Puurtamista kerrakseen

Puurtamista kerrakseen

Muotoilin DVD boksin uudelleen

Lähdin Sunnuntaina poikani luo Nummelan Vihtiin, kärryssä tekemäni jutut, ne verhokapat joista suurin oli yli 3 metriä, seuraava hieman alle. Neljä muuta 1.8. Sitten oli "pilareiden" pintaan uudet laudat ja kattoon kotelot joihin tuli spotit.

Niiden asentamiseen meni aikaa ja sähkötöihin enemmän mitä oletin. En tiedä millainen käyttämäni laudan alkutaipale ja elämänkaari oli ollut, mutta kummasti se 15x145 mm lauta vain muutti muotoaan, jopa höyläyksen ja maalaamisen jälkeen. 

Niput jotka ostin minun olisi pitänyt avata pakkauksesta ja katsoa niiden laatu paremmin. Nyt niiden toimittaja / tuottaja on siirtynyt saneeraukseen, vai oliko se vallan konkurssiin. Jokin Listatalo kuitenkin.

Kotiin tulin sitten Keskiviikkona, noin yhdeksän aikaan illalla. Osa töistä jäi asentamatta - teen ne sitten loppuun noin kuukauden kuluttua kun menemme sinne "lomalle".

Kotiin tulo oli makeaa - eukko oli iki-onnelllnen - oli tullut jo ikävä - ja koirakin oli ihan tyytyväinen - kunhan oli ensin esittänyt negatiivisen mielipiteensä reissustani.

Kuumaa oli ja tila jossa tein töitä oli kirkkaan muovikatteen alla jonka aurinko sai todella ikävän kuumaksi. Olin jättänyt jokaisen laudan "ylipitkäksi" joten trimmailin niitä sitten sopivan pituiseksi.

Kun asensimme poikani kanssa yhdessä sitä yli kolmen metrin juttua minun tikkaat menivät väärin päin pystyyn. Kummassakin päädyssä oli kova muovi, toisen pinnassa oli pehmeämpi joka pysyisi paremmin "jarruna".  Se osoitti nyt kohti kattoa. Kun niitä sitten katsoin, se oli kaikkea muuta kuin "muovia" - vaikka se sitä oli. Kova ja liukas sitten viimeisen päälle.

Kun olin ylhäällä - noin reilun metrin korkeudessa tikkaat alkoivat valumaan alas. Onni onnettomuudessa oli että pojan uusi 42 tuuma telkkari ei kolhiintunut eikä oven ikkuna rikkoontunut.

Huonommin kävi hänen upouudelle BlueRay DVD soittimelle - ja minun polvelle. Se saamarin soitin jäi pöydän ja tikkaan väliin. Saimme sen sitten ylös ja kun se oli tehty sanoin että jatkan tätä hommaa myöhemmin ja nyt lähden kotiin.

Pojan vaimo ei välittänyt rahtuakaan DVD laitteen kunnosta - häntä kiinnosti enemmän, ja oli huoli polvestani - ollen iloinen ettei pahemmin käynyt - siis minulle.

Seuraavana aamuna, kun heräsin eukkoni vierestä - ja koira oli ihan onnellinen myös - herätys Vihdissä oli aivan toisen lainen.

Tulipalo josta koko talo olisi voinut
syttyä ja tuhoutua

Oli nimittäin hilkun vaille ettei heidän talo syttynyt palamaan! Talon kulmauksessa, sellainen 90 astetta jossa on patio, laudoitettu pinta - siinä syttyi tulipalo.

Kulmassa oli noin 70x30 cm puinen kukkalaatikko - jossa oli viemäni kaksi tomaatin tainta - keltaisia tomaatteja. Poikani vaimo laittoi siihen kukkaruukun ja siihen hyttysen karkoittimen - jonkinlaisen "soihdun". Jotenkin se oli katkennut tai kaatunut siten että se sytytti kyseisen puisen kukkalaatikon palamaan! Ja lopulta se sytytti myös painekyllästetyt laudat!

Onneksi tuli ei kohonnut räystäs korkeuteen. Jos se sen olisi tehnyt se olisi ollut ikävä juttu. Nyt vain ulkoseinän tiilet tummentuivat.

Mitä muuta edelliseen  sanoisin on - tavallaan ihmettelyni se miten poikani sukupolvi - IT ammattilaiset elämäänsä elävät. Kummatkin ovat, siis poika ja hänen vaimo juuri niitä. Minulla menisi sellaisesta elämästä "henki ja terveys". Paljoa ei aikaa jää siihen jota arvostan - tuo "kahdeksan tunnin unet" ja kiireetön elämä.

No, kiireettömyys ei tänään kelvannut kun katselin puutarhaamme. Se oli vain leikattava, ei siinä mikään auttanut. Sitten piti tukea uudelleen muutaman marjapensaan oksat - ne pienetkin marjat alkavat jo viemään oksia kohti maata.

Nyt hommat jatkuvat verstaani, siis puupajani siivouksella ja järjestelyillä, sitten rempalla ja jossain vaiheessa pitäisi käydä kaivamassa parisataa metriä ojaa metsään ja tehdä yksi ajotie rantaa. Oliko se nyt 400 metriä.

Kyllä se siitä - ja lisää merkintöjä - kunhan ehdin.