Back to basic´s eli paluu alkuun

Back to basic´s eli paluu alkuun, eli siiihen miten näen elämäni kuten sen piti olla.

Tämä helmikuu on kulunut pitkälti muissa jutuissa kuin itse rakentamisen kanssa. Pitkälti pakkasista johtuen mutta myös tietty väsymys jatkuvaan "rakentamiseen" valtasi mielialan - kaikkea pientä on toki tullut tehdyksi, mutta ei joka päivä.

Joten Summa Summarum, eli eli 'loppujen lopuksi' kuukausi on kulunut varsin lupaavasti - etenkin loppu osa tähän päivään tultaessa. Se "lupaavasti" on että alan löytämään jotain muuta elämääni kuin tuo jatkuva rakentaminen.

Lupaavasti? Olen nimittäin vihdoin ja viimein palautunut takaisin siihen mitä olen aikaisemmin harrastanut, ennen tänne muuttoa, nimittäin kirjoittamista, tutkimista - lähinnä fiktiivisiä juttuja paitsi se yksi juttu.

Se oli vuosien ajan kerättyjen tietojen, kirjoitusten koostaminen lopulta aivan muuksi miksi se alkujaan oli tarkoitettu. Internet oli tuolloin vasta ottamassa nk. lapsen askeleita. 

Kuva kirjastani joka oli tehty
"kynällä" vuosia ennen.

Pähkinän kuoressa siitä aineistosta olisi tullut, piti alkujaan tulla maisterin tutkintooni liittyvä "eeppos". Siitä, koko jutusta ei sitten vain koskaan tullut mitään.

Kirjoitin sitten sen kaiken yhdeksi jutuksi, muistaakseni tein sen 1996 alussa tai --95 lopussa. Muutaman kerran olen sitä korjaillut - ja kun sain nk SOIKKO oikoluvun kävin sen uudelleen kokonaan läpi. Vasta puolet on kirjoitettu, noin vajaat 400 A4 sivua 12 kirjasin koolla. Nimesin sen sitten uudelleen ja nimeksi tuli Aikaportti menneisyyteen.

En nyt ole tehnyt sellaista U käännöstä että olisin ottanut sen kirjoituksen uudelleen esiin ja työn alle, se on liian iso juttu johon pitää valmistautua viikko tolkulla, henkisesti. 

Mutta olen käynyt läpi yhden toisen kirjoitukseni josta ajattelin kopioida pätkän tämän loppuun. Se on sitä itseään - Science Fiction.

Siihen sisältyy yksi hauskuus. Kirjoitin siinä nimittäin "sähkötupakasta" paljon ennen kuin se tuli markkinoille. Hassu juttu, sekin on jo vuodelta 2006! Viittaus siihen ei sentään sisälly siihen minkä peistaan alle.

Eli se olikin joku "välipala" kirjoitus siihen "isoon juttuuni".

Vanhuus tulee kun ei enää tahdo muistaa vuosilukuja.

Palatakseni otsikkoon, niin olen mahdottoman ilahtunut siitä että olen pääsemässä "takaisin" siihen mitä haluan tehdä - kirjoittaa. Sen vastakohtana olisi tuo "puutyöni" eli puusorvi ja siihen liittyvä. Ja sitten vasta tuo rakentaminen - toivon että käy niin.

Mutta kuten se on - rakennus projektini joka on käynnissä tulee saattaa valmiiksi - ja asuttavaan kuntoon.

Ja sitten se pieni leikkaus tekstistä:

Matkalla aluksemme luo päätin poiketa ryhmämme kanssa tutkimusosastolla, jonne oli kerätty Mustan maan lentolaivueen tuhoutuneita osia. Otin yhteyden osaston johtajaan.

Diana

,  Johannes täällä. Ajattelin tulla sinne katsoakseni joitakin yksityiskohtia ja keskustellakseni eräistä asioista kanssasi.

Hei Johannes

Diana vastasi mörisevällä äänellään joka sopi paremmin maan uumenissa asuvalle pedolle kuin suorastaan henkeäsalpaavan kauniille naiselle.

Kun näin kuka yrittää yhteyttä minuun aktivoin heti pääsynne tänne. Näin  että sinulla on ryhmäsi mukana, joten terve tuloa bunkkeriini.

Bunkkeri on vaatimaton ilmaisu siitä osastosta, jossa Mustan maan lentokaluston osia säilytetään ja tutkitaan. Varmuuden vuoksi se on eristetty kaikesta muusta sillä kenttätutkimuksissa havaitsimme outoja piirteitä eräistä näytteistä, josta löydettyä DNA:ta tutkitaan edelleen sekä eräitä nanopartikkeleita. Joten me tiedämme että heillä on ainakin kehittynyt nanoteknologia. Emme ole kuitenkaan varmoja siitä, ovatko ne robotteja vai atomitason rakennusaineita, kokoojia. Mikäli viimeksi mainittu osoittautuu todeksi voimme huolestua entistä enemmän. Uusin aluksemme rakentuu pitkälti nanoteknologiaan 

, joten osaamista löytyy. Aluksessa olevat fabrikaattorit 

 kykenevät korjaamaan vaurioita mm. kopioimalla uuden osan tai pinnan. Myös häiveteknologia 

 jota käytämme rakentuu nanoteknologiaan. 

Tultuamme bunkkeriin vartijat ohjasivat meidät Dianan huoneeseen. Se herättää minussa aina mitä moninaisimpia elämyksiä. Hän on täysin addiktoitunut luontoon, ja on onnistunut siirtämään luonnon mitä kauneimmat näkymät, jopa sen tuoksun ja luonnon äänet toimistoonsa, käyttäen  holografiaan 

 perustuvaa tekniikkaa ja muita ihmeellisyyksiä aitojen kasvisten lisäksi. Kappaleet jotka heijastuvat huoneen eri osissa ovat miltei luonnolliset, joten huoneessa liikkuessa kukin väistää niitä kuin ne olisivat todelliset.

Hei Johannes ja te muut, ja terve tuloa paratiisiini!

Kunpa hänen ääni ei vain olisi niin möreä, niin hän olisi ilmetty jumalten enkeli ajattelin kun hän tuli kohti ja antoi minulle suudelmat poskilleni.

Haluat varmaan tietää mihin suuntaan vaaka kääntyy mustisten nanoissa? Kuten tiedät niin meillä ei ole paljoakaan käytettävissä. Onneksi heidän itsetuho mekanismin tehokkuus ei ole ollut sitä mihin he ovat pyrkineet, joten se on meidän hyväksi ja onni.
Otat varmaan kahvia, entä te muut?

Diana oli täysin oikeassa vierailuni syystä. Siirryimme eräänlaiseen huvimajaan, jonne meille hetken kuluttua tuotiin toivomamme virvokkeet. Saatuamme ne Diana jatkoi avaamalla edessä olevan pöydän päälle hologramminäytön.

 Kuten tiedät Johannes, niin molekulaarinen nanoteknologia 

 ei ole ihan eilisen tekniikkaa meille. Uskomme olevan siinä aika hyviä kuten uusi aluksesi osoittaa. Musta maa on myös siinä aika pitkällä, mutta en usko, että läheskään sitä mitä meiltä löytyy. Heidän on jotenkin primitiivistä ja sen kautta en usko että kyseessä ovat kokoojat, pikemmin robotteja – ja siinäkin alkukantaisia. Jotenkin kivikautista kaikkiaan.

Kuten tiedät Johannes, niin me voimme tehdä ihmisen solutasossa korjauksia parantaen potilaan elämän laatua. Se miltä löytömme vaikuttaa on sama, mutta käänteisenä – joka on luonnollista kun ajattelee mihin mustikset pyrkivät. Eli, niiden tarkoitus on vaurioittaa. 

Nyt on viitteitä siihen, että niillä on tietty kohde, ihmisen käyttäytyminen. Se varmistuu eräiden uusien kokeiden jälkeen. 

Diana aloitti aina sanomalla kuten tiedät - vaikka en tietäisi mitään. Päätin keskeyttää ja kysyin

Uskallatko sanoa tarkemmin, tarkentaa tuota käyttäytymistä?

Diana otti hedelmäjuomansa huulilleen ja siemaistuaan siitä hän laski lasin hitaasti pöydälle, nojautui taaksepäin nostaen jalan toisen päälle, oikoen hamettaan ja hymyillen kuin Mona Lisa – pää hieman kallella, hän todella nautti olostaan – tai sanoisin osaamistaan ongelmien ratkojana. Suurin oli toki edessä, haaste joka on osoittautumassa miltei mahdottomaksi – mutta i Dianalle. Nimittäin saada hologrammi kiinteäksi materiaksi, ja tietenkin nanoteknologian avulla. 

Johannes, et kai ole epäilevä Tuomas? Et tietenkään, 

ja pienen tauon jälkeen, korjattuaan asentoaan hän jatkoi näyttäen meille uuden hologrammi kuvan kuvan joka oli pöydän päällä.

Katso tätä DNA ketjua, kuten näet, niin meillä ei ole paljoakaan minkä mukaan toimia. Esitän nyt simulaation jossa on mukana keräämämme tieto, sekä vaihtoehdot, johon se voisi liittyä ja kuinka ollakaan, niin tulos johtaa esittämääni kohteeseen. Nämä kaikki ovat niitä alueita jotka säätelevät ihmisen mielentilaa ja käyttäytymistä. Ja tämä puolestaan kuvaa TDP-43 proteiinia, valkuaisainetta. Kun se laskostuu virheellisesti, elimistön puolustusjärjestelmä poistaa sen helposti. 

Ja mitä se voisi sitten olla? Yksinkertaista. Saada yhteisö kaaokseen ihmisten sosiaalisen käyttäytymisen avulla. Voit vain kuvitella mitä siitä voisi seurata. Se on pahempaa kuin sairaudet.
Mitä tähän  TDP-43 proteiiniin tulee, se on käänteinen edelliseen. Yhtenä osana saamme ALS 

 on neurologinen sairaus joka mm. halvaannuttaa kehon muskeleita. Lisänä on sitten FTD 

 frontotemporaalinen dementia, jota meillä ei onneksi enää ole, se luo heikentymisen useammalla älyllisen toimintakyvyn alueella, mukaan lukien muistihäiriöt, uuden oppimisen vaikeus, etenkin  luonteen muutos ja sosiaalisen käyttäytymisen häiriintyminen muutama mainitakseni. Lisäksi käyttäytyminen muuttuu hallitsemattomaksi ja arvaamattomaksi isojen aivojen otsalohkon häiriön takia.

 Onneksi en ole havainnut merkkiä siitä, että nuo ötökät voisivat kopioida itseään. Jos niin olisi, niin silloin olisimme surman suussa.

Kysyin kuin ohimennen miten. Diana osoitti ensimmäistä rakennetta ja antoi vastauksen.

Teiniaivojen virityksessä aivokuoren hermosolumassa, tuo harmaa aine siis, siinä on hermosoluilla eniten haarakkeita ja yhteyksiä toisiinsa. Tämän jälkeen ne alkavat harventua kun hermoradat saavat pintaansa rasvaisen myeliinitupen, joka lisää hermosignaalien vauhdin jopa satakertaiseksi.
Kuulostaa pahalta, mutta ei se sitä ole. Ylimääräisestä roinasta luopuminen helpottaa ja nopeuttaa kulkua niin aivoissa kuin ullakolla. Ohuempi tiedonsiirto mahdollistaa sen, että aivot pystyvät suorittamaan tehtäviä monen alueen yhteistyönä. Tämä vähentää erityisesti otsalohkojen kuormitusta. Otsalohkot ovat – sanoisinko aivojen lennonjohto: niitä tarvitaan, kun ihminen arvioi, mistä kulloinkin on kysymys ja miten tilanteisiin pitäisi reagoida. 

Teinin aivoissa töiden delegointi on kuitenkin vasta alullaan, ja niiden otsalohkot joutuvat ponnistelemaan. Koska lennonjohtotorni on vielä rakenteilla, impulssien hillintä ja käyttäytymisen kontrollointi kompuroi. Tämän takia nuoret ovat aikuisia ailahtelevampia, ja äärirajoillaan toimiva järjestelmä on valmis virheille.

Kehittyvissä aivoissa synapsien suhina on niin intensiivistä, että jotkin taidot jopa taantuvat tilapäisesti. Näin käy esimerkiksi kyvylle tunnistaa tunteita. Ei siis ihme, jos me vanhemmat torjumme nuorten käyttöä vastuuta vaativissa tehtävissä. Murrosikäinen yksinkertaisesti tulkitsee emotionaalisia ja sosiaalisia tilanteita kehnommin kuin me aikuiset. Murrosikäiseltä on myös hukassa  motivaatio – mutta riskinotto on huimaa. Mielihyväalueilla jylläävän dopamiinivälitteisen palkitsemisjärjestelmän ydinalueet toimivat nuorilla huomattavasti laiskemmin kuin meillä aikuisilla. 

Tässä on siis selitys siihen, miksi nuoret nauttivat riskitilanteista. Kun aikuisilla jo pelkkä palkinnon ajatteleminen aiheuttaa mielihyvää tuottavan dopamiinin ylipursuamisen aivoissa, nuorten järjestelmä vasta kouliintuu mittaamaan turvallista tyydytystä. Riskinottoa lisää vielä se, että nuoret ovat surkeita puntaroimaan tekojensa seurauksia. Varovaisuus on vaikeaa, koska murrosikäisen impulsiivisilla otsalohkoilla on hankala miettiä, mitä voi tapahtua. 

Joten voitte helposti kuvitella millainen järjestelmä meille syntyisi jos enemmistö ihmisistä, etenkin unionimme johtajat olisivat uudelleen tuollaisia nuoria? Etenkin jos harkinta, varovaisuus korvautuisi vastuuttomalla impulsiivisuudella johon liittyy väkivaltaa, joka vuorostaan perustuu riskinottoon. Järjestyksen valvojamme olisivat aivan jotain muuta mitä he nyt ovat.
Meillä on lukuisia esimerkkejä tästä unionimme reuna-aluilta ja laajemmin Afrikasta. Käsitykseni mukaan löytämiemme nanojen tehtävänä on lisätä  mm.  myeliinituppien määrää.

Nyt tulee sitten tämä käänteinen tekijä,  TDP-43 proteiiniin myötä. Etenkin käyttäytymiseen liittyvät ongelmat, ylipursuava seksuaalinen halu, joka taasen johtaa väkivaltaisiin raakuuksiin, toisten omaisuuden kunnioittamatta jättäminen, eli otetaan luvatta toisten omaisuutta itselle, muistihäiriöt, halvaantuminen, ja niin edelleen. Siitä syntyy sellainen kooste, jonka edessä yhteiskuntamme halvaantuu ja kaatuu.

Itse asiassa minulla on sellainen mielikuva, että jotain tällaista olisi joskus tapahtunut – minun täytyy tarkastaa se tietokannastamme.

Oli miten oli. Kognitiivinen 

neurotiede, kuten psykologia, ja ne muut eivät ole oikein minun aluetta.

Niin kuten tiedät Johannes ongelmistamme meidän luovien ihmisten kanssa, niin mukavia ja viihdyttäviä kuin he ovat niin heillä ei ole osaa eikä arpaa yhteiskuntamme rakenteellisten tehtävien parissa. He ovat erinomaisia näyttelijöinä, muusikkoina, kirjailijoina, taidemaalareina ja ties missä mutta se tärkein puuttuu, vastuu yhteisestä hyvästä. He ovat kuten mainitsemani nuoret ja heidän impulsiivisuus olisi kauhistus toisilla aloilla ja tehtävien hoidossa. Se että he eivät voi osallistua päätöksen tekoon on mielestäni oikea päätös ja toivon että se laki säilyy sellaisena. Myös heidän parissa laajasti harrastettu seksuaalinen viihdyttäminen samaa sukupuolta olevien kanssa saa kylmät väreet iholleni.

Olin saanut sen mitä halusin tietää. Vaikka mitään ehdottoman varmaa ei tullut esiin, niin tullakseen Dianalta se oli sitä ns. varmaa ja luotettavaa tietoa, siten siihen saattoi luottaa. Mustan maan kalusto oli rakennettu perinteisesti, historiallisista materiaaleista, esihistoriallisesti siis eikä niissä oltu havaittu pienintäkään viitettä muuhun. Se oli suuri helpotus, mutta niiden mukana tuoma kuorma oli jo huolestuttavaa, olkoon sitten miten alkeellista teknologiaa tahansa.

Juuri kun olimme poistumassa Diana pyysi minut sivuun.

Johannes, me kummatkin tiedämme miehistösi ja sinun tehtävän merkityksen. Meillä ei ole paljoa enempää annettavaksi tällä hetkellä siihen mitä olemme jo antaneet rakentaessamme Väinämöisen. On kuitenkin olemassa yksi lisuke jonka voin antaa, se ei ole Väinämöiseen ja siihen mitenkään liittyvää vaan sinulle, ja jos haluat, voit antaa sen  myös Markulle 

. Tämä on vielä koevaiheessa eikä virallinen.

Diana otti hameen taskusta pienen rasian ja antoi sen minulle käteen, antaen katseen joka sanoi, että tästä ei puhuta.

Mikäli syntyy tilanne jossa joudutte käyttämään manuaalista järjestelmää, etenkin ilman tekniikan apua, niin ota yksi ampulli ja anna toinen Markulle tai kenelle katsot sen silloin sopivan. En ole vielä aivan varma kaikesta mitä siihen liittyy mutta uskallan kuitenkin antaa sen teille. Aine vaikuttaa neuroneihin hermoradoissa tavalla joka avaa pikatien  kaikessa. Ajattelussa ja fyysisessä motoriikassa. Silloin saatte esimakua siitä mitä on olla huippunopea tietokone.

Sain kädenpuristuksen, suukon poskelle ja salaperäisen Mona Lisa hymyn ja hän oli poissa. En ollut mitenkään yllättynyt saamastani rasiasta, sen sisällöstä. Oikeastaan se oli odotettavaa, vaikka ilman sitä en olisi jäänyt odottamaan mitään.

Matkalla lentotukikohtaan pyysin Markkua luokseni tarkastuksen jälkeen. Hän katsoi minua tavalla, johon liittyi telepatiaa, joka välillämme on. Jatkoimme matkaa kiitäjällä tunneleita pitkin tukikohtaamme. Väinämöinen oli omassa tilassa jonne eivät päässeet muut kuin sen miehistö, ei edes tukihenkilöt. Jopa sen sähköjärjestelmä oli oma yksikkönsä, ollen kaikesta muusta erillään, kuten bunkkeri josta juuri tulimme.