Itselleni vuosi on ollut todella poikkeuksellinen haastavuudessaan ja kaikkea muuta mitä taloa ostaessamme saatoimme edes painajaisissa uumoilla.
Se on kieltämättä rassannut hermoja ja mielenrauhaa - ollen pahemman laatuista hoonausta kerrakseen - mutta siitä on selvitty ilman infraktia ja psykiatrista apua. Itsehoito on toiminut hyvin vaikka lääkityksen sivuvaikutukset ovatkin olleet joskus jopa huomattavat. Niin, ja unohtamatta sitä raiskattua kukkaroamme.
Vapautus siitä kaikesta saapui kuin Joulun sanoma uskoville, minulle joulukuun alussa kun hommat etenivät siihen pisteeseen ettei ollut mitään joka olisi ollut pakko tehdä ja saatoin siirtää projektin jatkon kevättalvelle. Noin vajaat 40 neliötä on vielä rakentamatta - mutta se sitten kun ilmat lämpenevät ja päivä pitenee. Ainakin sokkelini on valmis jatko rakentamiselle.
Ilotulitusta, olen joskus muutaman kerran ajatellut kun 2010 vaihtuu vuodeksi 2011 nautin sitten niin mahtavasta ilotulituksesta jota naapuritkin ihmettelisivät - ja kun suuret pommit kiellettiin mieleni nousi kapinaan.
Siihen "ilotulitukseen" on nyt aikaa reilut vuorokausi enkä ole ostanut edes sähiäistä. Tänään meinasin melkein kuluttaa muutaman euron ja ostaa yhden räjähde pussukan. Ajattelin sitten että jos ei kunnolla räiskytellä niin ei sitten mitään.
Perjantai iltana olen 59 ja Lauantaina sitten 60.
Niin - se ajatus siihen paukkeeseen aikoinaan oli se kun sitten täytän 60 niin sitten….
Muutamalle naapurille tarjoan kahvit ja siihen se saa jäädä. Vieraita ei tule etelästä jo siitä syystä ettei majoitusta oikein voida järjestää. Jopa Juvan Motelli lopetti konkkaan.
Ihminen muuttuu sanotaan, niin minäkin, joten kait olen sitten kuitenkin ihminen. 2010 oli siitä poikkeuksellinen etten ole sen kummemmin kirjoittanut - oikeastaan en mitään. Ja mitä olen kirjoittanut ei voida tunnistaa "minun kirjoittamakseni". Entiseen verrattuna se osa minua on kuin musta olisi muuttunut valkoiseksi, tai päin vastoin.
Harrastukseni, oikeastaan elämäni eräs sisältö on jäänyt täysin sivuun - miltei unohduksiin. Kirjahylly pölyttyy ja netin "Sammon" loputonta tiedon saantia en ole käyttänyt.
Jää nähtäväksi milloin se kyky palautuu - jos koskaan. Mikäli saan yhden aikoinaan tekemäni pdf muotoisen liitetiedoston matkaan niin se kertoo omalla sisällöllään sen mitä tarkoitan.
Ei ollut mahdollista,,,
Ihmisillä on kaipuunsa, toiveensa unelmineen, niin minullakin.
Nyt ajattelen puupajaani ja mitä siellä voi tehdä - etenkin sellaista joka kohentaisi tulevan rakentamisen rahoitusta.
Se mahdollisuus, päästä sinne tuli tavallaan niin yllättäen että olen tavallaan lukossa. Jo olevien tuotteiden tekeminen on sisällään OK mutta uusien suunnittelussa en meinaa saada itseäni siirtämään, muuntamaan ajatuksiani tuotteeksi.
Olo on kuin päälläni olisi tuo Damokleen miekka. Minulla on tietty käskyvalta omaan elämääni ja siihen mitä teen, olen tavallaan kuin kukkulan kuningas. Se, valintani on synnyttänyt samalla tietyn turvattomuuden olon ja sitä miettii omia valintojaan.
Mitään en voi kuitenkaan paeta, en tulevaa rakennusprojektin loppuun saattamista, enkä puupajaani.
Sen kaiken kanssa on vain opittava elämään, hyväksymällä kaiken todelliseksi ja tehtäväksi. Se miekka on ja heiluu oman valtaistuimeni päällä - siitä ei voi muuttaa.
Kyllä se siitä sano ja olkoon 2011 sitten paljon parempi - myös teille kaikille.
 |
| Klikkaa kuvaa suurennokseen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti