Varikko huolto suoritettu

Se oli sitten 3 kuukauden huoltotarkistus; Kirurgilla - tällä kertaa sen lääkärin kanssa joka leikkeli minut. Kuukausi leikkauksesta tarkastuksessa oli toinen lekuri. En tiedä sanoa jos muisti "tapaukseni" ennen kuin luki ruudulta mitä oli tarjolla.

Hetkeä aiemmin otettu röntgen osoitti kaiken olevan kunnossa ja paranemaan päin, ja että seuraava kuvaus on sitten joulukuussa. Joten elän ainakin sinne asti :)

Kun sitten kysyi miten on mennyt ja onko ongelmia niin otin eräitä asioita esille. Vastauksia tuli kuten;
Olkapäiden ja yläruumiin heiluttelu puolelta toiselle (kuten raivaussahalla) ei olisi suositeltavaa kuten puiden pilkkominen, vasarointi, lapiointi ym. Ja toimet jotka aiheuttavat krampin oikean käden olkapään alueelle kuten minulle tapahtui.
Leikkaus kun oli ns. rajummasta päästä mitä on ja toipuminen siitä kestää ja kestää, siis palautumisessa; fyysisen haavan ym. tekijöiden osalta. Voin ja saan odottaa vielä kevyesti toiset 3 kk ja sitten vasta voin "kokeilla" kevyesti kestääkö leikkaushaavan sisällä olevat arvet, arpeutumat, kudokset, liitokset ym. jne.
Nyt on LUPA "laiskotella", olla tekemättä mitään - epäsopivaa.

Ongelmana on etten millään kykenisi siihen - olla toimettomana - nähdä tehtävät työt tekemättöminä tai että eukko niitä tekee... se vain vituttaa pahemman kerran, todella pahemman kerran... siitä lisää loppu osaan.

Toinen juttu asiaan liittyen oli eilen otetut verikokeet joihin oli 2 toimeksiantajaa. Kirurgian (hänen) tilaamat olivat OK ja ihan tyhjän kanssa lääkärini mukaan mutta kun ohjeet sanovat että pitää ottaa.
Kun verikokeet osoittavat jotain poikkeavaa niin potilaalle ei voida enää tehdä mitään. Se niitä kalliista verikokeista. Seurantaan riittää röntgen kuva - verikokeet ovat tyhjän kanssa ja rahojen tuhlausta.

Toinen toimeksi anto oli oma lääkärini toimesta ja se osoitti että tämä ukko joutuu kolesteroli lääkitykselle. Kirurgini olisi kirjoittanut heti lääkitykset mutta jätti sen sitten oma lääkärilleni - terveisillä että resepti apteekkiin.
En ihan nyt ymmärrä mikä sen on nostanut, vuoden aikana - jotain epäsopivaa on ollut ruokailussa tai  syynä on ollut kun tupakointi loppui ja viinaksia menee vähemmän?
Ja sitten oli jotain muuta liian korkealla ja liian alhaalla. Olisi pitänyt "videoida" tuo tapaaminen että muistaisin kaiken.

Maanantaina sitten on tuo sokeri testi - 2 h. Olisi ollut eilen mutta en ollut varautunut siihen että 2 h ollaan siellä, joten se siirrettiin.

Ja elämä jatkuu .... sanoi lammas kun juoksi kalliokielekkeelle sutta pakoon...

Ja se lopetus
"... että muistaisin kaiken".
Edellisen kerran kun otin Viskiä - siitä on noin 2 kk, yksi kuukausi leikkauksesta. Normaali pullo, lantrinkia jokaiseen paukkuun, alkoi noin klo 16.00, tunti pari siitä ruokailu ja kun aamulla heräsin olin hyvin hämilläni.
Edelliset tiedot toisen käden tietoa, eukoltani nimittäin lisättynä se että noin 7 aikaan illalla olin jo sängyssä ja taju kankaalla.

Muistini ei pettänyt - nuoruudestani kun 15-16 ikäisenä sammuin Romaniassa kun join sikäläistä "Samppanjaa" - hinta sama kuin Jaffa limsa Suomessa - 35 penniä pullo. Olin tuolloin ns. "Meri mies" tankkilaivassa nimeltä Monsuun.
Ja mitä tapahtui? Aihe jopa novellille - mutta kerrottakoon kaikki yhteen lauseeseen. Hän sammui kolinalla, rähmälleen WC:n lattialle kuten kaadettu puu tantereelle kun tanssilattia jonka ylitti matkalla helpotushuoneeseen tuo lattia käännettiin ympäri......

Niin, palataan siihen muistiin(i) - johan minä sen jo unohdin. [Johan, kuten johan - on kolmas nimeni]
Huomenna; toivotaan niin eikä kuten Ruottalaiset sen krapulan sanovat - dagen efter - eli yli huomenna. Yli huomenna? Helkutti, Svea mamman pojilla krapula kesti päivän pidempään kuin meillä!
Britellä oli aikoinaan kapakan jälkeen oma "Brexit" - tuo "hangover". Riuku takapihalla, lähinnä hevosille tarkoitettu jonka päällä juopuneet roikkuivat...

Ja nyt kun tullaan asiaan - ja nyt kun tänne asti edettiin 

niin se on sitten seuraava kirjoitukseni aihe

MASENNUS.

Alla vain kopio "jutusta" jonka otin - ei sisältöä osaltani - ei aihetta - vain jotain....

Masennus

Psykiatrisena sairautena masennuksesta kärsii vuoden aikana noin viisi prosenttia suomalaisista.

Masennuksen oireisiin kuuluu mielialan yleinen alentuminen ja siihen liittyen esimerkiksi mielenkiinnon menetys asioihin, joista on aiemmin nauttinut, voimakkaat surun, syyllisyyden tai arvottomuuden tuntemukset, unettomuus tai liikaunisuus, ruokahaluttomuus tai lisääntynyt ruokahalu, painon lasku tai kohoaminen, motorinen hidastuminen tai kiihtyminen ja väsymys.

Oireiden on täytynyt kestää yhtäjaksoisesti vähintään kahden viikon ajan.

Pitkäaikainen masentuneisuus

Pitkäaikaista masentuneisuutta on kutsuttu myös dystyymiseksi masennukseksi tai dystymiaksi. Vuosittain noin kolme prosenttia aikuisväestöstä kärsii pitkäaikaisesta masentuneisuudesta. Naisilla dystymia on yleisempää kuin miehillä.

Kyseessä on masennuksen muoto, jossa oireet ovat masennukseen verrattuna lieväasteisia, mutta pitkäaikaisia. Mieliala voi olla alentunut lähes yhtäjaksoisesti ainakin kahden vuoden ajan.

Dystyymisen masennuksen oireita ovat muun muassa vähentynyt energia, unettomuus, heikentynyt itseluottamus, keskittymisvaikeudet, itkuisuus, vähentynyt kiinnostus sukupuolielämään tai muihin mielihyvää tuottaviin asioihin, toivottomuuden tunne, pessimistinen asenne tai menneisyyden murehtiminen, sosiaalinen vetäytyminen.

Oirekuva on lievempi kuin varsinaisessa masennuksessa, mutta pitkäaikainen masentuneisuus voi johtaa vakavaoireisemmaksi masennukseksi. Näin käy jopa kahdella kolmesta potilaasta.

2 kuukautta leikkauksesta

Se on sitten tänään noin 2 kuukautta leikkauksesta. 

Se tapahtui viimeinen päivä maaliskuuta ja tänään on sitten viimeinen päivä toukokuuta. Nuo ajat kalenterin mukaan.

Sikaria tai röökiä en nyt aio sytyttää ”juhlan kunniaksi”, hieman valkkaria toki otetaan.

Tuosta "tupakoinnin lopettamisen seuraukset", siitä oma juttu vaikka seuraavaksi.

Alku oli hieman hankalaa, useampia päivätorkkuja piti ottaa vaikka mitään en tehnyt jotka ovat  nyt vähentyneet rauhalliseen tahtiin - kuten kivut ja viime aikoina ovat jääneet pois, toki ei täysin. Niin sanottu hengittämisen olen näköjään oppinut uudelleen, siis melkein mikäli olen rasittanut itseäni ja olen siksi joutunut oikaisemaan itseni sohvalle välillä nukahtaen. Joskus burana tai pari kipuihin.

45 vuotta tupakoineena sen lopettaminen ei ole ollut, ei todellakaan kovin helppoa.

Eri tehtävät painavat päälle kuten ruohon leikkuu joka on kuin tilkkutäkin tekoa - osa kerrallaan. Ruohon leikkuussa kun saa muutaman päivän, viikon jälkeen homman valmiiksi pitää aloittaa heti uudelleen :(

Puutarhan valmiiksi saattamista, täysin uusi systeemi ja uutta multaa hitosti. Silti vain puolet tehty aiempiin vuosiin nähden.

Pajassa en ole itse asiassa tehnyt mitään mutta huomenna aloitan sahaamalla tukia (rimoja) marjapensaiden ympärille, niihin muutamaan joista ne puuttuvat, jotka ovat hajonneet.

Pajassa alkaa ensin kunnon siivous, poltettavat alas tynnyrin luo ja pressu päälle odottelemaan sadetta ja kulovaroituksen poistoa. Sitten palataan eri projektien pariin - sen mukaan miten muistan mitä kutakin hommaa tehdään.

Ihminen kun on melkoinen otus, joka tulee esille eri medioiden (lehdistö, TV, Radio, YouTube ym.) ja meedioiden (ennustajien) kautta, unohtamatta edustajiamme - niitä politiikkoja. Siitä ei nyt sen enempää, tältä erää. 

En kuulu niihin jotka kieltävät sen etteikö oma pää (korvien välissä) välillä sekoa ja sen myötä kaikki muutkin. Pari kolme nk. burnouttia kokeneena joka nykyään ilmastaan lyhyesti vain ilmaisulla ”masennus” - vaikka se on monilta osin tappava sairaus.

Eutanasiaa ei hyväksytä, tuota ns. hyvää kuolemaa, ei ollenkaan. 

Mutta vanhusten, sairaiden, kyvyttömien heitteille jättö ja kuolemaan saattaminen onkin OK, täysin sallittua ja siinä ei ole muuta vikaa kuin että olemme pahoillamme tapahtuneesta jolla se kuoleminen pitkän kärsimyksen jälkeen kuitataan. 

Oma muuttumiseni alkoi tammikuun lopulla saatuani asiasta tiedon, ja kuukausi siitä alkoi nuppi jo hieman sekoilemaan kun se vahvistettiin ja pääsiäistä kohti entistä enemmän kun odotin leikkausta, jopa persoonallisuuteeni tuli muutoksia. 

Ehkä joskus ennen, niinä hyvinä aikoina lääkärin lisäksi olisi ollut tarjolla psykoterapeutin konsultaatiota, apua.  Ei näkynyt eikä kuulunut, ei diakonissaa eikä pappia - ei sen puoleen että olisin heihin ihastunut mutta olisihan sitä voinut jutustella vaikka itse pirun kanssa siinä tilanteessa ja etenkin sen leikkauksen jälkeen.

Syöpäpotilaan masennus ja henkinen kriisi?

Johan minä siitä jo kirjoitin joten se siitä ja siirrytään eteenpäin. Alkaen maliskuulta.

Merkittävin asia joka todella häiritsee mielenrauhaani ei ole se etten aina saa itseäni tekemään sitä mitä minun pitäisi, jota haluaisin, ja se on muistini ongelmat. Ne (monikossa) ovat alkaneet jo huolestuttamaan allekirjoittanutta.

Saan varmaan ottaa nyt todella käyttöön kännykässä olevan ääninauhurin, toivoen etten unohda että sellainenkin on käytettävissä….

Olisi kiva tietää miten muut masennuksesta kärsineet, kärsivät ovat kokeneet em. ei toivottavan ominaisuuden? 

Vastaisuudessa tähän aiheeseen liittyvät jutut julkaisen täällä - Ukko-Tontun tuuaniluissa. Se että tämä aihe avautui Puupaja jutuissani oli täysi vahinko…

Lopuksi se että tavallaan päivä päivältä voin paremmin, siis fyysisesti ja kestän päivä päivältä paremmin - toki aina hieman ylittäen rajat tuntuu todella mukavalta. Myös tuo ”henkinen” puoli paranee, kohenee vaikka ei muistin osalta….

Alla muutama valokuva mukaan…

Itse asiassa teen siitä oman jutun, YouTuben kautta.... siitä tietoa kun sen saan aikaiseksi...

Raparperit odottavat

Rentoutuminen addiktion kautta

Rentoutuminen addiktion kautta

Aikoinaan jolloin Internet oli aivan jotain muuta mitä se nyt on, niin silloin kukaan ei edes uneksinut katsovansa "elokuvia" netin kautta. Ne jotka siihen "uskoivat" eivät edes uskoneet itseensä ja siihen mahdollisuuteen.

Se oli uskoa tulevaisuuteen ja sen mahdollisuuksiin kuten Star Trek elokuvien kummajaisiin tietäen todellisuuden ja fiktion eron. 

Nyt sellainen tietty "fiktio" on todellisuutta.  Jo muutaman vuoden ajan se, tuo fiktio on ollut todellisuutta - etenkin niille joilla on hiemankaan nopeampi nettiyhteys.

Itse seuraan yhden megasella http://www.justin.tv/ kanavaa - ja 90% niitä "Star Trek" tyyppisiä fiktioita, kuten Stargate ym. Se on rentouttavaa vaikka nykyään kaikki ovat vain uusintoja. Väliin mahtuu jotain joita en ole nähnyt.

Kun tympii nuo uusinnat vaihdan kanavaa HIstory This  … tai totuus kanavaan tai vain kuuntelen musiikkia.

Se sellainen on tavallaan huumetta ja itse asiassa addiktio kuten alkoholi esimerkiksi stressiin. Sitä vain antautuu niiden kautta turhuuteen ja odottaa saavansa rentoutusta niin sanottuun pahaan oloonsa.

Se itse asiassa on tavallaan kuten/kuten itsemurha.

Oman pahan olonsa voi muuttaa  suggeroimalla itsensä vaikka siten että kaapii suuhunsa rapealla kaurakaksillä kermajäätelöä jossa on mahottoman hyvää hilloa - ja kermavaahtoa!

Ei ainakaan tule krapulaa ja masennusta.

Aikoinaan oma rentoutumiseni on ollut kirjoittaminen - joko suoraan ns. tajunnanvirtaa, eli fiktiota tai keskitetysti "tiede perusteista" historiaan liittyvää kaikella mahdollisella liitekirjoituksella. Melkein valmista on jopa syntynyt - jopa kirja sarjaan.

Jos löydän hyvän "kustannustoimittajan - EI KUSTANTAJAA siis - saatan julkaista ne oma kustanteena. Ongelma on Suomen kieleni.

Liitteet eivät alkujaan kun  kirjoitin tulleet Internetistä - niitä ei vain ollut - ei ollut edes Internettiä! 

Käytössäni oli vain ja  ainoastaan kirjat - ja niitä minulla oli, metri kaupalla eikä mitään turhuutta, ja ne kaikki on luettu. Ilman sitä että ne oli luettu ei voinut referoida mihinkään.

Nyt Internetin kautta löytää helposti sen "pienen jutun" lähteestä josta ei tiedä mitään eikä ymmärrä sitä, sen todellista tarkoitusta Kirjoittajan ajatuksesta.

Minulle se on ohjaus siihen mitä olen lukenut - kirjaan joka vielä on hyllyssäni... tai kirjaan minkä pitäisi ostaa.

Missä me olemme?
Mistä menemme minne?
Mihin uskomme ja mihin emme?

Siirrytään asiaan

Niin, siirrytään asiaan - jos enää muistan sen. 

Olen alkanut kaipaamaan aikoja kun avasin tietokoneen vain siirtyäkseni tekemääni kirjoitukseen ja jatkamaan sitä.

Alkuun kirjoitusteni  luku viimeisten osien kohdalta  - ja sitten niiden jatkaminen - se vei useita tunteja ….

Nyt ajattelen että niitä tunteja ei ole , ja mitä teen edellyttää vähintään useita tunteja, kun niitä tunteja ei ole, en tee mitään - taiteilijan vapaus,

ja sitten vietän useita tunteja katsomalla netistä elokuvia vaikka niiden laatu on 1 meg yhteydellä mitä on.

Melkoinen paradoksi!!!

Mitä edellä kirjoitin?

PALJON JA EI MITÄÄN. Se on kuin kuuntelisi netistä Helmut Lotti'a, ja mitä ikinä hän laulaa - se …. se vain --- sitä haluaa lisää, ja lisää ja paremmilla laitteilla…. silti samalla sitä ei kuitenkaan jää koskaan kaipaamaan... eikä niitä laitteita.

Siis minä. Toisaalta -- Helmutin Saksa ja Ranska ovat jotain niin "selkeää" että sitä TODELLA (minä) voi jopa ymmärtää.

Helmut Lotti löytyy helposti http://www.youtube.com video palvelusta.

Ja mitä itse asiassa yritän sanoa?

Ole oma itsesi?

Usko itseesi?

Juu - minä teen sitä kaikkea ...!!!

Kuitenkin ... en tee mitään...

Samalla teen enemmän mitä kukaan uskoo voivan tehdä....

Ny se on sitten tuo, kevät

Kuva: 3 päivää sitten ajettuani pellon jyrsimellä. Lunta noin 30-40 cm. Alla oleva kuva samalta päivältä.

Nyt ko alueet ovat lumettomia, jo eilen.

Se että kirjoitan osoittaa että talvi (masennus) alkaa jättämään meikäläisen - hyvä niin.

Muutama päivä sitten vaikutti ettei se kevät tule ollenkaan - etenkin kun katsoin vuosi sitten otettuja valokuvia. Missä tuolloin oli nolla määrä lunta oli nyt 30-40 senttiä. Mutta sitten tapahtui ihme - kolmessa päivässä kaikki katosi!

Saimme nauttia lähemmäs 20 asteen lämpöjä - ja lumelle se oli tuhoisaa. Tänään oli pilvistä ja "viileää" - silti 17-18 varjossa. Ei ihme että istuimme aika lailla puutarha keinussa. :)

Sain Romuluksen sylinterin irti ja korjattavaksi. Maakunnan Kone Mikkelissä sanoi että 3 viikkoa. Nielaisin kun uskoin saavani sen alle viikossa.

Työnjohtaja sanoi että en ole ensimmäinen joka tuo tähän aikaan osia korjattavaksi - ne olisi voitu tuoda sinne talven aikana. Joten, jos hyvin menee niin vapun jälkeen viikko ja saan sen sylinterin ja siten kaivukoneen käyttöön.

Vapun jälkeen maanantaina on kulunut noin 2 viikkoa siitä kun soitin Volvolle ja pyysin pienen rempan. Nyt olisi aika myös vaihtaa jakopään hihna. Taas kahden viikon jonotus. Mutta, kun se maksaisi miltei € 500 päätin ostaa tarvikkeet, tarvike liikkeestä, ja vaihtaa sen itse.

Sain naapurin tänään onnelliseksi, joka ikisen.

Matti tuli eilen ja kertoi että heidän "lankapuhelimeen" tuli uusi sivulaite ja nyt puhelimessa on huono ääni ja se vinkuu.

Lupasin tulla katsomaan sitä seuraavana päivänä, eli tänään. Mieleen tuli ottaa mukaan puhelin joka toimii. Illalla ennen nukkumaan menoa muistin sen ja kaivon sen esille ja laitoin sen lataukseen. Kyseessä oli varsin arvokas langaton puhelin muutaman vuoden takaa voimakkaalla tukiasemalla - ja "all digital".

Kun menin katsomaan tilannetta se selkesi hetkessä. Yksi emännän lapsista - hyvin menestyvä poika (noin 50 oletan) oli lähettänyt uuden tukiaseman - nk. lankapuhelimelle. Paitsi - numero ei ollut Soneran 015, kuten nykyinen langaton, vaan uusi 040x.

Otin pois vanhat puhelimet, joista yksi oli ikivanha "dial", eli rulla veivattava, ja liitännän ulko hälyttimeen ja asensin uuden puhelimen.

Edellinen testisoitto osoitti että linja oli pahaa pahempi. Nyt se oli kirkais kuin pilvetön kevät sää.

Tuo Matin mainitsema lisälaite oli itse asiassa uusi GSM tukiasema, ja siten tuli uusi numero. Vanha Soneran langaton 015 alkuinen olisi historiaa.

He olivat valittaneet pojalleen ja toiselle "älylliselle" tyttärelleen puhelimen kk maksuja vaikka sillä ei edes soiteta. Ne lähentelivät € 100 kk!

Hyvin tuo Sonera asiansa hoitaa!

Minulla meni hetki saadessani heidät ymmärtämään miten tuo puhelin toimii. Emäntä ymmärsi sen heti vaikka on noin 86 - muut kaksi lasta huonommin - Matti 57 ja sisko hieman nuorempi. Matti kyseli toistamiseen oliko se niin ja näin.

Kyseessä on langaton kapula. Kun he pettyivät siihen ettei kellot soi ulkona kun puhelu tulee - sanoin että ei tarvitse kun puhelin voi aina olla mukana kun ollaan ulkona - ja siihen voi vastata menemättä sisälle.

Testi soittojen aikana he totesivat että se kuuluu hyvin ja olivat iki onnelliset. Matti tuli myöhemmin meille pyörällä ja kehui miten hyvin se toimii ja kuuluu!

Puhelin oli meille tarpeeton - jo noin 5 vuotta vanha jonka olin ajatellut heittää roskikseen. Ostin sen aikoinaan kun asuin Hollannissa. Kun kysyivät hintaa sanoin että 20 varmaan on sopiva hinta. Se ei käynyt alkuunkaan - ei ikinä niin hienosta laitteesta. Koska heillä ei ollut tuolloin rahaa kotona - "Matti tuo maksun" myöhemmin ja siitä ei sitten keskustella sanoi emäntä.

Märkä piha ja lintujen konserttia

Piha on lumeton - mutta litisee kengän alla. Perunapelto on lumeton ja vapun jälkeen istutan pari vakoa varhaisperunaa. Odotan että routa sulaa hieman ja että maa myös hieman kuivuisi. Sitten vain muovit päälle ja odottamaan. Juhannuksena on taatusti uutta peruna.

Eukko on touhunnut puutarhassa ja raapinut vanhaa kasvustoa, havuja suojattujen kukkien päältä ja vaikka mitä.

Viikon toista hän haravoi lunta - myös minä, rikoimme jäätä ja nyt kaikki on poissa - ennätys vauhtia. Lumen haravointi? Se on rikkoa pinta ja levittää sitä jo sulaneelle alueelle. Sulaminen nopeutuu.

Itse olen touhunnut yhtä jos toista pientä. Pari päivää sitten tein "verstaani" yhteen oveen ison ikkunan jotta saan sisälle luonnon valoa. Vanhoista jutuista ja onnistui ihan hyvin. Sitten siivosin korsun, lisärakennuksen jonka tein kesällä jota peittää iso läpinäkyvä pressu. Se on kooltaan noin 4x3 m ja sopiva sadesuoja.

Eukko toki käytti sitä "kasvihuoneena" viime kesänä niin etten itse päässyt sinne ollenkaan kun oli huonot kelit.

Nyt hän saa oman kasvihuoneen joka valmistuu parin viikon kuluttua - heti kun saan kaivinkoneeni käyttöön. Sitä tulee noin 4 (3.8)x2.6 m mitoiltaan.

Vene remonttia silmällä pitäen tein tellinkejä fööriin.

Tekemistä on niin paljon että ei oikein arvaa mistä sitä aloittaisi.

Istun nyt verannalla ja kirjoitan tätä - ihan yes juttu kun on langaton yhteys. Musiikkina lintujen laulua ja eukon lauleskelua - tutkailee puutarhaa ja suunnittelee jotain.

Ps. Nyt en laita sen kummemmin valokuvia - surin osa kun on kamerassa ja se taaen on jossain sisällä. Niin ja meidän pakastin kompostori näyttää alkavan toimimaan ;)