Hautauksen uurna ja kommervenkit

Kaikki jotka vaihtavat hiippakuntaa eivät valitse vaihtoehtoa jossa luovuttavat itsensä matojen ja bakteerien ruuaksi vaan poltattavat itsensä. Isokin tyyppi mahtuu kevyesti muutaman litran purkkiin, siis uurnaan - jonka suositus koko on 4-5 litraa.

Mikkelissä niitä tuhkauksia on noin 70 vuodessa ja lähimmät krematoriot ovat Jyväskylässä ja Lahdessa. Mikkeliin ei kannata moista uunia rakentaa. Se on vähintään miljoonan investointi.
Joten täällä tuhkaus on itse asiassa kalliimpi vaihtoehto kuin perinteinen hautaus. Ensin viedään maallinen vesisäkki (ruumis) jompaankumpaan paikkaan kunnon laatikossa ja tuodaan sitten takaisin pienessä purkissa. Ja sellaisen kuljettaminen maksaa. Plus polttaminen.

Ainakin Jyväskylä lähettää tuhkat vain Hautaustoimistoon - niitä ei anneta vainajan omaisille. Se on sitten siellä säilössä kunnes se siunataan maan poveen, n. 1.5 m syvyyteen, tai, jos tuhka levitetään johonkin, omaiset saavat uurnan "kuukaudeksi" jona aikana "sirottaminen" pitää tapahtua - ja vain yhteen paikkaan. Sitä ei saa levittää eri paikkoihin, eikä jakaa. Esimerkiksi osa Suomeen ja toinen osa rakkaan eteläisen lomakohteen luontoon.

Jos sen sirottaa mökille, tai minne sitten sen levittää, silloin siihen pitää olla maanomistajan lupa - tai todistus että itse omistaa maan.
Jos sen haluaa sirottaa rakkaan (kuolleen) kalapaikalle, silloin siihen pitää olla vesialueen omistajan lupa - käytännössä kalastusalueen - mikä se nyt on - lupa.
Sellainen juttu siis onnistuu, suositus toki on että se sirottaminen tehdään kuukauden sisällä, mutta jos tuhkaus tapahtuu juuri kun joki jäätyy, niin silloin voi pitää uurnaa takan päällä, tai kirjahyllyssä siihen asti kunnes joki sulaa, tai puutarhasta on lumet lähteneet ja routa jos haluaa itsensä rakkaan omenapuunsa, puutarhansa pensaiden lannoitteeksi, muutoin sitä uurnaa, tuhkaa ei saa säilyttää.

Sain sitten palautetta protostani, eli uurnastani. Se vaatii vielä pari pienen detaljin huomioimista. Kansi pitää ruuvata kiinni ja siinä pitää olla ainakin n. 1.5 metrinen naru, nätti tietenkin jolla se lasketaan maan poveen - ellei tuhkaa levitetä.
Jokainen maahan laskettava uurna pitää maatua, myös savesta ja metallista tehtävät ruukut.

Ja mitä vielä? 
Ai niin, se hinta! Antamani hinta haarukka oli jo alapäästä lähtien melkoinen, mutta yrittäjä jonka kanssa puhuin oli valmis ottamaan yhden tai kaksi näytille - toimitus sitten tilauksesta johon laiton 2-3 viikkoa. Hän joutuu laittamaan sisäänostohinnan päälle voittonsa ja alvin, joten loppu hinnasta tulee aika kova.
Kehui tuotetta todella - osaavan käsityön taitajan taidon näytteeksi, kokonaisuutta - miten hän sen nyt sanoi - ainutlaatuiseksi, kauniiksi, ja jotain muuta vastaavaa. Ja ymmärsi hyvin sen että sellainen käsityö myös maksaa.

Joten ei siitä mitään massatuotetta tule - kuten ei kullatuista jalopuu arkuistakaan. Niitä silti myydään ja hän uskoo voivansa myydä niitä muutaman kappaleen vuoden aikana.
Katsokaas kun monelle kelpaa se Seurakunnan antama ilmainen - tai oliko se muutaman euron pahvinen laatikko.