Miljoona, miljoona, miljoona - ei sentään ruusua, mutta juttuja.
Sain vihdoin ja viimein valmiiksi tietyt puupajani työt ja paketoiduksi sekä matkaan. Siitä episodista seuraavaksi hieman lisää. Postin palvelu ei nyt mennyt ihan niin kuin Strömsöössä.
Käytin sitä Postin mikä lie automaattilaatikoita ja siinähän kävi kuten Tarvan (Niilo Tarvajärven) Laatikkoleikissä. Kun laatikko aukesi siellä olikin jo paketti!
Ihmettelin sitä aikani ja kokeilin sitten omaani sinne - M luokkaa eli aika iso - hyvinhän ne kummatkin sitten sinne mahtuivat, se siellä jo ollut paketti ja omani.
Tuli mieleen että ei vain periaatteessa vaan myös käytännössä olisin voinut ottaa sen toisen paketin sieltä itselleni ja katsoa mitä siellä on - vaikka nippu seteleitä. :-)
Soitin siitä asiasta sitten heidän asiakaspalveluun (josta jouduin tietenkin maksamaan) jossa tyttö sitten sanoi että niin ei voi tapahtua - uskoi kuitenkin.
Itse jään miettimään kannattaako sitä palvelua käyttää puujuttujeni lähettämiseen? Ne ovat todella arvokkaita ja kukin on oma yksilöllinen teos, ja arvokkuus mitataan euroissa. Olisi mahdoton ajatus että joku ottaa sen lähettämäni paketin mukaansa ennen kuin se pääsee edes postin jakeluun! JA kun sanon että siellä oli 500 euron edestä puujuttuja - arvatkaa maksavatko he sen? Ei ikinä.
Ja toisaalta - sellainen lähetys menisi kirjattuna ja särkyvänä pakettina. Mutta kuitenkin.
Itse toimenpide kyseisen palvelun kanssa oli ihan OK - eka kerta minulle. Kauhistelin toki jo mitä kaikkea joudun näpyttelemään, vastaanottajan nimi ja osoite jne.
Mutta ei. Vain vastaanottajan puhelinnumero sen jälkeen kun olin löytänyt hänen asuinpaikkakunnan ja valinnut kohteen mistä hakea. Sitten seuraava toimenpide olikin SIRU kortin työntäminen slottiin.
Se ei nyt kuulunut otsikon aihekenttään vaikka voisi. Kyseessä on muut jutut.
Tuli hieman kiire puupajassani - eikä kaikki mennyt kuten piti, laiteongelmat suurimpana syynä ja sitten tietty "ruosteisuus" itsessäni.
Muistelen että siitä olisi ollut noin 8 kk kun viimeksi vastaavaa tein. Esimerkiksi sorvitaltan tuntuma kädessä oli aluksi hakusessa - ja se tietää susituotteita. Ja paljon muitakin ongelmia.
Talttaa ei kohdenneta sorvattavaan kuten heinähankoa heinäkasaan.
Nyt on kuitenkin tehty se mitä olen luvannut ja on aikaa siirtyä muuhun ja siinä tulee nyt tuo "Miljoona, miljoona, miljoona ,,, juttua".
Niitä tehtäviä on, panelointia suihkuhuoneen päädyn tilassa, viimeistelyä löylytiloissa, ilmastoinnin viimeisten putkien asennus "vintillä". Putket ovat jo siellä. Yksi pääty alas suihkuun ja toinen saunaan.
Yhden pöydän (pajassa) putsaus ja hionta keittiöön ja nykyinen pöytä ruokahuoneeseen. Eteisen lattian laatoitus, ja vaikka mitä, listoitusta jne. Tehtävälista on todella pitkä.
Puupajaan palaa seuraavaksi Uudenvuoden jälkeen jonne sitten jään "asumaan" ja tuottamaan juttuja joita on listalla tehtäväksi.
Ennen sitä on tehtävä tietyt muutokset, trimmaukset pajassani - tämän vuoden puolella koneisiini ja laitteisiini, tiettyjä hankintoja jne. Mutta siitä lisää Kurren Puupaja blogissa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kurren Puupaja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kurren Puupaja. Näytä kaikki tekstit
maanantai 16. joulukuuta 2013
lauantai 2. marraskuuta 2013
700+ km takana ja hyvää kurpitsajuhlaa kullekin kansalaiselle
Meidän kurpitsat eivät selvinneet kurpitsa päivälle asti. Osa jo hillona.
Kuitenkin, hyvää Halloween juhlaa teille kaikille.
Meillä se jäi käsintehtyihin maustettuihin makkaroihin ja perunamuussiin. Makkarat Helsingistä, erikoiskaupastamme. Ja viiniä, osa omaa koti viiniämme.
Eilen lähdettiin sitten etelään, äitini kun täytti viikolla 88 vuotta ja sinne piti lähteä koska niin sitten päätin ja matka meni Stadiin koska samalla halusin mennä Plektratrading firmaan Ruusankadulle hakemaan uuden taltan sorvaukseen. Ei mikään halpa juttu. Pari sellaista ja halpa liikkeestä saa ostetuksi jo uuden sorvin!
Teen siitä taltasta videon toiseen blogiini; siihen Kurren Puupaja.
Ja kun tuli samalla se himo ja halu tavata tyttäreni tytär! matkan varrella - se matka sitten tehtiin.
Ja sitten noin 270 km (HERE kartta) ajon jälkeen nk. Kurvin paikkeilla auto parkkiin, ja kerrankin ihan suoraan "lihakauppamme" eteen. Sitten olikin aika viedä koiramme Vikin kävelylle ja Hämeenkadulle - ja se olikin hänelle kauhistus ja myös minulle.
Oli niin monta autoa joka suuntaan ettei kyennyt valitsemaan minkä perään juoksee ja ne ihmiset! - ja sitten se HAJU! Unohtamatta sitä hälinää, niitä ääniä!
Ei ihme että Viki oli miltei paniikissa ja tärisi kuin vibra! Kun palattiin autolle se veti kuin mikä ja oli hypätä sisälle ennen kuin ovi oli auki.
Ja se haju iski myös minuun - se saaste! Olin jo ottaa nenäliinan kasvoilleni minkä läpi hengittää - ja taatusti sää oli sillä hetkellä siellä todella hyvä!
Ajattelin että mitä se on kun lämpö lähentelee 30 astetta? Minulta se voisi viedä hengen ilman suojalaitteita! Paikka Pii-Paa autolle.
JA se pieni kokemus taas siellä - ihmiset - heidän ilmeet, pukeutuminen, ostoskassit - kiire - se kaikki. Oli kuin jokaisella oli kiire sinne minne olivat menossa - pois siitä kaikesta - mitä siellä kadulla on - paitsi juopot ja muut sekopäät, jotka olivat siellä kuten omassa huushollissaan ja höpisivät tai huusivat omiaan.
Sitten autoon ja matka jatkui Ruusulankadulle Taka-Töölöön. Tiesin miten sinne ajetaan mutta kun piti kokeilla uutta puhelintani - Samsung Galaxy S4 ja sen navigaattoria - ja kun tultiin perille - se EI ollut SE paikka. Tarkistin osoitteen ja se olikin - Ruusankatu!
Paikka löytyi ja sain sieltä mitä hain - ei niin montaa asiaa mitä olisin halunnut - mutta sen yhden tärkeän kuitenkin, sen uuden sorvitaltan ja samalla sellakka hiutaleita.
Sieltä "Kurvista" Taka-Töölöön kohteeseen ja takaisin - ei kaupassa käynti aikaa - veikkasin että samassa ajassa olisin ajanut Lahteen!
Liikenne oli - en nyt sanoisi kaoottinen - sellaisen löytää esimerkiksi Kairosta ja muualta - se vai oli niin "kaoottinen" - hidas - hidas - tök-tök... ja silleen. Muutama metri eteenpäin, odottelua, ja silleen. Kytkin oli kovilla.
Sitten Itäkeskuksen kautta Porvooseen ja äitini luo vieden hänen nyt viikolla olleen 88 synttäri jutut.
Stadissa olisi ollut läheisiä ystäviä joita olisimme halunneet tavata - mutta nyt oli todella nk. kiireinen aikataulu. Sorry heille kaikille ettei tavattu - ehkä sitten kun joulu tulee ja käydään siellä "Etelässä" uudelleen.
Porvoossa oli äitini tehnyt "kystä kyllä" - huomioiden ruokavaliomme - kuten aina - ja nyt oli naudanliha-makaroonilaatikkoa, jota rakastamme.
Siellä oli myös yllätys - siskoni Mäntsälästä!
Ja Vikimme sai yllätyksen kun lattialle oli pudonnut hieman äitini kokkailujen aikana hieman jauhelihaa ym - hän siivosi sen lattian hetkessä puhtaaksi :-)
Siskoni kutsui kylään heille Mäntsälään, myös yövieraaksi - mutta nyt se ei vain onnistunut vaikka olisimme tykästyneet siihen hurjasti. Joskus vain käy niin.
Mutta seuraavalla kerralla, kun "Joulupukki lähtee matkaan" - harmi että olen ajanut partani lyhyeksi - vaikka sen piti olla jouluna kuten Joulupukilla, ainakin sen tontulla ja olisin voinut "ryntäillä" hyväksi tontuksi ystävälleni Timo Pakkaselle.
Tänään sitten aamulla - kun sain kummatkin naiset tajuamaan aamiaisen jälkeen, ja kun eukko kävi kylpyammeessa - että nyt lähdetään (äitini ja eukkoni) - lähdettiin Hautausmaalle sukujemme haudoille. Ensin isäni - jonka suku on aina asunut Porvoossa, ja sen alueella - sitten veljeni haudalle joka kuoli nuorena Himoksen laskettelurinteessä vaikka oli rutinoitunut suurissakin rinteissä ja ensihoitaja myös hiihtorinteissä kun niissä oli lomalla.
Sitten oli vuorossa Iso-Äitini, eli mummoni, eli äidin-äitini hauta - hänen suku kotoisin juuri täältä mistä mökkimme ostimme. Hänen isä syntyi ja varttui tuossa muutaman kymmenen kilometrin päässä Virtasalmella "torpassa" jolla oli lääniä lähemmäs 1000 (tuhat) hehtaaria, oli sahat, myllyt ja meijeri jossa tehtiin voita jne. Suku on Puranen.
Viimeisenä hautapaikkana oli sitten aviopuolisoni, eukkoni vanhempien hauta. Ja miten olla. Heidän vieressä oikealle lepää kahdessa vierekkäisessä haudassa sukuni, sen toisen Porvoo haaran edesmenneet jäsenet!
Ja mikäli Viipuria ei oltaisi menetetty - en olisi eukkoa ehkä tavannut mutta hänen vanhempiensa hauta olisi nyt siellä.
Kun jätin sitten äitini kotitalon portille oli kiireinen lähtö Nastolaan. Tyttärelleni oli tulossa vieraita myöhemmin iltapäivällä. Lahdessa ensin Kärkkäiselle tankkaamaan. Nyt oli hinta 1.51 litra - kuten eilen. Hesassa halvimmat hinnat oli 1.60 ja silleen.
Tyttäreni tytär katseli minua ensin (vaikka parta oli ajettu) kuin Halloween otusta - mutta siitä se lähti liikkeelle niin, isänsä sylissä siten että lyötiin High Five, eli korkea vitonen jonka hän oli oppinut - ja ennen pitkää tyttö oli jo sylissäni.
Oli "painava" paketti ja äiti sanoi sen olevan noin 13 kg.
Se oli itselleni liikuttava hetki kokea sen kokonaisuuden, tuon pienokainen sylissäni. Jään kaipaamaan sitä tyttöä niin, ja hänen .... sitä kaikkea!
Toisaalta sinne on "vain" vajaat 200 km ja aina voi tehdä ostoksia Lahdessa joita täältä ei saa - ja sitten on tuo Heinolan Lähiruoka Heila! Ja jos ei mitään ole niin keksitään sitten :-) LOL
Meistä tuli sitten Sofian kanssa nopeasti hyvät kaverit ja sitten hän esitti meille musiikin soidessa privaatti tanssia - ja mahtavasti - jonka myös videoin.
Se video, kuten valokuvat ja tulevat jäävät privaatti tasolle - ilman YouTubea vaikka siellä sellainen privaatti puoli onkin, ja ilman tätä foorumia.
Se on hänen äidin toivomus jota kunnioitan, ja ymmärrän.
Jonkin ajan jälkeen alkoi sitten kotimatka ja Heinolan Heilassa poikettiin - ja se pahus olikin kiinni! Ei tullut lihaa mukaan - Suomen parasta savustettua nautaa - eikä myöskään heidän tilaviiniä. Eikä myöskään sian ihraa, rasvaisia kylkipaloja meidän linnuille! Se todella harmitti. Meidän tikat todella rakastavat sitä!
Sitten viideltä oltiinkin jo kotona ja kun mahdollisuus oli koiramme pisti kuonon maton pintaan ja alkoi nukkumaan. Olin myös itse hieman "otettu" koko matkasta. Alan olemaan "vanha" tällaiseen reissaamiseen vaikka auto on mukava ja kaikki herkut. Ajaa voi vaikka jalat ristissä, ja ohitus tapahtuu tarvittavasti hyvinkin rivakasti (25l+/ per 100 km) mutta kuitenkin.
Koiramme on todella kehno ja huono matkalainen kun hän vartioi kaikkea koko ajan - autossakin pää pitää olla aina pystyssä vaikka silmät lurpahtaa kiinni ja pää vajoaa...
Ja huomenna nukutaan pitkään... ainakin yhdeksään asti tai hieman enemmän...
PS. Seuraavaksi juttua vaikka remonteistani tai kun kävin raivaussahalla metsärajalla....
Kuitenkin, hyvää Halloween juhlaa teille kaikille.
Meillä se jäi käsintehtyihin maustettuihin makkaroihin ja perunamuussiin. Makkarat Helsingistä, erikoiskaupastamme. Ja viiniä, osa omaa koti viiniämme.
Eilen lähdettiin sitten etelään, äitini kun täytti viikolla 88 vuotta ja sinne piti lähteä koska niin sitten päätin ja matka meni Stadiin koska samalla halusin mennä Plektratrading firmaan Ruusankadulle hakemaan uuden taltan sorvaukseen. Ei mikään halpa juttu. Pari sellaista ja halpa liikkeestä saa ostetuksi jo uuden sorvin!
Teen siitä taltasta videon toiseen blogiini; siihen Kurren Puupaja.
Ja kun tuli samalla se himo ja halu tavata tyttäreni tytär! matkan varrella - se matka sitten tehtiin.
Ja sitten noin 270 km (HERE kartta) ajon jälkeen nk. Kurvin paikkeilla auto parkkiin, ja kerrankin ihan suoraan "lihakauppamme" eteen. Sitten olikin aika viedä koiramme Vikin kävelylle ja Hämeenkadulle - ja se olikin hänelle kauhistus ja myös minulle.
Oli niin monta autoa joka suuntaan ettei kyennyt valitsemaan minkä perään juoksee ja ne ihmiset! - ja sitten se HAJU! Unohtamatta sitä hälinää, niitä ääniä!
Ei ihme että Viki oli miltei paniikissa ja tärisi kuin vibra! Kun palattiin autolle se veti kuin mikä ja oli hypätä sisälle ennen kuin ovi oli auki.
Ja se haju iski myös minuun - se saaste! Olin jo ottaa nenäliinan kasvoilleni minkä läpi hengittää - ja taatusti sää oli sillä hetkellä siellä todella hyvä!
Ajattelin että mitä se on kun lämpö lähentelee 30 astetta? Minulta se voisi viedä hengen ilman suojalaitteita! Paikka Pii-Paa autolle.
JA se pieni kokemus taas siellä - ihmiset - heidän ilmeet, pukeutuminen, ostoskassit - kiire - se kaikki. Oli kuin jokaisella oli kiire sinne minne olivat menossa - pois siitä kaikesta - mitä siellä kadulla on - paitsi juopot ja muut sekopäät, jotka olivat siellä kuten omassa huushollissaan ja höpisivät tai huusivat omiaan.
Sitten autoon ja matka jatkui Ruusulankadulle Taka-Töölöön. Tiesin miten sinne ajetaan mutta kun piti kokeilla uutta puhelintani - Samsung Galaxy S4 ja sen navigaattoria - ja kun tultiin perille - se EI ollut SE paikka. Tarkistin osoitteen ja se olikin - Ruusankatu!
Paikka löytyi ja sain sieltä mitä hain - ei niin montaa asiaa mitä olisin halunnut - mutta sen yhden tärkeän kuitenkin, sen uuden sorvitaltan ja samalla sellakka hiutaleita.
Sieltä "Kurvista" Taka-Töölöön kohteeseen ja takaisin - ei kaupassa käynti aikaa - veikkasin että samassa ajassa olisin ajanut Lahteen!
Liikenne oli - en nyt sanoisi kaoottinen - sellaisen löytää esimerkiksi Kairosta ja muualta - se vai oli niin "kaoottinen" - hidas - hidas - tök-tök... ja silleen. Muutama metri eteenpäin, odottelua, ja silleen. Kytkin oli kovilla.
Sitten Itäkeskuksen kautta Porvooseen ja äitini luo vieden hänen nyt viikolla olleen 88 synttäri jutut.
Stadissa olisi ollut läheisiä ystäviä joita olisimme halunneet tavata - mutta nyt oli todella nk. kiireinen aikataulu. Sorry heille kaikille ettei tavattu - ehkä sitten kun joulu tulee ja käydään siellä "Etelässä" uudelleen.
Porvoossa oli äitini tehnyt "kystä kyllä" - huomioiden ruokavaliomme - kuten aina - ja nyt oli naudanliha-makaroonilaatikkoa, jota rakastamme.
Siellä oli myös yllätys - siskoni Mäntsälästä!
Ja Vikimme sai yllätyksen kun lattialle oli pudonnut hieman äitini kokkailujen aikana hieman jauhelihaa ym - hän siivosi sen lattian hetkessä puhtaaksi :-)
Siskoni kutsui kylään heille Mäntsälään, myös yövieraaksi - mutta nyt se ei vain onnistunut vaikka olisimme tykästyneet siihen hurjasti. Joskus vain käy niin.
Mutta seuraavalla kerralla, kun "Joulupukki lähtee matkaan" - harmi että olen ajanut partani lyhyeksi - vaikka sen piti olla jouluna kuten Joulupukilla, ainakin sen tontulla ja olisin voinut "ryntäillä" hyväksi tontuksi ystävälleni Timo Pakkaselle.
Tänään sitten aamulla - kun sain kummatkin naiset tajuamaan aamiaisen jälkeen, ja kun eukko kävi kylpyammeessa - että nyt lähdetään (äitini ja eukkoni) - lähdettiin Hautausmaalle sukujemme haudoille. Ensin isäni - jonka suku on aina asunut Porvoossa, ja sen alueella - sitten veljeni haudalle joka kuoli nuorena Himoksen laskettelurinteessä vaikka oli rutinoitunut suurissakin rinteissä ja ensihoitaja myös hiihtorinteissä kun niissä oli lomalla.
Sitten oli vuorossa Iso-Äitini, eli mummoni, eli äidin-äitini hauta - hänen suku kotoisin juuri täältä mistä mökkimme ostimme. Hänen isä syntyi ja varttui tuossa muutaman kymmenen kilometrin päässä Virtasalmella "torpassa" jolla oli lääniä lähemmäs 1000 (tuhat) hehtaaria, oli sahat, myllyt ja meijeri jossa tehtiin voita jne. Suku on Puranen.
Viimeisenä hautapaikkana oli sitten aviopuolisoni, eukkoni vanhempien hauta. Ja miten olla. Heidän vieressä oikealle lepää kahdessa vierekkäisessä haudassa sukuni, sen toisen Porvoo haaran edesmenneet jäsenet!
Ja mikäli Viipuria ei oltaisi menetetty - en olisi eukkoa ehkä tavannut mutta hänen vanhempiensa hauta olisi nyt siellä.
Kun jätin sitten äitini kotitalon portille oli kiireinen lähtö Nastolaan. Tyttärelleni oli tulossa vieraita myöhemmin iltapäivällä. Lahdessa ensin Kärkkäiselle tankkaamaan. Nyt oli hinta 1.51 litra - kuten eilen. Hesassa halvimmat hinnat oli 1.60 ja silleen.
Tyttäreni tytär katseli minua ensin (vaikka parta oli ajettu) kuin Halloween otusta - mutta siitä se lähti liikkeelle niin, isänsä sylissä siten että lyötiin High Five, eli korkea vitonen jonka hän oli oppinut - ja ennen pitkää tyttö oli jo sylissäni.
Oli "painava" paketti ja äiti sanoi sen olevan noin 13 kg.
Se oli itselleni liikuttava hetki kokea sen kokonaisuuden, tuon pienokainen sylissäni. Jään kaipaamaan sitä tyttöä niin, ja hänen .... sitä kaikkea!
Toisaalta sinne on "vain" vajaat 200 km ja aina voi tehdä ostoksia Lahdessa joita täältä ei saa - ja sitten on tuo Heinolan Lähiruoka Heila! Ja jos ei mitään ole niin keksitään sitten :-) LOL
Meistä tuli sitten Sofian kanssa nopeasti hyvät kaverit ja sitten hän esitti meille musiikin soidessa privaatti tanssia - ja mahtavasti - jonka myös videoin.
Se video, kuten valokuvat ja tulevat jäävät privaatti tasolle - ilman YouTubea vaikka siellä sellainen privaatti puoli onkin, ja ilman tätä foorumia.
Se on hänen äidin toivomus jota kunnioitan, ja ymmärrän.
Jonkin ajan jälkeen alkoi sitten kotimatka ja Heinolan Heilassa poikettiin - ja se pahus olikin kiinni! Ei tullut lihaa mukaan - Suomen parasta savustettua nautaa - eikä myöskään heidän tilaviiniä. Eikä myöskään sian ihraa, rasvaisia kylkipaloja meidän linnuille! Se todella harmitti. Meidän tikat todella rakastavat sitä!
Sitten viideltä oltiinkin jo kotona ja kun mahdollisuus oli koiramme pisti kuonon maton pintaan ja alkoi nukkumaan. Olin myös itse hieman "otettu" koko matkasta. Alan olemaan "vanha" tällaiseen reissaamiseen vaikka auto on mukava ja kaikki herkut. Ajaa voi vaikka jalat ristissä, ja ohitus tapahtuu tarvittavasti hyvinkin rivakasti (25l+/ per 100 km) mutta kuitenkin.
Koiramme on todella kehno ja huono matkalainen kun hän vartioi kaikkea koko ajan - autossakin pää pitää olla aina pystyssä vaikka silmät lurpahtaa kiinni ja pää vajoaa...
Ja huomenna nukutaan pitkään... ainakin yhdeksään asti tai hieman enemmän...
PS. Seuraavaksi juttua vaikka remonteistani tai kun kävin raivaussahalla metsärajalla....
maanantai 28. lokakuuta 2013
Elämän onnettomuuksia
Elämän onnettomuuksia?
Ei nyt sentään mitään dramaattisempaa missään mielessä, vain turhautumista ja väsymystä.
Kolme vuotta "jatkuvaa remonttia" - alkuun uudisrakentamista talon anturasta ja sokkelista ylös noin 80 neliötä vanhan kylkeen kun vanhan siirsin kaivinkoneen kauhalla traktorin lavalle ja.... - ja siitä eteenpäin ja sitten sen kaiken viimeistely tuntuu vain ottavan enemmän ja enemmän voimille (ja kukkarolle, eli pankkitilille) ja päivittäin, viikottain tuntuu saavani vähemmän ja vähemmän aikaiseksi, siis valmista.
Joku sanoi jotain jota en nyt muista sanasta sanaan, mutta se oli seuraavan mukainen - lohdulliset sanat kuitenkin --- Ei se määrä vaan se laatu ja se tunne että on saanut jotain valmiiksi, vaikka vain pieneltä osin jota kukaan ei edes huomaa.
Se oli ohjelmasta "Grand Design", Englanniksi tietenkin. Katselen sitä sarjaa mm. YouTube kautta.
Minulle, jopa pienen alueen valmiiksi saaminen tuottaa nyt, sen jälkeen mielihyvää, eli tuon ilmaisun kautta, mutta kun sen "Grand Design" kautta tulee edelleenkin pettymyksiä ja turhautumista. Minkä teet?
Nyt olen kuitenkin edennyt yhden turhanpäiväisen osa-alueen kanssa siihen että minulla on uuden kulma huoneen paneelit katossa ja lattian laminaatit sisällä eteisessä. Odottaa asennusta.
Lattialle tulee vielä kipsilevy, sen praimeri ja itse oikaisevalla massalle lattian oikaisu. Sitten muovi päälle ja laminaatti ja voin jo ryhtyä siirtämään huonekalut sinne.
Huonekalut?
Siitä myöhemmin lisää koska otsikon mukaan kyse on nyt aiheesta "Elämän onnettomuuksia".
Olo on kuten tuo "Bon Voyage" by Vangelis - Oseanic levyltä tuo esiin - seilataan sinne ja sitten tuonne ja tullaan takaisin ja aina kolhiinnutaan johonkin "karikkoon" - sanoo vanha (valtameri)purjehtija (harvemmin karille kolahtaneena).
Yksi toinen "suuri onnettomuuksistani" jonka koen on tuo riittämättömyys itsestäni, etenkin pääsy tuonne Kurren Puupajaan ja sen tehtävien pariin, sorvin ääreen.
Mutta eikö tuo tuosta ja toivon tulevana viikonloppuna voivani kadottaa kaiken tuon turhautumiseni ja väsymykseni kun käyn äitini luona Porvoossa hänen 88 päivien johdosta - mutta silloin ei nyt sitten keskustella uskonnosta - mutta jos - kun "HÄN" sen aina aloittaa; toivon olevani hieman entiseen nähden sivistyneempi ja tahdikkaampi eikä kuten Saksalainen U-veneen torpeedon lähettäjä ja ampuu alas hänen mielipiteensä - kuten olen aina ollut.
Ja sitten paluumatkalla kotiin käydään tapaamassa tyttären tytärtäni (1v) Nastolassa, jota odotan suuresti ja "pelolla" ja saan samalla kuulla tyttäreni uusimmat tapahtumat - livenä.
Kun minulle tuli avioero tyttäreni oli saman ikäinen, suunnilleen.
Elämäni onnettomuuksia edellisten kautta - asumme niin kaukana toisistamme ja siten tapaamme harvemmin - ja bensiini on niin kallista.
Viikonloppu reissut eivät ole ihan sopivia. :-(
Ei nyt sentään mitään dramaattisempaa missään mielessä, vain turhautumista ja väsymystä.
Kolme vuotta "jatkuvaa remonttia" - alkuun uudisrakentamista talon anturasta ja sokkelista ylös noin 80 neliötä vanhan kylkeen kun vanhan siirsin kaivinkoneen kauhalla traktorin lavalle ja.... - ja siitä eteenpäin ja sitten sen kaiken viimeistely tuntuu vain ottavan enemmän ja enemmän voimille (ja kukkarolle, eli pankkitilille) ja päivittäin, viikottain tuntuu saavani vähemmän ja vähemmän aikaiseksi, siis valmista.
Joku sanoi jotain jota en nyt muista sanasta sanaan, mutta se oli seuraavan mukainen - lohdulliset sanat kuitenkin --- Ei se määrä vaan se laatu ja se tunne että on saanut jotain valmiiksi, vaikka vain pieneltä osin jota kukaan ei edes huomaa.
Se oli ohjelmasta "Grand Design", Englanniksi tietenkin. Katselen sitä sarjaa mm. YouTube kautta.
Minulle, jopa pienen alueen valmiiksi saaminen tuottaa nyt, sen jälkeen mielihyvää, eli tuon ilmaisun kautta, mutta kun sen "Grand Design" kautta tulee edelleenkin pettymyksiä ja turhautumista. Minkä teet?
... Blogi ohjelma - yhteys ohjelma sekosi tässä vaiheessa .... joten osa puuttuu .... oli sitä luovaa kirjoitusta, tajunnan virtaa joten en enää muista siitä mitään....
Nyt olen kuitenkin edennyt yhden turhanpäiväisen osa-alueen kanssa siihen että minulla on uuden kulma huoneen paneelit katossa ja lattian laminaatit sisällä eteisessä. Odottaa asennusta.
Lattialle tulee vielä kipsilevy, sen praimeri ja itse oikaisevalla massalle lattian oikaisu. Sitten muovi päälle ja laminaatti ja voin jo ryhtyä siirtämään huonekalut sinne.
Huonekalut?
Siitä myöhemmin lisää koska otsikon mukaan kyse on nyt aiheesta "Elämän onnettomuuksia".
Olo on kuten tuo "Bon Voyage" by Vangelis - Oseanic levyltä tuo esiin - seilataan sinne ja sitten tuonne ja tullaan takaisin ja aina kolhiinnutaan johonkin "karikkoon" - sanoo vanha (valtameri)purjehtija (harvemmin karille kolahtaneena).
Yksi toinen "suuri onnettomuuksistani" jonka koen on tuo riittämättömyys itsestäni, etenkin pääsy tuonne Kurren Puupajaan ja sen tehtävien pariin, sorvin ääreen.
Mutta eikö tuo tuosta ja toivon tulevana viikonloppuna voivani kadottaa kaiken tuon turhautumiseni ja väsymykseni kun käyn äitini luona Porvoossa hänen 88 päivien johdosta - mutta silloin ei nyt sitten keskustella uskonnosta - mutta jos - kun "HÄN" sen aina aloittaa; toivon olevani hieman entiseen nähden sivistyneempi ja tahdikkaampi eikä kuten Saksalainen U-veneen torpeedon lähettäjä ja ampuu alas hänen mielipiteensä - kuten olen aina ollut.
Ja sitten paluumatkalla kotiin käydään tapaamassa tyttären tytärtäni (1v) Nastolassa, jota odotan suuresti ja "pelolla" ja saan samalla kuulla tyttäreni uusimmat tapahtumat - livenä.
Kun minulle tuli avioero tyttäreni oli saman ikäinen, suunnilleen.
Elämäni onnettomuuksia edellisten kautta - asumme niin kaukana toisistamme ja siten tapaamme harvemmin - ja bensiini on niin kallista.
Viikonloppu reissut eivät ole ihan sopivia. :-(
maanantai 25. maaliskuuta 2013
Juttua tännekin
Olen viime aikoina kirjoitellut lähinnä http://kurrenpuupaja.blogspot.fi sivulla.
Juttua on ollut enemmänkin sinne kuin tänne - Ukko-Tontun tuunailuihin.
Tänään oli eukolla ruuaksi pinaattikeittoa - sanoi että se oli enemmänkin "stew", eli muhonnos. Rakastin sitä maulta ja koostumukselta!
Hän haki ohjeen "Oppikoulunsa" kirjasta, Väänänen-Sorri: KOTITALOUDEN OPPIKIRJA vuodelta 1960, neljäs painos.
Hän, eukko kultani on ryhtynyt käyttämään niitä reseptejä siitö kirjasta yhä enemmän ja enemmän ja ne vain maistuvat paremmalta mitä ollaan "so far" tehty päivittäiseen ruokailuun!
(Minulla on nuoruudesta muutaman vuoden kokki tausta).
JA tänään oli sitten se pinaatti keitto ja minun tekemä pannari - muistaen eukon sanoman ohjeen kun hän sen teki - em. kirjan mukaan.
Keitto veti hiljaiseksi - pannari onnistui aika hyvin ja san kiitokset - eli siitä ei sitten tullut "pannu-kakku".
Juttua on ollut enemmänkin sinne kuin tänne - Ukko-Tontun tuunailuihin.
 |
| Luminen tie, Kurren Grilliin, Eukon kasvihuoneeseen ja autotalliin |
Hän haki ohjeen "Oppikoulunsa" kirjasta, Väänänen-Sorri: KOTITALOUDEN OPPIKIRJA vuodelta 1960, neljäs painos.
Hän, eukko kultani on ryhtynyt käyttämään niitä reseptejä siitö kirjasta yhä enemmän ja enemmän ja ne vain maistuvat paremmalta mitä ollaan "so far" tehty päivittäiseen ruokailuun!
(Minulla on nuoruudesta muutaman vuoden kokki tausta).
JA tänään oli sitten se pinaatti keitto ja minun tekemä pannari - muistaen eukon sanoman ohjeen kun hän sen teki - em. kirjan mukaan.
Keitto veti hiljaiseksi - pannari onnistui aika hyvin ja san kiitokset - eli siitä ei sitten tullut "pannu-kakku".
maanantai 31. joulukuuta 2012
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA TEILLE KAIKILLE!
 |
| Sain synttärilahjaksi oman patsaan! Täytän 01.01.2013 uusia vuosia Taitaa olla 62 |
Tulin muutaman tunnin kuluttua ulos pajastani ja naapurin Matti oli juuri silloin menossa postilaatikolle - kävelin portille jututtamaan häntä ja Matti sanoi että teillä on lumiukko!
Ennen sitä vaikka mitä ja sanoi että tammikuussa ei ota viinaa. Tämä taisi olla viides, ei kun neljäs kerta - onnistumatta siinä.
Lumiukko? Mitä se mies nyt höpisee? Käännyin katsomaan suuntaan jonne hänen käsi osoitti ja näin jotain mitä pihalla ei pitänyt olla!
Kävelin sen luo ja mitä näin!?
Eukko oli tehnyt patsaan minusta!
Rillit puuttui joten kävin hakemassa ne pajasta - eukko sanoi että oli ajatellut hakea ne sisältä - jonkun minun vanhoista.
Sitten Lippalakki päähän - joka minulla aina on, ellei sitä niin sitten pipo.
JA hyvinhän se eukon taideteos onnistui, etenkin sivukuvaa katsottaessa. Vatsa on juuri oikean muotoinen ja kokoinen :-)
Ehkä hieman "modest" - siis kohtelias.
 |
| Profiilit kohdalla ja sätkä suussa kuten pitää |
JA mikäli luitte tänne asti niin teille itse kullekin sitten mahottoman hyvää ja onnellista 2013 vuotta!
PS. Ei ostettu tulitteita - sillä siihen aikaan kun niitä saa antaa menemään ilmoille räiskymään ja metelöimään me ollaan nukuttu jo ainakin pari tuntia.
perjantai 21. joulukuuta 2012
Hyvää ja rauhallista Joulua teille kaikille.
 |
| Mökkimme eilen kuvattuna, iPhone 4 puhelimella Pihavalot unohtui kytkeä päälle |
Toivotaan että tuleva vuosi 2013 on meille kaikille se Maya kalenterin mukainen "Golden Age", eli kultainen aikakausi, heti tämän päivän jälkeen :-)
Huomenna on sitten hässäkkää, kaupoissa käyntiä ja osa joululahjoista on tietenkin edelleen ostamatta.
PS. Kuvankäsittely juttu jota ajattelin ei mennytkään kuten Strömsöössä - olen tainnut pudota koko hommasta kuten lumi-ukko kelkasta - vaikka ohjelma sille on - toki ei Photo Shop, ja joka on, GIMP en ole vielä oppinut käyttämään - etenkin Suomen kielellä.
JA kansainvälisille kontakteilleni http://youtu.be/YbJ6mwtwRmw
PS. Kuvankäsittely juttu jota ajattelin ei mennytkään kuten Strömsöössä - olen tainnut pudota koko hommasta kuten lumi-ukko kelkasta - vaikka ohjelma sille on - toki ei Photo Shop, ja joka on, GIMP en ole vielä oppinut käyttämään - etenkin Suomen kielellä.
JA kansainvälisille kontakteilleni http://youtu.be/YbJ6mwtwRmw
keskiviikko 19. joulukuuta 2012
Joululahjat etuaikaan.... ja paketti avattu....
En vielä toivota Hyvää Joulua ja silleen, Jouluun on vielä aikaa.... ja teen sitten omat jutut siitä tänne ja YouTubeen...
Aina ei oikein onnistu mikään normaalilla puusorvin pakalla, silloin tarvitaan "Jumbo Jaw´s" eli Jumbo leuat :-)
 |
| OneWay JumboJaw´s |
Hain ne tänään Varkaudesta - piti ensin tulla postilla mutta en silloin olisi saanut kahta tilattua tuotetta valmiiksi ajoissa - ennen joulua.
Tuolla vekottimella niiden viimeistelyyn - sorvaamalla meni alle 5 minuuttia, johon kuului hiominen ja lopuksi Sellakka pinnoite. Niitä oli kaksi kantta jotka piti saada tehdyksi - kansien nupit.
Muutoin siihen olisi mennyt ainakin tunti aikaa per kappale.
Tuo on sellainen hilavitkutin jota ei itse asiassa ilman pärjää jos meinaa jotain tehdä, puusorvilla.
Se toinen "Joululahja" tulee ennen Joulua, varmaan huomenna - Vanne saha 200 mm leikkaus paksuudella. Se oli valinta vaikka 350 oli mitä olisin halunnut. Siitä lisää sitten kun se tulee, etenkin siinä toisessa Blogissani; http://kurrenpuupaja.blogspot.fi
Vuosi 2013 alkaa todella hyvin, Golden Age jos sanoisin kuten Maya kalenterin mukaan. Yksi aikakausi loppuu nyt 21.12.2012 ja sitten alkaa tuo kultainen aika; "Golden Age". ;-)
Ja hyvän joulun toivotuksen myöhemmin :-)
maanantai 19. marraskuuta 2012
Säpinää tälle sivulle?
Saan tietyn summan rahaa mainoksista - paremmin jos joku klikkaa niitä. Meni kolme vuotta kun huomasin lukea mitä Google minulle viestitti ja kun tein tietyt asiat kuten minne maksetaan sain noin € 80, kolmen vuoden ajalta.
Olen ajatellut pistää hieman säpinää ja töpinää tälle sivulle - eli ottaa käyttöön mitä ajattelen aiheesta "maailman menoa".
Yksi asia olisi vaikka tämän päivän MOT ohjelman mahtava juttu Somalien järjestön rahan käytöstä - jossa jopa € 6000 on kyseen alaista, kuten pitzojen ja bensalaskujen osalta!
He pitivät kokouksia ja yhdistys tarjosi ruuan, joten tilattiin Pizzaa ja kebabia.
JOtkut Somali yhdistyksen henkilöt ajoivat muille paikka kunnille sikäläisten Somalien kokoukseen ja ottivat siitä bensa rahat - IHAN HIRVEÄTÄ! Jopa MOT teki siitä jutun!
Joten - taidan siirtyä kommentoimaan maailman menoa tälle omalle blogilleni, etenkin kun nyt Hesarikin menee maksulliseksi ja muut, kuten Hesari 80% on sensuroinut kommenttejani.
Joten - arvoisat lukijani - Ukko.Tonttu alkaa nyt todella tonttuilemaan. :-)
Jotain mitä minun olisi pitänyt tehdä tällä saitilla jo ajat sitten.
Puupaja juttuni menee sitten, eli julkaisen osoitteessa http://kurrenpuupaja.blogspot.fi - ja haukun siellä vain sen alaan liittyviä juttuja.
Se valinta, tälle Blogille ja toiminta strategia varmaan piristäisi minua - etenkin jos saisin vastaväitteitä ja samalla se pidentäisi myös vanhuuden höperyyttäni.... XD
Ja samalla viimeistään silloin pääsisin terroristi epäiltyjen listalle kautta maailman. XD
Ja Muutama asiaan ja juttuun sovellettu YouTube Video tekee sen viimeisen niitin menestykseen ....
PS. Nyt tuli heti ensimmäinen suurempi rahan meno - uuden kameran hankinta jos haluan iPhone 4 parempaa videokuvaa.
Olen ajatellut pistää hieman säpinää ja töpinää tälle sivulle - eli ottaa käyttöön mitä ajattelen aiheesta "maailman menoa".
Yksi asia olisi vaikka tämän päivän MOT ohjelman mahtava juttu Somalien järjestön rahan käytöstä - jossa jopa € 6000 on kyseen alaista, kuten pitzojen ja bensalaskujen osalta!
He pitivät kokouksia ja yhdistys tarjosi ruuan, joten tilattiin Pizzaa ja kebabia.
JOtkut Somali yhdistyksen henkilöt ajoivat muille paikka kunnille sikäläisten Somalien kokoukseen ja ottivat siitä bensa rahat - IHAN HIRVEÄTÄ! Jopa MOT teki siitä jutun!
Joten - taidan siirtyä kommentoimaan maailman menoa tälle omalle blogilleni, etenkin kun nyt Hesarikin menee maksulliseksi ja muut, kuten Hesari 80% on sensuroinut kommenttejani.
Joten - arvoisat lukijani - Ukko.Tonttu alkaa nyt todella tonttuilemaan. :-)
Jotain mitä minun olisi pitänyt tehdä tällä saitilla jo ajat sitten.
Puupaja juttuni menee sitten, eli julkaisen osoitteessa http://kurrenpuupaja.blogspot.fi - ja haukun siellä vain sen alaan liittyviä juttuja.
Se valinta, tälle Blogille ja toiminta strategia varmaan piristäisi minua - etenkin jos saisin vastaväitteitä ja samalla se pidentäisi myös vanhuuden höperyyttäni.... XD
Ja samalla viimeistään silloin pääsisin terroristi epäiltyjen listalle kautta maailman. XD
Ja Muutama asiaan ja juttuun sovellettu YouTube Video tekee sen viimeisen niitin menestykseen ....
PS. Nyt tuli heti ensimmäinen suurempi rahan meno - uuden kameran hankinta jos haluan iPhone 4 parempaa videokuvaa.
keskiviikko 17. lokakuuta 2012
Kulunut viikko, ja silleen....
 |
| Minulla oli ollut valita vaikka millaisia kuvia äitini valikoimasta - ja hän täyttää kohta 87 Ne on siis hänen tekemiä Tuon esille enemmän hänen töitä myöhemmin Myös keramiikka jota hän on tehnyt paljon |
- sitä kysyi Tuomari syytetyltä - joka oli tuomarin edessä yhdestä jutusta ja se sitten alkoi rehellisesti kertomaan mitä oli tullut tehtyä - ja tuomio viisinkertaistui.
Itse olen tavallaan myös valmis tuomittavaksi - ei nyt laiskuudesta mutta jostain sellaisesta kuitenkin.
Jutut kuitenkin etenevät ja olisin jo hakenut uuteen huoneeseen ne kipsilevyt ym - mutta kun on vain tuo avonainen peräkärry ja 40 km matkaa suuntaan - ja vesisadetta - odotellaan sopivia kelejä.
Olen ryhtynyt käyttämään nyt sitä "Kurren Puupaja" juttua. Projektissa on kulho mahongista tyttären tyttärelleni. Se on vesittynyt ja vesittynyt ja nyt saan tehdä "KAIKKI" yhdestä renkaasta täysin uudelleen - eli kaikki liimatut liitokset vain sahalla auki ja sitten uudelleen yhteen.
Syy - liima jota käytin oli näköjään parasta ennen jo vuosi tai toista sitten. Tänään kävin ostamassa uutta. OK, ottaa pannuun pahemman kerran....
Mutta, kyllä se siitä....
"Mökötys-Koppini" odottaa vain kipsiä seinille ja sitten lattia pinnan ja paneelit kattoon.
Muut jutut ovat kertyneet pihalle - yhtä jos toista talveen varautumista - ja eukko kaivaa vaikka mitä puutarhasta mihinkin, toiset kasvihuoneeseen hiekkaan ja toiset puupajaani nukkumaan - kaikkea on ....
Ja sitten kaikkea muuta - päivä päättyy heti alkuun vaikka nousee miten aikaisin.
keskiviikko 1. kesäkuuta 2011
Uusia projekteja liukuhihnalta syliin
Kun istuu iltaa - kun lämpö viilenee iltapäivän plus 28 varjosta - kun myrskytuulet katosivat - kun kävelin tonttia ja totesin että ompa täällä tehtävää - projekteja tehtäväksi...
Puutarhaa kiertäessäni - alla yksi kuva yhdestä kohteesta, nimittäin "Japanilainen kvitteni" - se on menestynyt hyvin, meillä on niitä kolme. Niin ja yksi omenapuu kukkii jo. Se toinen jonka ostimme taitaa olla niitä Maanantai versioita.
Sitten niihin projekteihin
Projekti yksi, tai siis yksi monista. Siirrän tuon suihkun takana olevan kiven päälle ja voin laajentaa suihkua rutosti, todella laajalle ja samalla sen ääni kuuluu laajemmalle.
Projekti kaksi, tai siis yksi monista. Helsingissä yhdessä myrskyssä pohjaan tuli reikiä - olen ne paikannut - pientä putsaamista vielä ja maalit ja sitten vain järvelle - kuhaa ym hakemaan. Pitää sitä kalaa olla pöydässä!
Projekti kolme, tai siis yksi monista. Pilvetön taivas - kova tuuli ja kun olin hölmö nostin varjon ylös saadakseni jotain minun ja auringon väliin.
Projekti neljä, tai siis yksi monista - ja se ikuisuus projekti. Kuntoilua muutoinkin kuin vain palkkeja nostamalla ja tiilejä muuraamalla - tai keinussa istumalla - niin ja koiraa taluttamalla muutama sata metriä.
 |
| Ei ole myöhäinen ilta - kello noin 19 eikä kasvihuoneessa ole valoja Kuva pihakeinusta jossa naatittiin iltaa eukon kanssa. |
 |
| Tästä tulee hieno hedelmä - harva sitä osaa hyödyntää, tuon Japanilainen kvitteni saattaa olla monelle ongelma |
 |
| Suihkulähde uusiksi |
(Pumppu jää veteen, suihkupää siirtyy ylös ja letku väliin).
 |
| Verkkovene vesille. Lohi 510. |
 |
| Päivävarjo säpäleiksi |
Tuli tuulen puuska - hieman suurempi ja hups .... palasiksi meni.
Nyt sen on puupajassani jossa liimaukset kuivuvat. Uskon saavani sen vielä kuntoon.
Niin - ja eukko joka istutti vaikka mitä puutarhaan huusi siitä minulle - "JA UUTTA EI OSTETA"! Oli nimittäin varoittanut minua sen nostamisesta aikaisemmin - en vain uskonut - ja niin sinä sitten kävi.
Huusin takaisin (kova tuuli) - ja tästä ei sitten enää keskustella!
 |
| Ikuisuus projekti |
Pientä jumppaa kaksipyöräisellä jalkarattaalla olisi tarkoitus, joitakin kilometrejä vaikka aluksi - vaihteita nuo 24 josta valita.
Ja jos joku ajattelee että nuo projektini loppuivat edelliseen - voi siunatkoon - ei alkuunkaan - koska edellisessä ei päästy edes alkua aloittamaan, :-D
perjantai 21. tammikuuta 2011
Nyt se mini selitysten puolelle
Pari läheistäni, kuten poikani ja hänen äiti ym alkoivat jo ihmettelemään miten meillä menee - etenkin kun en ole soitellut.
Sanoin että "odotin" että joku soittaa - mitä minä aina häiritsemään - ja sitten: "mutta kun et ole edes päivittänyt blogiasi"!
Juupa juu - ei sitä aina jaksa kirjoittaa tai motivoidu kirjoittamaan - rutiini juttuja....
Kirjoitin aikaisemmin tämän syntymästä - välipalat jäivät pois - minä vain unohdin että nekin piti kuvata.
Siinä se nyt on ja kansi päällä. Kolmella renkaalla. Koko - noin 13 cm korkea ja noin 14 cm leveä - hinta € 80 ilman veroja ja ilman lähetyskustannuksia.
Yllä yksi "One Off" tarjoilurasia - vaikka tuleville pääsiäismunille. 11 x 7 cm. Eli 11 leveä ja 7 korkea.
Sanoin että "odotin" että joku soittaa - mitä minä aina häiritsemään - ja sitten: "mutta kun et ole edes päivittänyt blogiasi"!
Juupa juu - ei sitä aina jaksa kirjoittaa tai motivoidu kirjoittamaan - rutiini juttuja....
 |
| melkein valmi |
 |
| kansi päällä |
Jos joku haluaa nupin - se kuluu samaan hintaan vaikka siitä voisi lisätä hintaa 5-10 €.
JA, valokuva EI kuvaa sitä miten hieno se TODELLA on.
 |
| One Off tarjoilu rasia |
Se on tehty yhdestä koivu lankusta jossa oli iso oksa ja leikkasin sen pois, sivuun heittämättä uuniin - noin 2 vuotta sitten.
Sen on sitten pyörinyt pajassani noin 2 vuotta kunnes nyt mietin mitä siitä voisi tehdä - paitsi heittää uuniin.
Se oli alkukaan noin "jotain" leveä ja noin reilut 20 cm pitkä palikka, ja noin 7 cm paksu. Aluksi meinasin tehdä siitä kaksi juttua. Vedin sen sitten sahassa kahtia, käänsin puun syyt tuisiinsa nähden peilikuvaksi - liimasin ne sitten yhteen, sitten katkaisisin sen kahtia ja taas liimasin ne yhteen - peilikuvana.
Sen jälkeen se oli sitten vain sorviin ja siinä nyt on se mitä siitä syntyi.
Olen erittäin ylpeä siitä miten hyvin puun syyt ja etenkin liimaus menevät yhteen - toki se ei ole mikään täydellinen juttu! Mutta ei kaukana siitä.
Pinnoitus, eli viimeistely pinnalle on perus juttu kaikelle sille mitä on tullut tehtyä. Tässä on nyt vaatimaton kiinalainen (tanskalainen seos) öljy, kolmeen kertaan ja mehiläisvaha. Se jää meille - myynttin menevässä on 5x öljy.
Sille on jo "ostaja" vaikka se ei sitä vielä tiedä. Naapuri jolta sen koivulankun aikoinaan sain saa sen.
Vastavuoroisesti - on sovittu jo ajat sitten - että saan ostaa samaa lankkua häneltä - sopu hintaan - tästä hän ei tiedä mitään - vielä.
Jos joku sellaisen "vastaavan" haluaa, saman kokoinen, hinta on € 50 ja jos on iso oksa, kymppi pari tai kolme lisää.
Kaikki tuotteet alekirjoitettuna "Kurren Puupaja". Ja uskon että tulevaiasudessa, ilman kehuja se tulee olemaan paljon arvokkaampi. Tuo, "Kurren Puupaja".
keskiviikko 20. lokakuuta 2010
Tarvikkeiden saanti ja saatavuus
Olen saanut mahdollisuuden viettää aikaa Pajassani, ja esiin on tullut tiettyjen tarvikkeiden täydennys - kuten hiomapaperien.
Olen käyttänyt Mirkan ABRANET hiomapaperia - osa eri kokoluokasta on loppumassa.
Se jos mikä on mahottoman hyvä tuote sorvauksessa (viimeistelyssä) - se kun on verkko jossa on reijät läpi. Siten hiomisessa pöly tulee hiomapaperin LÄPI ja imuri imaisee sen mennessään.
Mikään "Rautakauppa" EI tiedä moisesta mitään - ei edes MIRKAn jälleenmyyjä, ETRA (Etola) Mikkelissä - ei heidän asiakaspalvelu - ei edes Hiomapapereiden TUOTEVASTAAVA!
Hänen plussaksi on sanottava - hän myönsi sen ja lupasi opiskella asian huomiseksi.
Yhteyttä MIRKAan olen yrittänyt usein - jo keväällä ja nyt tämän syksyn aikana toisen vai kolmannen kerran - ja sain kuin sain lopulta tänään MIRKAn alueemme myyntiedustajaan yhteyden.
En voi ostaa heiltä tuotteita suoraan - olen liian pieni - vaikka jatko olisi netti myynnissä. Hän kuitenkin antoi Mikkelistä toisen yrityksen nimen joka pystyy antamaan minulle sen palvelun ja tuotteet joita tarvitsen. Se ei ole tuo Etolan ETRA.
Tällaiselle Puu Artisaanille monessa muussakin asiassa oma pienuus käy yli pääsemättömäksi esteeksi - entä sitten vain harrastelijoille?
Olen vakavasti miettimässä "meikäläisille" ja alan harrastelijoille omaa "tukkukauppaa" josta voi ostaa sen minkä tarvitsee eikä tuotteita seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi.
Se poikii mahdollisuuksia myös muille "artisaaneille" saada haluamansa tuote.
Taidan avata asiaan oman "keskustelukanavan" ja sen kautta myyntikanavan eri tuotteille - siis raaka-aineille ja tarvikkeille - laatutavaraa pienille kuluttajille.
Ja sitten meni talon seinälaudat!
Tänään hoidettiin autoni toisen takapyörän käsijarru kuntoon - se maksoi 460 euroa! Miltei sama mitä uuden osan seinälaudat olisivat maksaneet!
Ensin oli vaihdettava oikean puolen takapyörän jarruyksikkö, hela hoito. Vasenkin jouduttiin vaihtamaan uuteen kun jarrusylinteriä ei kerta kaikkiaan kyetty puristamaan kasaan kun vanhat jarrupalat vaihdettiin uuteen. Senkin elämänkaari oli päättynyt sijoilleensa.
Saatan kirjoittaa siitä ihan oman jutun miten "opastin ja opetin" työtä tehnyttä korjaamon korjaaja ja miten osallistuin itse korjaukseen ja ohjasin sitä prosessia. Ja samalla miten IDIOOTTIMAISESTI VOLVO ON KÄSIJARRU JUTUN TEHNYT. SRS eli turvatyynyn keskusyksikkö, sinetöidysti on yhden käsijarrun kahvan pultin päällä! - ja miten se sitten tehtiin - kun hän ei halunnut siihen kajota. Jo sen yksikön tarra kielsi sen ja mutterit olivat "sinetöity". Toki siinä oli ohje "muille" - kytke sähköt pois autosta.
Kyseessaä oli noin 20 cm vaijerin vaihto.
Olen aina ihmetellyt (2 vuotta) VOLVO 460 SE, 2 litrasen huonoja jarruja - nyt huomasin että on siinä jarrujakin - auto jopa pysähtyy!!! kun painaa muutenkin kuin vain voimalla hiki hatussa ja jalka krampissa.
Mutta - olisi se katsastusmies voinut hyväksyä sen että yksi pyörä kahdesta jarruttaa - käsijarrulla!
Olisin säästänyt ne seinälaudan rahat - seinään eikä autoremonttin :o(
PS. Google ei nyt lataa valokuvia - huolto katkos. Toisaalta - ei minulla niitä valokuviakaan olisi ollut julkaistavaksi.
Olen käyttänyt Mirkan ABRANET hiomapaperia - osa eri kokoluokasta on loppumassa.
Se jos mikä on mahottoman hyvä tuote sorvauksessa (viimeistelyssä) - se kun on verkko jossa on reijät läpi. Siten hiomisessa pöly tulee hiomapaperin LÄPI ja imuri imaisee sen mennessään.
Mikään "Rautakauppa" EI tiedä moisesta mitään - ei edes MIRKAn jälleenmyyjä, ETRA (Etola) Mikkelissä - ei heidän asiakaspalvelu - ei edes Hiomapapereiden TUOTEVASTAAVA!
Hänen plussaksi on sanottava - hän myönsi sen ja lupasi opiskella asian huomiseksi.
Yhteyttä MIRKAan olen yrittänyt usein - jo keväällä ja nyt tämän syksyn aikana toisen vai kolmannen kerran - ja sain kuin sain lopulta tänään MIRKAn alueemme myyntiedustajaan yhteyden.
En voi ostaa heiltä tuotteita suoraan - olen liian pieni - vaikka jatko olisi netti myynnissä. Hän kuitenkin antoi Mikkelistä toisen yrityksen nimen joka pystyy antamaan minulle sen palvelun ja tuotteet joita tarvitsen. Se ei ole tuo Etolan ETRA.
Tällaiselle Puu Artisaanille monessa muussakin asiassa oma pienuus käy yli pääsemättömäksi esteeksi - entä sitten vain harrastelijoille?
Olen vakavasti miettimässä "meikäläisille" ja alan harrastelijoille omaa "tukkukauppaa" josta voi ostaa sen minkä tarvitsee eikä tuotteita seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi.
Se poikii mahdollisuuksia myös muille "artisaaneille" saada haluamansa tuote.
Taidan avata asiaan oman "keskustelukanavan" ja sen kautta myyntikanavan eri tuotteille - siis raaka-aineille ja tarvikkeille - laatutavaraa pienille kuluttajille.
Ja sitten meni talon seinälaudat!
Tänään hoidettiin autoni toisen takapyörän käsijarru kuntoon - se maksoi 460 euroa! Miltei sama mitä uuden osan seinälaudat olisivat maksaneet!
Ensin oli vaihdettava oikean puolen takapyörän jarruyksikkö, hela hoito. Vasenkin jouduttiin vaihtamaan uuteen kun jarrusylinteriä ei kerta kaikkiaan kyetty puristamaan kasaan kun vanhat jarrupalat vaihdettiin uuteen. Senkin elämänkaari oli päättynyt sijoilleensa.
Saatan kirjoittaa siitä ihan oman jutun miten "opastin ja opetin" työtä tehnyttä korjaamon korjaaja ja miten osallistuin itse korjaukseen ja ohjasin sitä prosessia. Ja samalla miten IDIOOTTIMAISESTI VOLVO ON KÄSIJARRU JUTUN TEHNYT. SRS eli turvatyynyn keskusyksikkö, sinetöidysti on yhden käsijarrun kahvan pultin päällä! - ja miten se sitten tehtiin - kun hän ei halunnut siihen kajota. Jo sen yksikön tarra kielsi sen ja mutterit olivat "sinetöity". Toki siinä oli ohje "muille" - kytke sähköt pois autosta.
Kyseessaä oli noin 20 cm vaijerin vaihto.
Olen aina ihmetellyt (2 vuotta) VOLVO 460 SE, 2 litrasen huonoja jarruja - nyt huomasin että on siinä jarrujakin - auto jopa pysähtyy!!! kun painaa muutenkin kuin vain voimalla hiki hatussa ja jalka krampissa.
Mutta - olisi se katsastusmies voinut hyväksyä sen että yksi pyörä kahdesta jarruttaa - käsijarrulla!
Olisin säästänyt ne seinälaudan rahat - seinään eikä autoremonttin :o(
PS. Google ei nyt lataa valokuvia - huolto katkos. Toisaalta - ei minulla niitä valokuviakaan olisi ollut julkaistavaksi.
perjantai 15. lokakuuta 2010
Ongelma johon ei ole ratkaisua...
Kun aloitan Pajassani jotain uutta syntyy ongelma johon aluksi ei tunnu löytyvän ratkaisua alkuunkaan. Se on kuin umpikuja vaikka mitä tekisi.
Kyllä sitä sorvaa jos tietäisi mitä!
Mutta EI kaikki tarvitse olla sorvaamista kuten alla oleva kuva tue esiin.
Kyseessä on humidori sikaareille - mitä suunnittelen on vastaava eri tee laaduille - niin pusseille (joita en ikinä käytä - paitsi yhtä) ja irtoteelle (pusseissa) joita aina käytän. (Olemme eukon kanssa "tee friikkejä" ja monesti mittaamme veden lämmön ennen kuin se yhdistetään teehen ja katsotaan melkein kellosta koska se on juotavaa.)
Yllä oleva kuva tuo esiin miten suunnitellaan esimerkiksi ruukun tekeminen. Mitat ovat tuumissa kun otin sen netistä. Omani ovat milleissä ja paperilla joita en nyt lähtenyt skannaamaan nettikuvaksi.
Yllä olevassa kokonaisuus syntyy lukuisista eri puupaloista ja puu lajeista joita ei ole värjätty. Toinen esimerkki alla olevassa kuvassa
Yllä oleva, kuten muut on niin sanotusti - tai kuten sen itse suomeksi ilmaisen - SEGMENTOITU tuote.
Edellä oleva on varsin "yksinkertainen" tuote, eikä alla oleva ole paljoakaan ongelmallisempi, paitsi että se vie ainakin kolme, neljä kertaa enemmän aikaa - hinta sen mukaan - ja valittu puu laatu.
Kyllä sitä sorvaa jos tietäisi mitä!
Mutta EI kaikki tarvitse olla sorvaamista kuten alla oleva kuva tue esiin.
 |
| Humidori sikareille |
Kurren Puupajassa tehdään myös muutakin kuin mitä puusorvilla saadaan aikaiseksi.
Mitä ikinä sitten lähtee tekemään voi olla pitkällisen kynä ja paperi työskentelyn, matematiikan lopputulos kuten alla oleva kuva tuo esiin.
 |
| Kopio netistä - omia en nyt lähtenyt skannaamaan kuvaksi |
Samalla otin muutaman muunkin nettikuvan, mitä hyvin tehdyn suunnitelman jälkeen sitä sitten lähdetään toteuttamaan, valmiiksi tuotteeksi.
 |
| Koottu liimaamalla lukuisia pieniä puupaloja ja sorvattu muotoon, myös sisältä ulkoreunojen mukaisesti |
 |
| Jokainen kuvio on puuta, ei maalattu, ei värjätty Kaarevat osat on helposti kaareutuvaa puuta jyrsitty ensin muotoonsa |
Yllä olevaan verrattuna alla oleva on siitä edellisestä paljon helpompi tehdä.
Edellinen voi maksaa helposti kymmenentuhatta-, jopa kolmekymmentä tuhatta dollaria käytetystä puusta riippuen kun alla oleva on vain muutaman tonnin luokkaa.
 |
| Yksinkertainen voi olla kaunista |
Näissä töissä EI IKINÄ käytetä värjättyä puuta, eikä puun pintaa myöskään värjätä.
Jokainen edelllä esitetty on "ontto" sisältä, seinämän paksuus vaihtelee muutaman millin sisällä, ollen korkeintaan 5 mm paksu.
 |
| Toisenlainen astia |
Lopuksi, yksi mieli jutuistani, sen kuva myös netistä. Toisessa blogissani on kuvia siitä mitä olen tehnyt.
Kyseessä on kynttilän jalka, joka on sorvattu yhdestä puusta. Olen myös kokeillut onnistuneesti juomapikaareja.
Sorvauksena ihan mahottoman mielenkiintoinen kokemus!
 |
| Sorvilla tehty tuote |
Lopetan siihen mistä jo aloitin - mitä tehdä?
Esimerkkejä on esimerkiksi netti pullollaan - mutta minkä valitsee ja miten sen soveltaa sitten omaan osaamiseen ja ennen kaikkea - käytettävissä olevaan puuhun!
Edellä olevien kuvaesimerkkien puuta ei voi edes ostaa, ei edes rahalla suomesta.
Kuka on sorvannut tietää mitä tapahtuu kotimaisten puiden kanssa, olivat ne sitten miten hyviä tahansa - laadultaan.
Unohtamatta ei sorvattavia tuotteita, kuten ensimmäinen kuva ja sen kaltaiset tuotteet - joita ei valmisteta "lastulevystä ja vanerista".
Ja kun siihen sitten halutaan ympätään mukaan INTARSIA! Voi että silloin tulee aika lailla surku olo kun materiaalit mitä on käytettävissä saa infraktivaaran aikaiseksi!
Unohtamatta ei sorvattavia tuotteita, kuten ensimmäinen kuva ja sen kaltaiset tuotteet - joita ei valmisteta "lastulevystä ja vanerista".
Ja kun siihen sitten halutaan ympätään mukaan INTARSIA! Voi että silloin tulee aika lailla surku olo kun materiaalit mitä on käytettävissä saa infraktivaaran aikaiseksi!
Viho viimeisintä on todella löytää ne "omat tuotteet" - etenkin jos niitä voi toistaa.
Toinen vaihtoehto on käyttää tiettyä perustuotetta aihiona ja tuottaa sen aina omana teemana, sen hetken fiiliksen mukaan, pyrkien säilyttämään sen alkuperäisen ajatuksen - tai sitten vain tehdä ihan uniikkeja juttuja.
Ja uskokaa kun sanon - Pajani pallilla istuessani, mehua tai kahvia hörpäten, joskus viiniä tai skottilaista, tupakkaa tupruttaen, paperille hahmottaen - ajatuksesta ajatukseen - mitään vain ei tahdo syntyä - mutta kun se tapahtuu - se on mahtava fiilis!
JA silloin jos milloin toivoo että kaikki mikä siihen johti on DOKUMENTOITU tavalla tai toisella on olemassa - ei vain muistin varaisena.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)