Lupasin viedä jyrsimen "Juvalle" ajattelematta asiaa sen kummemmin - ja totesin että onpa iso kunta - ja aloin katumaan koko lupaustani - Honda miehelle. Myönsi ettei oikein osaa ajaa peräkärryllä.
Mitä isoon kuntaan, oikeastaan kaupunkiin tulee, niin Mikkeliin on meiltä linnun tietä vain noin 3-4 km.
Mikkelin keskustaan, kauppojen luo on sitten noin 40 km.
Kun ajoin "Kirkolta" noin 6 km pohjoiseen tie kääntyi oikealle jota sitten ajettiin noin 10 km. Lunta oli tullut koko päivän, ja sillä alueella erityisesti.
En kuuna päivänä ole ajanut sellaista tietä, edes kesällä, paitsi jossain etelän maissa ja Sveitsissä jossa niitä serpentiinejä löytyy hurjilla mutkilla.
Että osaakin olla valtavia nousuja ja sitten pudotuksia ja taas noustaan ja jokainen alkaa tai päättyy hurjaan mutkaan josta taas noustaan ihan hurjasti ylös.
Siinä olisi tekemistä peräkärryllä kesäaikaan - mutta nyt kun tien päällä oli paksu lumikerros ja parhaimmillaan 20-30 cm kinostumia!
Olen aina kironut alla olevia Goodyear talvirenkaita - mutta nyt totesin että syyttä olen niitä noitunut. Ne purivat kiinni vallan hyvin - kunhan ei kaasutellut niin että alkoi sutimaan. Sitäkin toki tapahtui. JA jarrutuksessa ei ollut hyväksi päästä pitoa irti. Noita jarrutuksia ja kiihdytyksiä oli ihan riittävästi - melkein hiki tuli. Suurin vaihde oli - kuten voidaan arvat - kolmonen. Välillä ajettiin kakkosella - etenkin mäet alas.
Toiseksi kiittelin ajotaitoani - ja vaikka sen itse sanon, se on varsin hyvä, etenkin ääri olosuhteissa.
Kyllä kadutti antamani lupaus, monesti - mutta lopulta pääsin perille.
Mutta, ei puhettakaan että olisin päässyt talon pihalta ajotielle - oikeastaan "polulle". Lopulta ostaja haki Hondansa - pistettiin maasturin peräkoukkuun nauru ja toinen Volvoni keulaan ja avot - auto nousi kuin nousi ylös tielle. Näin miten EPS ja muut elekrtoniikan ihmeet ohjasivat voimiaan eri renkaille.
Kun päästiin ylös ja parkkeerattiin tielle Honda Mies sanoi että ei edes huomannut että perässä on Volvo ja peräkärry!
Sitten hän kertoi miksi vaihtoi oman Volvonsa ja erään toisen auton kyseiseen Honda maasturiin. Hän jäi tietenkin monesti lumella sutimaan mäkiä pääsemättä perille - mutta kun sama kävi rospuutto kelillä, märällä ja liejuisella tiellä - se riitti ja neliveto siirtyi jonkun kaupan varastosta hänelle.
Muutenkin, kun paremmilla teillä ajelin, kuten kirkolta kotiin lunta tuli niin että keskinopeus jäi alle 70. Pitkiä ei voinut käyttää - näkyvyys katosi. Sitä suuremmalla syyllä ihmettelin vastaan tulijoita, joilla kaikilla oli pitkät - jopa niin tiukasti etteivät suostuneet vaihtamaan edes puolikaiulle!
Miten ne ihmiset kykenevät siihen? Aivan ensin, näkyvyys heikkenee ja toiseksi - se rasittaa silmiä ihan mahottomasti.
Että silleen tältä erää.
Niin, ja nyt saan polkupyörämme "katon alle" kun tuli tilaa grilliin. Ainoa paikka polkupyörille jossa ne eivät ole aina tiellä.
JA hyvää Joulun odotusta itse kullekin.
PS. Joulukortti, kuva olko-oveltamme, tulee nyt ja kaikki hyvät ja paremmat toivotukset kaikille. Niin, ja klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti