keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Lunta vaikka vientiin

... Eilen oli sitten lapiointia, lumen vientiä katolta alas.
Ja se homma tuntui sormissa, olkapäässä, kyynärpäässä, ristiselässä, oikeastaan joka puolella kroppaa.
Ja taas se "silmämitta" petti. Todellisuus oli toinen katolla miltä se alhaalta näytti. Parhaimmillaan sitä oli kinostunut yli 70 cm.

Pihan puhdistus otti oman aikansa vaikka eukko oli mukana (joka yleensä ne pihatyöt tekee). Katto otti oikeastaan voimille kun piti varoa sitä ettei itse seuraa lumen mukana alas. Pelti osaa olla sitten pirun liukas kumisaappaiden alla.

Nyt on sitten ainakin yhden sivun osalta, katolta pudotetun lumen siirtäminen pois. Kasan takana on mm. sähkörasia jota tarvitsen.
Lumen siirtämisessä alkaa mietityttämään että minne sitä oikein työntäisi. Edellisenä talvena minulla oli traktorikaivuri joka auttoi hommissa.

Kun katto oli tehty alkoi veneen katoksen lumen luonti. Viimeistään nyt viikonloppuna minun tulee korjata sen kattorakenteet, kun pääsivät hajoamaan.
Samalla selviksi ehkä keskeisin syy katon romahtamiseen. Katon toisella puolella oli ns. tuplapressu. Sisimmän ja uloimman väliin oli kerääntynyt melkoinen määrä vettä ja se sitten jäätyi. Kun tuuli ja lumi tuli mukaan yksi tukirakenne (2x2) katkesi oksakohdasta ja sen seurauksena tapahtui sellainen dominoilmiö.

Naapurin Matti muisteli että viimeksi tähän vuodenaikaan lunta oli yhtä paljon 1970.

Tänään pitää sitten jatkaa lumitöitä siten että saan kinokset pois pressun päältä, sen alla kun on sahattavaa puuta, ja tarkoitus on taas sahata liiteriin parin viikon puut.

PS. Nyt jää sitten nähtäväksi paljonko sitä lunta vielä tulee.

3 kommenttia:

  1. Sinnehän sitä pitäisi kiivetä.
    Selvinpäin ei uskalla nousta katolle ja juovuksessa vaimo ei päästä.

    VastaaPoista
  2. Vai sellainen tapaus ;o)

    Jos menet katolle, pudota ensin riittävästi lunta alas, jos putoat niin on ainakin pehmeä pudotus

    PS. Muistuikin mieleen entinen lennonopettajani. Ollessaan Ilmavoimissa opettajana, hän oli myös taitolentoryhmässä.

    Siviilissä hän teki mitä ihmeellisimpiä temppuja, ja matalalla. Yksi tapaus oli kun tultiin alas kovaan vastatuuleen, miltei täysillä laipoilla niin sitä miltei roikuttiin turvavöissä kun nokka osoitti maata ja perä kohti "Pohjantähteä".

    Hauskuus ja samalla kummajainen liittyy siihen että hän ei kyennyt nousemaan talonsa katolle, korkeintaan puoleen väliin kun rupesi huippaamaan.

    Kun kysyin syytä moiseen hän perusteli sitä sanomalla että ei luota tikkaisiin eikä talon kattoon - mutta lentokoneeseen kyllä.

    VastaaPoista
  3. Kaukaa tuohon liittyen, kun purjehtimista harrastin taannottain todella innokkaasti.

    Tuttavia kun kysyin mukaan, moni sanoi, ettei osaa uida kyllin hyvin ja ei voi siksi lähteä.

    Ihmettelin heille, että osaavatko sitten lentää jos kerran lomamatkoillekin tohtivat lentokoneeseen nousta.

    Lohdutin heitä kyllä, että paraskaan uimari ei selviä aavalla merellä jos vedenvaraan sattuu joutumaan. Liivit päälle, että etsijät helpommin löytävät ruumiin.

    VastaaPoista