulee sitten seuraavaan kun nyt tein kiekot hieman liian pitkiksi. Se pyöreä pulikka keskellä on koivua ja se kiinnitetään sorvipakkaan.

Taustalla olevat 4 palaa ei ole hukkapaloja sillä teen niistä vielä jotain - One Off jutun.

Kannen ja pohjan aihio

Vein kuitenkin homman eteenpäin, pyöristin sen ja katkaisin sen kahtia. Se on sitten seuraavaan namurasiaan.

Uuden pohjan ja kannen aihio valmistumassa

Totesin taas että yksi saha puuttuu - teleskooppi saha katkaisuun. Mustat jäljet ovat sahasta, pääsi hieman kärähtämään.

Odottaa liimausta ja justeerailuja

Alkuperäinen lankku oli yhtä leveä, 145 mm, joka itsessään oli liian kapea, joten leikkasin sen neljään osaan ja sisälle sitten tarpeellinen levennys, sen kautta saan siitä riittävän kokoisen.

Nyt se on jo käynyt sorvissa ja olen liimannut siihen pidikkeen sorvipakkaa varten.

Piirsin siihen ympyrän ja leikkasin vannesahalla kulmat pois - taas uutta materiaalia johonkin. Mitään ei heitetä pois.

Siinä se tämä päivä menikin - tosin aamu venyi aika pitkälle ennen kuin mitään ryhdyttiin tekemään.

Loppiainen tuli ja meni

Tein heti aamulla 0.5 l pullataikinan, kun se oli kohonnut leivoin yhden kolmen letin pitkon ja lopusta tein kanelipullaa eri muodoissa. Sen tehtyäni jätin niiden paistamisen eukolle.
Hän teki myös yhden uuden, Tarinan ohjeen mukaisen sipulipiirakan - ja se oli jotain joka tehdään uusiksi.

Kun vieraat olivat lähteneet viiden maissa - ensimmäinen satsi (toinen sitten sunnuntaina), menin verstaalle ja puupajaani jatkamaan touhuilujani.

Muotoon leikatut palat mahongista ensimmäiseen kerrokseen. 12 kpl ja leikattu 15 asteen kulmaan

Riman leikkaaminen on koko projektin kriittisin vaihe, se ei anna anteeksi mitään ja lopputulos on ikävästi ruma, jos menee edes 0.5 astetta sivuun.

Kuvan oikeassa yläkulmassa on vanerista tehty tarkistuskappale. En löytänyt muistiinpanojani joten oli pakko tehdä yksi proto ja tarkistaa valmiin kiekon halkaisija. Kun se oli tehty tiesin miten pitkiä paloja sahaan. Vasemmalla on 240 hiekkapaperi, josta lisää alempana.

Ensimmäinen sovitus

Leikkatut palat siirtyvät sitten ensimmäiseen sovitukseen jossa katson että kunkin palan väliin ei jää edes hiuksen paksuuden vertaista rakoa (kolmiota).

Palojen hionta ja uusi tarkistus

Edellisen vaiheen jälkeen hion jokaisen palan vieressä olevalla 240 paperilla - hyvin kevyesti. Vaikka minulla on - muistaakseni 90 vai oliko se 92 palanen kovametalli terä se ei kuitenkaan leikkaa aina täysin puhtaasti - puu vain välillä rispaantuu. Sitten uusi tarkistus palojen sovituksessa. Mikäli esiin palojen väliin tulee rako se korjataan tässä vaiheessa. Todella inhottava työ rupeama.

Liimaus tehty

Huomasin ottaneeni nopeasti kuivuvaa liimaa, hitaampi olisi riittänyt. Nopean kanssa en koskaan yhdistä paloja kunkin liimauksen jälkeen vaan jätän kuvan mukaan irti toisistaan. Liimaa ei saa olla liikaa eikä liian vähän.

Kun kaikki on liimattu vasta sitten yhdistän ne ja sovitan kulmat yhteen yhdeksi renkaaksi. Kun se tuo segmentointi on tehty vetäisen pari kiristävää kuminauhaa renkaan ympärille ja se riittää pitämään rakenteen kasassa.

Muovi jota käytän estää liiman tarttumisen alustaan - eikä se tartu edes muoviin.

Siinä se on ja kuivuu

Lopuksi asetan painon päälle ja pieni napautus jotta mahdollisesti koholla ollut pala on pinnan kanssa tasainen. Jää vähemmän hiottavaa tai ei ollenkaan.

Niitä sitten tehdään tarvittava määrä ja tuotteen mukaan ei leveyksinä jotka sitten liimataan toistensa päälle. Määrä riippuu siitä miten iso, eli korkea tuotteesta tulee. Palat voivat olla eri materiaalia, siten eri värisiä, eri kokoisia jne.

Kun se on tehty liimataan pohja, joka tehdään erikseen ja muotoillaan kansi, jos sellainen tulee.

Kun se, eli kun aihio on tehty pohjaan liimataan pulikka joka menee sorvin istukkaan ja sitten vain sorvaamaan. Ja sen "pulikan" on oltava just oikein suorassa muuten aihio alkaa vipottamaan ja se taasen tietä huonoa lopputulosta, epäsymmetria ei aina ole kaunista.

Ennen sorvausta tarkistetaan taltat ja teroitetaan - tylsillä taltoilla ei saada aikaan muuta kuin kaiken sen työn tuhoamisen mitä on tehty.

Lisäkuvia tulee kyseisestä tuotteesta sen matkatessa valmiiksi. Sitä voi käyttää esimerkiksi "namurasiana".

Työvaiheita on useita ja se on aikaa vievää tuhertelua kuten viimeistely, materiaali aina jalopuuta - joten myyntiin meneville tulee jonkin verran hintaa leveydestä ja korkeudesta riippuen. Halvimmat alkaa verottomana noin € 80 tasosta - josta ei paljoa tuntipalkkaa tule materiaali ym kustannusten jälkeen.

PS. Näennäisesti saman näköinen ja kokoinen voi maksaa kevyesti 3-5 kertaa enemmän. Miksi - siitä lisää myöhemmin, tai ainakin Puupajani kotisivulta - kunhan saan sen tiedon päivitetyksi sinne esimerkeillä.

Hukka juttuja - vaan ei susia

Olen alkanut hieman virittelemään itseäni pajassani tuleviin juttuihin. "Jätekasojani" tonkiessani, etsiessäni sopivaa jalopuupalaa olen yllättynyt "iloisesti" siitä mitä löysin. Mitään ei kannata heittää pois ellei se siirry puruimuriin tai on niin pieni ettei sitä pinsetillä saa kiinni.

Katajaa vinksin vonksin ja mahonkia

Kuvassa oleva kappale syntyi jätepaloista. Itse aihio paloista jotka oli leikattu pois katajasta, kun olin sahanut sen suoraksi. Ne olivat sellaisia kolmion muotoisia palikoita jotka hiomisen jälkeen sitten liimasin yhteen ja sitten vain sorviin. Alin osa on apuväline sille että sain sen sorviin. Kanteen tulee sitten pieni "nuppi" ja sen käyttötarkoitus on sormisuolarasia.

Se on nyt käsitelty Kiinan öljyllä kahteen kertaan, pieni kiillotus kun kuivuu ja katsotaan vedänkö sitten mehiläisvahan päälle. Ja sitten vain loppu kiillottaminen. Kaikki, myös mahonki ja nuppi - jätepaloista.

Just one of a kind.

Lepästä jotain?

Kun pilkoin puita liiterissä kirveen alle tuli yllä oleva pökkelö joka osoittautui varsin kovaksi. Kun katselin sitä se vaikutti myös ehjältä - joten siirsin sen sivuun. Tänään se pääsi sitten sorviin.

Vanhakin elää ja - halkeilee

Kyseinen puu kaadettiin noin 3 vuotta sitten ja on kuivunut ihan Savolaisessa ilmastossa - ja pari vuotta sisätiloissa.

Ensimmäisen pintatasoituksen jälkeen kuvassa olevia halkeamia ei ollut. Ne tulivat sen jälkeen - tupakan jälkeen. Halkeamat ovat niin syvällä kohti ydintä ettei siitä saa mitään tehdyksi - ei ainakaan mitä ajattelin.

Laitetaan sivuun ja katsotaan sitten joskus toisten jos siitä jotain vielä saisi.

Lopuksi muutama kuva ulkoa

Vartiopäällikkö

Siinä se meidän Viki on yhdellä monista vartiopaikoistaan. Alla multaläjä jonka levitän keväällä. Tilalle pitää sitten tehdä - juuri hänelle - samalle paikalle - oma vartiokukkula.

Huurussa on - kuten TV:n kuva

Pitää tehdä jonkin lainen uloke käsiin että pääsen kopauttamaan antennia. Se alkaa jo vaikuttamaan TV kuvan laatuun.

Saatiin lisää lunta ja siirsin sitä kaivon päälle

Niin, siellä takana se kaivo on ja sain siirretyksi uutta lunta sen päälle. Huomenna pitää siirtää lisää koska lupailevat todella ilkeitä kelejä tänne, kuten alla oleva kuva tuo esiin.

Edessä on vielä lautatavaraa jonka kyllä ennen tosi lumien tuloa siirrän sivuun.

Pakkasta lupailevat - jopa -32

Juuri nyt noin 20 km päässä olevalla mittausasemalla on noin -15 - meillä on -22. Se on Ilmatieteenlaitos joka povasi meille klo 20 -17. Se lupaa -30, kuva on Forecan.

Suksia ja päänsärkyä

Niin, päiväjärjestyksessä oli Suksia ja päänsärkyä.

Oltiin Keskiviikkona Mikkelin markkinoilla - piti ostaa sukset. Ei ollut myyjää.
Kävin tänään kirkolla, eli Juvalla - sielläkin oli Markkinat - ja suksien myyjä!

Mihin minä nyt suksia tarvitsen? No, päästäkseni metsään kaataman puita, polttopuuksi ja verstalle. Pitää kaataa ennen lumien lähtöä, viimeistään Maaliskuun loppuun mennessä.
Ei sinne metsään kävellä - pitää olla sukset.

En saanut Mikkelistä niitä armeijan vanhoja hikilautoja - joten päätin tehdä omat lankut jalkojen alle. Aloitin niiden teon eilen. Näkyvät kuvassa - kun suurennat sen klikkaamalla kuvaa. Nyt voin jalostaa niistä - vaikka kelkan!

Niin, sitten menin kirkolle ja siellä oli se suksi myyjä. Sanoi että Mikkelissä olisi ollut niin huono paikka ettei kukaan olisi sinne eksynyt edes vahingossa - ja hinta oli ihan mahdoton hyväksyä.
Mikkelin torille kaivetaan maanalaista parkkia joten "tori" on siirretty puistoon.

Entä se päänsärky? No, kaikki realisoitui ja nyt on sitten vain hiihdettävä metsään - se tietää töitä - ja siten tuli sitten se päänsärky :o( (LOL)
Ne sukset olivat Suomalaiset, Esko Järvisen ja sain uudet hihnat ja kantapää kiinityksen jouset. Kaikki tuli terä uudet hintaan € 25. Ei paha.

Päänsärkyä tuli myös töistäni - niiden viimeistelystä. Viereinen kuva. Kiillotin viimeistellyn vahan teräsvillalla.
Siinä oli jotain outoa ja villasta irtosi jotain "tahnamaista", mustaa paskaa joka tarttui pintaan.
Sain sen pois - tinnerillä, putsaus ja uusi vaha ja uusi kiillotus.

Kyseessä on olutmukin - prototyyppi - yksi monista. Se toinen on viinilasi, myös yksi monista kokeiluistani . Tuo oikealla oleva kuva - jossa on mukana sellainen mahonkinen "namurasia". Tilaus työ.

Olen pähkäillyt miten teen nopeasti "gallerian" valokuvaukselle. Mikkelistä piti ostaa sinistä kangasta - eukolla ei ole kuin lainaksi.
Sininen kangas? Kuvattavan saa helposti irrotetuksi "taustasta" ja kohteen itsenäiseksi yksilöksi ilman taustoja. Kuvan voi sitten sijoittaa vaikka "Tahitiin" kauniin Laguunin rannalla olevan kiven päälle.

"Pikarit" ovat koivua ja pohja mahonkia. Pinta 3x Danish oil ja vaha ulkopinnassa. Myöhemmin kokeilen nk. elintarvikelakkaa joka kestää myös alkoholia - ainakin sisäpuolelle.

Verisuonet ohimoilla kovilla

Ei ole liioiteltua todeta että verisuonet ohimoillani ovat olleet tänään kovilla.

Hyvä ettei parta kadonnut naamalta ja korvat pullahtaneet ulos kuten avaruusolilla.

Puukeskuksesta ostamani mänty, 45x45x2400 oli aivan ensin pirun huonolaatuinen ja sitten kaiken lisäksi kallis. Se maksoi € 7. Se tietää motille hintaa. Em rima on yhtä kuin 1440,3 euroa motti! (kuutio joka on jalopuun hinnoittelu).
Harvinaisesta ja valvotusta jalopuusta pyydetään n. 2500 euroa motti ja sitä saa kevyesti hintaan € 2000.
Siihen nähden suomessa myytävä kuivaamaton MÄNTY hintaan "1500" motti on sika kallista - tai sitten tuo jalopuu on todella halpaa vaikka se käy lukuisten välikäsien kautta toiselta puolelta mapalloa joista jokainen joutuu aina todistamaan sertifikaateillla puun alkuperän (mitä suomessa olevasta puusta ei tarvita).
PS. Jos tämän olisin tiennyt en olisi myynyt yhtäkään mäntyä metsästämme!
Olisin jalostanut sen itse loppu tuotteeksi. Saamamme mottihinta oli murto osa siitä.

Kun katselin laskelmani tulosta piti soittaa ekonomi (laskenta) tyttärelleni ja hän sai saman tuloksen. (Se oli balsamia mielentilaani, olin kuin olin oikeassa, eli osasin vieläkin laskea oikein).

Soitin aikaisemmin Puukeskukseen ja valitin. Tyttö joka hoitaa siellä puujuttuja sanoi että tuo se takaisin niin saan uuden tai rahat takaisin.
Kun sanoin että olen jo höylännyt sen ja sahannut osiin jotka liimasin yhteen ja nyt sorvasin sen, niin miten voin tuoda sen takaisin?
Hän vain sitten pahoittelin. Kerroin myös kokemukseni heidän toisesta tavaralaadusta, jota en ostanut. Sanoi terävöittävänsä varastomiehille että katsovat tarkemmin puutavaran ennen kuin ottavat kuorman vastaan. "heko heko".

Ja mikä oli syy soittooni?
Liimasin vielä illalla noin kello 7 yhden osan kiinni. Kummatkin osat olivat niin hyvin hiottu etten meinannut saada niitä sovitetuksi yhteen, ne jäsähtivät kiinni miltei heti. Siten "liitos" oli kuten liitosten pitää olla.
Painoksi laitoin päälle noin 5 kg verran tavaraa. En edes ajatellut käyttäväni ruuvipuristimia.

Aamulla laitoin sen sorviin ja sain asennetuksi sen ihan hyvin siihen. Huomasin heti että nyt oli ongelmia. Se saamarin mänty oli jatkanut kieroutumistaan yöllä ja sen seurauksena eilinen liimaus meni - rumia sanoa. Liitoksen väliin tuli rako.

Tätä en lähtenyt tekemään,
en edes suunnitelut sellaista

(Klikkaa kuva ja saat sen koko näytölle).
Kun sitten aloin sorvaamaan totesin heti että täytyy ottaa taltta hiontaan eli teroitukseen, ja ihmettelin miten nopeasti ne, eli useampi taltta, oli tylsistynyt.
Ja kattia kanssa, ei se mitään auttanut. Taltat olivat terävät kuten piti.
Tuo mänty oli huonompi laatuinen mitä on omassa pinossani, ja ne puut olen luokitellut osittain lahoksi, kuten metsäämme kaatanut yritys aikoinaan!

Sorvauksessa - ja katson omaavani siitä hieman kokemusta, työ meni ihan - vituralle.
Vaikka talttani olivat todella terävät segmenteistä lohkesi aika isoja paloja, ja lukemattomasti pieniä.
Jouduin sorvaamaan lohkeamat pois, siksi tuo vaasi sai mitä ihmeellisemmän muodon. Niistä pienistä lohkeamisista en enää välittänyt. Loppu työn tein hiomalla, aloittaen koosta 80 ja lopetin sen sitten 240 kokoon.

Ja mitä siitä sitten tulisi?
Teen vielä siihen kunnon, leveän jalustan ja yhdistän ne. Ja eukko saa kuoren kukkaruukulleen - ulos. Minä en sitä sisälle halua, joku voisi vaikka katsoa sitä tarkemmin. En kehtaa kohdata tilannetta jossa sanon tehneeni sen.
Lopullinen pinta tulee olemaan, ihan öljy pitoinen. Ei lakkaa sillä aihio tulee elämään sään mukaan. Joten vuosihuolto tulee olemaan öljy ja tekele saa itseensä halkeamia.

PS. Ihan meinasi unohtua. Kyseinen puu on alkujaan suomalainen, suomalaiselta sahalta!
Olen järkyttynyt.

Niin se sitten alkoi

Tein tänään muutaman video otoksen ja muistin että kameraan pitää hankkia uusi muisti, niin ja saa olla samalla nopeampi. Sitten seuraavaan kuvaukseen täytyy ottaa läppäri verstaalle jos kortti täyttyy ettei tarvitse kävellä sisälle.

Kokemus oli oikeastaan ihan mielenkiintoinen, ETENKIN kun kuvaukseen ei ollut käsikirjoitusta eikä ohjaajaa. Sitä vain luriteltiin vapaan tajunnan virran mukaan.

Sitten olikin aika illalla editoida mitä syntyi, oikeastaan arkistoida tulevaa käyttöä varten.
Nyt kun kun se sitten alkoi, niin homma jatkuu tekemäni perus tekstin parissa siten että siihen alkaa muotoutumaan hieman asiaakin ja oikeassa järjestyksessä, oikeilla teemoilla ja yksityiskohdilla.

Kun tässä kevään aikana videoita valmistuu ne on sovitettava kirjaseen ja päin vastoin, kirjan tekstiä videolle, eli esimerkkejä.

Alla ensimmäinen "tekeleeni" :o)