I´ll Be Back - Tulen takaisin

Niin, I´ll Be Back - Tulen takaisin - se on nyt tunne, laajemmminkin.

Kurren Saluuna vuodelta 2013

Otsikon mukainen juttu on jo ollut muutaman viikon ajan esillä, no noin pari kolme kun nyt pitää saada monet jutut toimimaan ja tehdyksi ennen talvea vaikka leikkauksesta on vasta sen 5 kk, siis vasta!

Itse koen että "vasta" on hurjana aikana olla tekemättä mitään, mutta lekurit ja hoitsut käyttävät tuota "vasta" ilmaisua - ja täytyy myöntää että myös leikkauksen aikaan saamani arpi myös protestoi, jos ei koko sen 40 cm pituudelta niin aika laajasti kuitenkin.
Aina muistavat muistuttaa että se mitä minulle girurgisesti tehtiin on kuta kuin rankin - rajuin operaatio - fyysisesti kun kylkiluita katkotaan ja venytellään.
Hyvä niin - selvisin siitä... mutta kuitenkin...

Otan kuitenkin iisisti - ainakin mielestäni. Siitä nyt lataamani video. Pieni otos myös Englanniksi.

Yksi kokemus tuohon otsikkoon toteutui tänään, kun koko kesä niin sanotusti on ohi, ensimmäisen kerran syötiin nyt "ulkona" rakentamassani grillissä, tuossa Kurren Saluunassa, ja se koko homma kokonaisuudessaan, myös ravaaminen sieltä sisälle ja takaisin, kattaminen jne. oli suorastaan nautinnollinen kokemus - kuten ennen on ollut vuodesta toiseen, etenkin kun on ollut vieraita.

Olin siitä kokemuksesta juhlallisen iloinen ja sitten harmitti ettei niitä "juhlajuomia" ollut sen enempää. Nyt olisi maistunut.
En tiedä, en osaa nyt kuvailla sitä miten on harmittanut jossain tajunnassa, kun koko kesä meni aika lailla masennuksessa ja aloitin jo mieliala lääkkeiden käytön - jotka sitten kuitenkin lopetin noin 3 viikon jälkeen. Halu sinne grilliin oli mutta --- ei onnistunut... ei kyennyt....

Pihvit kypsyvät

Ei kun asiaan
Aluksi on aina tuo grillin eri tasojen puhdistaminen, mahdoton homma.

Kun saa tuon parila puolen kuumaksi, tosi kuumaksi ja näennäisesti puhtaaksi kun sitten kaataa päälle vettä alkaa tapahtumaan.
Kaikki mitä on ja voi irtaantua irtoaa ja sitten sen saa helposti lastalla pois!

Tuloksena puhdas pinta ilman nokea ja ruostetta sekä pölyjä.

Seuraavan grillin kun ostan, mikäli sen teen katson että siihen saa ns. varaosat. Kun eri tasot ruostuvat ne pitää aika ajoin vaihtaa. Mieluiten ne kuin koko kallis grilli.

Ei kun syömään

Rakensin tuon "hökötykseni noin 7 vuotta sitten oman metsän puista.
Runko mänty tukkia ja etu osan ala osa samaa kahtia sahattuna, laudat kuusi tavaraa, omalla tontilla sahattuna.

Kuten jo toin sen esille niin tämä kesä meni ja nyt vasta kun tuli syyskuu syötiin siellä ensimmäisen kerran... ennen sitä se oli vähintään kerran viikossa...

... ja se oli ihan mahtava fiilis --- koin sen voimakkaasti, sen että olen vihdoin ja viimein palautumassa siihen mitä olin ennen tuota syöpä diagnoosia ja leikkauksen jälkeen.

Niille joille asia on uusi niin kyseessä oli keuhkosyöpä. Onneksi koteloitunut, mutta he päättivät poistaa koko lohkon keuhkosta, sen suurimman niistä kolmesta oikealla puolella. Hyvä niin kun nyt siitä asiasta tiedän enemmän. Tuon jälkeen iski aika lailla onneton masennus.... Itselleni täysin käsittämätön asia kun kaiken piti olla just päin vastoin ja minun tuntea iloisuutta, onnellisuutta...

Se siitä tältä erää ja ne lataamani videot - niiden linkit tuossa alkupuolella.

Oli miten oli - tämä ukko on alkanut voimaan paremmin...

2 kuukautta leikkauksesta

Se on sitten tänään noin 2 kuukautta leikkauksesta. 

Se tapahtui viimeinen päivä maaliskuuta ja tänään on sitten viimeinen päivä toukokuuta. Nuo ajat kalenterin mukaan.

Sikaria tai röökiä en nyt aio sytyttää ”juhlan kunniaksi”, hieman valkkaria toki otetaan.

Tuosta "tupakoinnin lopettamisen seuraukset", siitä oma juttu vaikka seuraavaksi.

Alku oli hieman hankalaa, useampia päivätorkkuja piti ottaa vaikka mitään en tehnyt jotka ovat  nyt vähentyneet rauhalliseen tahtiin - kuten kivut ja viime aikoina ovat jääneet pois, toki ei täysin. Niin sanottu hengittämisen olen näköjään oppinut uudelleen, siis melkein mikäli olen rasittanut itseäni ja olen siksi joutunut oikaisemaan itseni sohvalle välillä nukahtaen. Joskus burana tai pari kipuihin.

45 vuotta tupakoineena sen lopettaminen ei ole ollut, ei todellakaan kovin helppoa.

Eri tehtävät painavat päälle kuten ruohon leikkuu joka on kuin tilkkutäkin tekoa - osa kerrallaan. Ruohon leikkuussa kun saa muutaman päivän, viikon jälkeen homman valmiiksi pitää aloittaa heti uudelleen :(

Puutarhan valmiiksi saattamista, täysin uusi systeemi ja uutta multaa hitosti. Silti vain puolet tehty aiempiin vuosiin nähden.

Pajassa en ole itse asiassa tehnyt mitään mutta huomenna aloitan sahaamalla tukia (rimoja) marjapensaiden ympärille, niihin muutamaan joista ne puuttuvat, jotka ovat hajonneet.

Pajassa alkaa ensin kunnon siivous, poltettavat alas tynnyrin luo ja pressu päälle odottelemaan sadetta ja kulovaroituksen poistoa. Sitten palataan eri projektien pariin - sen mukaan miten muistan mitä kutakin hommaa tehdään.

Ihminen kun on melkoinen otus, joka tulee esille eri medioiden (lehdistö, TV, Radio, YouTube ym.) ja meedioiden (ennustajien) kautta, unohtamatta edustajiamme - niitä politiikkoja. Siitä ei nyt sen enempää, tältä erää. 

En kuulu niihin jotka kieltävät sen etteikö oma pää (korvien välissä) välillä sekoa ja sen myötä kaikki muutkin. Pari kolme nk. burnouttia kokeneena joka nykyään ilmastaan lyhyesti vain ilmaisulla ”masennus” - vaikka se on monilta osin tappava sairaus.

Eutanasiaa ei hyväksytä, tuota ns. hyvää kuolemaa, ei ollenkaan. 

Mutta vanhusten, sairaiden, kyvyttömien heitteille jättö ja kuolemaan saattaminen onkin OK, täysin sallittua ja siinä ei ole muuta vikaa kuin että olemme pahoillamme tapahtuneesta jolla se kuoleminen pitkän kärsimyksen jälkeen kuitataan. 

Oma muuttumiseni alkoi tammikuun lopulla saatuani asiasta tiedon, ja kuukausi siitä alkoi nuppi jo hieman sekoilemaan kun se vahvistettiin ja pääsiäistä kohti entistä enemmän kun odotin leikkausta, jopa persoonallisuuteeni tuli muutoksia. 

Ehkä joskus ennen, niinä hyvinä aikoina lääkärin lisäksi olisi ollut tarjolla psykoterapeutin konsultaatiota, apua.  Ei näkynyt eikä kuulunut, ei diakonissaa eikä pappia - ei sen puoleen että olisin heihin ihastunut mutta olisihan sitä voinut jutustella vaikka itse pirun kanssa siinä tilanteessa ja etenkin sen leikkauksen jälkeen.

Syöpäpotilaan masennus ja henkinen kriisi?

Johan minä siitä jo kirjoitin joten se siitä ja siirrytään eteenpäin. Alkaen maliskuulta.

Merkittävin asia joka todella häiritsee mielenrauhaani ei ole se etten aina saa itseäni tekemään sitä mitä minun pitäisi, jota haluaisin, ja se on muistini ongelmat. Ne (monikossa) ovat alkaneet jo huolestuttamaan allekirjoittanutta.

Saan varmaan ottaa nyt todella käyttöön kännykässä olevan ääninauhurin, toivoen etten unohda että sellainenkin on käytettävissä….

Olisi kiva tietää miten muut masennuksesta kärsineet, kärsivät ovat kokeneet em. ei toivottavan ominaisuuden? 

Vastaisuudessa tähän aiheeseen liittyvät jutut julkaisen täällä - Ukko-Tontun tuuaniluissa. Se että tämä aihe avautui Puupaja jutuissani oli täysi vahinko…

Lopuksi se että tavallaan päivä päivältä voin paremmin, siis fyysisesti ja kestän päivä päivältä paremmin - toki aina hieman ylittäen rajat tuntuu todella mukavalta. Myös tuo ”henkinen” puoli paranee, kohenee vaikka ei muistin osalta….

Alla muutama valokuva mukaan…

Itse asiassa teen siitä oman jutun, YouTuben kautta.... siitä tietoa kun sen saan aikaiseksi...

Raparperit odottavat

Linkki toiselle blogille,

Niin, laajempi kirjoitus siitä mitä olen kokenut ennen ja jälkeen kun sain diagnoosin syövästä.... ja sen leikkauksesta....
Sen on Puupaja Blogissani.

Tämän Ukko-Tontun tuunailuille tuli ohjelma muutos

Eilen, ja päiviä ennen olin suunnitellut tälle päivälle eri tehtäviä - tiettyjä tehtäviä. Eilen vedin Valmetilla koivun runkoja kahteen eri paikkaan jatko jalostukseen. Sopiva tuulinen päivä ja muita tehtäviä. 
Ja kirkolla käynti josta hain mm. sorviini uudet taltta tuet. Siitä toisessa blogissani lisää.
Tänään olin ajatellut jatkaa puupajani katto remonttiani, ei tuulta, sopiva päivä eikä edes krapulaa.

Heti aamulla tuli tuo naapurin Matin polkupyörän remontti, tiesin sen kun ostin eilen kumit siihen. Kun laitoin ilmaa alle 3 psi sisärengas räjähti! Otin vanhan ja löysin kulkutien mistä ilma tulee ulos, paikkasin sen.
Kun laitoin vanteen paikalle totesin että se on "kasina" ( eli 8 mutkalla) ja soikeana. Sitä ei kannata korjata. Sitten selvitin mistä saa uuden vanteen, ilman vaiheita kun Matti ei niitä osaa käyttää - Mikkelistä ei - josta saisi olivat sulkeneet liikkeensä. Juvalta löytyi yksi - tilaus tavaraa. Tulee tulevan viikon puolessa välissä. Mikkelistä ei saa mitään ellei se ole leipää ja piimää sekä sekunda lankkuja, lautoja....
Nyt tuli mieleen, Varkaus? Hitto, ei ole koskaan tullut mieleen selvittää sitä vaihtoehtoa. Lähempänä se on kuin Lahti ja Helsinki.

Matin pyörä oli sitten "tehty" ja olin jo siirtymässä kattoni "tuunailuun"-  tälle Tontulle aika iso homma on edessä ennen kattopeltejä ja olin siirtänyt saunan järviveden pumpun asennuksen myöhemmäksi  kun puhelin soi - se oli siskoni.

Äitini on sairastellut ja ongelmat alkoivat jo vuosi sitten ja kaikki mikä voi mennä pieleen meni pieleen. Vasta nyt keväällä alkoivat terveyskeskuksessa tekemään jotain mutta halusivat kuitenkin jatkaa astman selvittämistä ja lääkitystä. Hän täyttää Lokakuussa 90.

Oliko se nyt niin että yksityisen lääkärin kautta annetun remis mukaan otettiin keuhkokuvat. Otettiin nesteet keuhkosta ja olo parani huomattavasti, ja sitten näytteet patologille. Neljä viikkoa meni ja eilen tuli tulokset.

Keuhko syöpä.
Siinä meni meikäläisen suunnitelmat tämän päivän tuunailuille - kävin kuitenkin järven rannassa enkä kuitenkaan saanut ensimmäisen kerran vuosiin vesipumppua toimimaan.

Alkon tuotteita ei ollut mutta on omaa kotiviiniä josta saa päänsä sekaisin mikäli juo liikaa - tänään saattaa olla niin että menee ja huomenna on sitten katumuksen päivä - se krapula päivä.

Sisarruksi (kaksi kuollut, yksi hoitokodissa aivoveren vuodon takia), lapseni, entinen vaimoni - lasteni äiti, serkkuni jne. ovat "järkyttyneitä". Itse olen tavallaan kuin salaman iskun saanut - ei tajua mitä tapahtui, kuten vaimoni.

Mutta äitini, hän on ihan oikeasti jopa onnellinen, rauhallinen ja tietää täysin mitä tapahtuu ja mitä tulevan on.
Hän on kiven kova uskova, Helluntalainen joka uskoo saavansa vihdoin ja viimein tavata pelastajansa  Jeesuksen - ja jopa edesmenneen miehensä, isäni ja omat vanhempansa jne.