Joulu 2009

Vanhasta, vielä toimivasta puuhellasta oli oivallinen apu.
Kyseessä ei ole meidän kattiloiden näyttely.
Toivon löytävän uuden hellan jonka saisin asennetuksi tulevana kesänä.

Tietenkin sauna lämmitettiin, ja kuumaksi ja vihta elpyi työkuntoon kuumassa vedessä.

Kaikki perinteiset jutut tuli tehdyksi, paitsi kinkku jota emme syö.
Sitten sitä syötiin, ensin sillit ja sitten kalkkunaa ja laatikoita, ja sen sitten huomasi jonkin ajan kuluttua.


Vaimo toki teki laatikot ja sillin. Minä sitten loput ja katoin pöydän. En voinut olla laittamatta kylttiä jonka sain muutama joulu sitten pojalta. Se roikkuu normaalisti keittiössä.

Ruokailun jälkeen itselleni jäi vain vaihtoehdoksi levittää yliturvonnut vatsa sohvalle jonne nukahdin tunniksi.

Yritin vaikka millä verukkeella keplotella itseni pois iltakävelyltä, siinä yhdeksän jälkeen illalla. Mikään ei auttanut. Täytyy myöntää että kirpeä pakkanen piristi ja tähtitaivas kuten kutamo olivat komeaa katseltavaa.

Joulupäivä alkoi kirkkaassa auringon paisteessa ja maisemat olivat komeat, niin myös lämpötila; miinus 25 - aamukävelyllä tuli aika vikkelästi vilu - mutta koiraamme se ei haitannut - päin vastoin.

Se löysi vaikka mitä tutkitavaa ja raivasi itselleen polut hajulähteille.

Jostain syystä sitä ei kiinnostanut öisen vieraamme ohikulkua, ei alkuunkaan, toki hän huomasi sen.

En tiedä oliko kyseessä ilves vai susi, miksi ei myös ketto. Parina olivat kuitenkin liikkeellä. Alla valokuva siitä.

Niin se aatto meni, ja nyt vastoin kaikkea ryhdymme syömään alkupaloja. Silliä ym ja sitten "normaaliin" aikaan katsotaan miltä kalkkuna maistuu.

Hondamies pelasti

"Juvalta" löytyi ostaja puutarha jyrsimelleni - tehtiin kaupat tänään. Parempi niin kuin viedä se Tampereelle. Olisin saanut bensarahat matkasta.  600 km ajo on kuitenkin rasittavaa. Huomenna olisi ollut kuitenkin "lumeton päivä" ajaa - ellei "Honda mies" olisi soittaut.
Lupasin viedä jyrsimen "Juvalle" ajattelematta asiaa sen kummemmin - ja totesin että onpa iso kunta - ja aloin katumaan koko lupaustani - Honda miehelle.  Myönsi ettei oikein osaa ajaa peräkärryllä.
Mitä isoon kuntaan, oikeastaan kaupunkiin tulee, niin Mikkeliin on meiltä linnun tietä vain noin 3-4 km.
Mikkelin keskustaan, kauppojen luo on sitten noin 40 km.

Kun ajoin "Kirkolta" noin 6 km pohjoiseen tie kääntyi oikealle jota sitten ajettiin noin 10 km. Lunta oli tullut koko päivän, ja sillä alueella erityisesti.
En kuuna päivänä ole ajanut sellaista tietä, edes kesällä, paitsi jossain etelän maissa ja Sveitsissä jossa niitä serpentiinejä löytyy hurjilla mutkilla.

Että osaakin olla valtavia nousuja ja sitten pudotuksia ja taas noustaan ja jokainen alkaa tai päättyy hurjaan mutkaan josta taas noustaan ihan hurjasti ylös.
Siinä olisi tekemistä peräkärryllä kesäaikaan - mutta nyt kun tien päällä oli paksu lumikerros ja parhaimmillaan 20-30 cm kinostumia!

Olen aina kironut alla olevia Goodyear talvirenkaita - mutta nyt totesin että syyttä olen niitä noitunut. Ne purivat kiinni vallan hyvin - kunhan ei kaasutellut niin että alkoi sutimaan. Sitäkin toki tapahtui. JA jarrutuksessa ei ollut hyväksi päästä pitoa irti. Noita jarrutuksia ja kiihdytyksiä oli ihan riittävästi - melkein hiki tuli. Suurin vaihde oli - kuten voidaan arvat - kolmonen. Välillä ajettiin kakkosella - etenkin mäet alas.
Toiseksi kiittelin ajotaitoani - ja vaikka sen itse sanon, se on varsin hyvä, etenkin ääri olosuhteissa.

Kyllä kadutti antamani lupaus, monesti - mutta lopulta pääsin perille.

Mutta, ei puhettakaan että olisin päässyt talon pihalta ajotielle - oikeastaan "polulle". Lopulta ostaja haki Hondansa - pistettiin maasturin peräkoukkuun nauru ja toinen Volvoni keulaan ja avot - auto nousi kuin nousi ylös tielle. Näin miten EPS ja muut elekrtoniikan ihmeet ohjasivat voimiaan eri renkaille.

Kun päästiin ylös ja parkkeerattiin tielle Honda Mies sanoi että ei edes huomannut että perässä on Volvo ja peräkärry!
Sitten hän kertoi miksi vaihtoi oman Volvonsa ja erään toisen auton kyseiseen Honda maasturiin. Hän jäi tietenkin monesti lumella sutimaan mäkiä pääsemättä perille - mutta kun sama kävi rospuutto kelillä, märällä ja liejuisella tiellä - se riitti ja neliveto siirtyi jonkun kaupan varastosta hänelle.

Muutenkin, kun paremmilla teillä ajelin, kuten kirkolta kotiin lunta tuli niin että keskinopeus jäi alle 70. Pitkiä ei voinut käyttää - näkyvyys katosi. Sitä suuremmalla syyllä ihmettelin vastaan tulijoita, joilla kaikilla oli pitkät - jopa niin tiukasti etteivät suostuneet vaihtamaan edes puolikaiulle!
Miten ne ihmiset kykenevät siihen? Aivan ensin, näkyvyys heikkenee ja toiseksi - se rasittaa silmiä ihan mahottomasti.

Että silleen tältä erää.
Niin, ja nyt saan polkupyörämme "katon alle" kun tuli tilaa grilliin. Ainoa paikka polkupyörille jossa ne eivät ole aina tiellä.

JA hyvää Joulun odotusta itse kullekin.
PS. Joulukortti, kuva olko-oveltamme, tulee nyt ja kaikki hyvät ja paremmat toivotukset kaikille. Niin, ja klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi.

Joulumusiikit alkavat soimaan

Niin, nyt alkavat ne joulumusiikit soimaan - mutta missä ovat haluamani melodiat?

Tiedä sitten mistä niitä kuulee ja milloin.

Aikoinaan kun oli vain yksi radiokanava sen tiesi että ennen pitkää ne tulevat esiin kuten Sylvian Joulu ja Sulo Saaritsan Joulu juttu, jne.

Nyt taitaa olla niin että jos haluan kuunnella, etenkin tuon Sylvian Joulun saan vaihtaa istuintani ja laittaa soittimeeni sähköt päälle, hakea nuotit ja alan sitten vain soittamaan sitä.

Nyt parasta mitä tulee joulusta on VAIN joulua (lähinnä mainoksia). Jouluradio nettikanavalta on sitten poikkeus.

Mutta mitä teen kun olen "verstaalla"?

En ole varma onko minulla riittävästi piuhaa, Ethernet kaapelia jäljellä. Muutama vuosi sitten oli vielä noin 100 metriä yhdessä muovipussissa. Mutta taisin heittää sen pussin roskiin, jokunen vuosi sitten.

Jos sitä olisi vaikka muutama kymmenen metri voisin vetää linjaa verstaalle, valita jonkun "museo koneistani" sinne ja yhdistää itseni tuohon Jouluradio striimiin.

Muutoin valikoima radiossa on aika hepponen.

Joten, hyvää Itsenäisyys päivää kaikille, ja sitä samaa muillakin kielillä, kuten Independence Day ja se Självhständighetsdag jne.

Viereinen kuva puhuu omiaan - siihen ajatukseen ja asiaan voisin kirjoittaa joitakin ajatuksiani - tuonnempana.

Nyt ei ole "Ryssä" Stalinin käskystä edessä - on vain tuo EU ja kun aikoinaan Stalinin kannattajat Suomessa tulivat esiin ne tapettiin.

Nyt EU kannattajat saavat mitalleja ja ovat kansan sankareita.

Yhtä kaikki. Oma itsenäisyys on mennyt ja ennen pitkää myös identiteettimme. Ja se mikä jää on vain jokin kummajainen "suuren kansan" keskuudessa. Ettei vain Suomalaisuus ole sitten siinä suuressa kansassa  kuten mustalaiset meidän nykyisen yhteiskunnan keskuudessa?