Sade ei aamulla ollut riesaksi joten leikkasin nurmikon, pari tuntia siihen meni.
Sitten istutin kolme Marja-aroniaa ja sade tuli, piti sitten vaihtaa paita. Myöhemmin kun sade taukosi istutin vielä kaksi villiviiniä.
Sitten jatkoin pajani siivoamista - ja kuinka olla - onnistuin siinä vihdoin ja viimein! Kiitos oikeastaan tuolle vesisateelle, oikeastaan kuuroille.
Kaiken muun touhuilun lisäksi oli sitten aika iltapalalle. Ny potatis, sill och snaps med lax - med gräddfil, ny lök och...
... eli uutta perunaa, kotimaista ei vielä omasta pellosta, sitten silliä ja snapsia, lohta ja kermaviiliä ruohosipulilla. Salaatissa omaa retiisiä, sipulinvarsia, omaa salaatinlehteä ym.
Ihan yes juttu - niin, käytiin saunassa ja vihdan teko unohtui.
Perjantainen kuumakäsittely kyllä tuntui niskassa ja poskilla - mutta ei niin pahasti.
sunnuntai 13. kesäkuuta 2010
lauantai 12. kesäkuuta 2010
Glygoli pesua ja hengenlähtö lähellä
Ajelin yleistä tietä joka meni yhden suoalueen läpi - ei mikään VAPOn tekele.
Kyydissä oli 14 vuotias poika joka on jo mestari ajokoneen kanssa. Se on sellainen kookkaampi mönkijä jolla rahdataan katkottuja puita metsästä tienvarteen.
Mikäli olisin ajanut nopeamin olisin törmännyt yhteen suolla töitään tekevään koneeseen, tai oikeastaan se meihin.
Kyseessä oli traktori konko edessä, keulassa oli pitkä "puomi", lähemmäs 20 metrinen. Katselin sitä epäuskoisesti kun jarrutin, ja sitä vain riitti ja riitti kunnes lopulta näkyviin tuli sitten se traktori joka sitä työnsi.
Kuskilla ei ollut minkään laista mahdollisuutta nähdä tielle, eikä tiellä ollut ketään valvomassa liikennettä. Kuski vain ajoi vauhdilla tien läpi.
Jos se olisi tullut Volvon ikkunasta sisään olisivat meidän hatut lähtenee päästä ja samalla päät hartioiden välistä.
Eilen se hattu sitten lähti päästä - toisessa yhteydessä.
Minulla oli ongelmia kaivurin jäähdytyksen kanssa. Avasin jäähdyttäjän korkin, varovasti ja paineet tulivat pois mitä oli ja käänsin korkin auki. Siinä neni muutama sekuntti kun itse piru pääsi irti. Sinne oli kerääntynyt meilkoinen paine - joka oli jonkin sortin "tulpan" takana ja se sitten purkaantui, ja voimalla.
Ensimmäinen satsi tuli päin naamataulua ja hattu lensi päästä. Sain kädet kasvojen eteen ja käännyin ympäri ja koin miten sitä syöksyi selkään ja niskaan.
Ei siinä ollut muuta tehtäväksi kuin hypätä alas.
Onneksi oli muutaman metrin päässä järven rannasta, joten suunistin sinne sylkien glykolia suusta - se on muuten aika makeata tavaraa.
Rannassa siiten aloin valelemaan vettä päähän ja niskaan, pesin kasvot. Voin sanoa olleeni aika lailla uitettu vaikka en mennyt uimaan.
Se oli minulle aika lailla uusi ja kummallinen kokemus vaikka en ole mikään noviisi niissä hommissa.
Sen jälkeen menin taas koneen päälle ja totesin sen saaneen kunnon pesun, myös ohjaamo. Hattu löytyi, suosikki lippis märkänä. Korkkikin löytyi maasta.
Sitten aurinko sattui ihan mukavasti konetilaan ja näin että jotain on vialla. Hihna joka pyörittää laturia ja vesipumppua oli poissa.
Se että laturin valo paloi oletettiin johtuvan muista syistä.
Tunnin kuluttua tuli hihnoja joista yksikään ei ollut oikeaa kokoa. Sopiva löytyi Timberjack ajokoneesta. Lopulta se oli asennettu. Isäntä joka sitä koneen päällä touhusi pudotti uuden puhelimensa koneen alle ja ainoa tapa saada se puis sieltä oli avata pohjan panssaripelti, huoltoluukku. Se oli sitten minun hommia.
Kyllä se siitä ellei niitä saamarin paarmoja ja herhiläisiä olisi ollut. Ja niitä oli, viimeisen päälle lukuisa määrä. Mutta minä se touhusin siellä heidän parvessa huitoen niitä sivuun kun tulivat estämään näköä.
Eivät näköjään oikein kokeneet minua houkuttelevaksi paistiksi kun olin hetken aikaisemmin marinoinut itseni sillä glygolilla ja sitten oli sitä muutakin paskaa ja hikeä.
Nyt pidän viikon paussin, tai ainakin muutaman päivän ja teen omia hommiani.
PS. Tuntui oudolta jatkaa sängyssä oloa puoli viiden jälkeen. Jos se jatkuu täytyy kait sitten vain nousta ylös. ;o)
Niin, ja nyt tiedän mistä löydän niitä suomuuraimia :o)
Kyydissä oli 14 vuotias poika joka on jo mestari ajokoneen kanssa. Se on sellainen kookkaampi mönkijä jolla rahdataan katkottuja puita metsästä tienvarteen.
Mikäli olisin ajanut nopeamin olisin törmännyt yhteen suolla töitään tekevään koneeseen, tai oikeastaan se meihin.
Kyseessä oli traktori konko edessä, keulassa oli pitkä "puomi", lähemmäs 20 metrinen. Katselin sitä epäuskoisesti kun jarrutin, ja sitä vain riitti ja riitti kunnes lopulta näkyviin tuli sitten se traktori joka sitä työnsi.
Kuskilla ei ollut minkään laista mahdollisuutta nähdä tielle, eikä tiellä ollut ketään valvomassa liikennettä. Kuski vain ajoi vauhdilla tien läpi.
Jos se olisi tullut Volvon ikkunasta sisään olisivat meidän hatut lähtenee päästä ja samalla päät hartioiden välistä.
Eilen se hattu sitten lähti päästä - toisessa yhteydessä.
Minulla oli ongelmia kaivurin jäähdytyksen kanssa. Avasin jäähdyttäjän korkin, varovasti ja paineet tulivat pois mitä oli ja käänsin korkin auki. Siinä neni muutama sekuntti kun itse piru pääsi irti. Sinne oli kerääntynyt meilkoinen paine - joka oli jonkin sortin "tulpan" takana ja se sitten purkaantui, ja voimalla.
Ensimmäinen satsi tuli päin naamataulua ja hattu lensi päästä. Sain kädet kasvojen eteen ja käännyin ympäri ja koin miten sitä syöksyi selkään ja niskaan.
Ei siinä ollut muuta tehtäväksi kuin hypätä alas.
Onneksi oli muutaman metrin päässä järven rannasta, joten suunistin sinne sylkien glykolia suusta - se on muuten aika makeata tavaraa.
Rannassa siiten aloin valelemaan vettä päähän ja niskaan, pesin kasvot. Voin sanoa olleeni aika lailla uitettu vaikka en mennyt uimaan.
Se oli minulle aika lailla uusi ja kummallinen kokemus vaikka en ole mikään noviisi niissä hommissa.
Sen jälkeen menin taas koneen päälle ja totesin sen saaneen kunnon pesun, myös ohjaamo. Hattu löytyi, suosikki lippis märkänä. Korkkikin löytyi maasta.
Sitten aurinko sattui ihan mukavasti konetilaan ja näin että jotain on vialla. Hihna joka pyörittää laturia ja vesipumppua oli poissa.
Se että laturin valo paloi oletettiin johtuvan muista syistä.
Tunnin kuluttua tuli hihnoja joista yksikään ei ollut oikeaa kokoa. Sopiva löytyi Timberjack ajokoneesta. Lopulta se oli asennettu. Isäntä joka sitä koneen päällä touhusi pudotti uuden puhelimensa koneen alle ja ainoa tapa saada se puis sieltä oli avata pohjan panssaripelti, huoltoluukku. Se oli sitten minun hommia.
Kyllä se siitä ellei niitä saamarin paarmoja ja herhiläisiä olisi ollut. Ja niitä oli, viimeisen päälle lukuisa määrä. Mutta minä se touhusin siellä heidän parvessa huitoen niitä sivuun kun tulivat estämään näköä.
Eivät näköjään oikein kokeneet minua houkuttelevaksi paistiksi kun olin hetken aikaisemmin marinoinut itseni sillä glygolilla ja sitten oli sitä muutakin paskaa ja hikeä.
Nyt pidän viikon paussin, tai ainakin muutaman päivän ja teen omia hommiani.
PS. Tuntui oudolta jatkaa sängyssä oloa puoli viiden jälkeen. Jos se jatkuu täytyy kait sitten vain nousta ylös. ;o)
Niin, ja nyt tiedän mistä löydän niitä suomuuraimia :o)
tiistai 8. kesäkuuta 2010
Töitä muille, jatkuu..
 |
| Tuonne mennään, kävin jo "katsatamassa" tulevan tien, eli linjan. |
Puolisen kilometriä tietä tieltä järven rantaan, metsän läpi josta osa "suota".
Ihan kiva juttu vaihteeksi taas olla kaivuri hommissa. Osa "palkastani" muodostuu vaihtokauppana - eli saan koneen omalle tontilleni omiin hommiini. Sanoisin että melkoinen säästö rajoitettuun budjettiin.
Niin, töitä riittä "muille" ja odotan että pian pääsen omiin juttuihini. Se alkaa tämän keikan jälkeen, saanen sen valmiiksi tällä viikolla.
Aamulla ylös noin 4.20 ja vajaan tunnin kuluttua autoon. Sitten puoli tuntia ajoa tavalla teitä jota voin vain ihmetellä.
 |
| Valmista tiepohjaa syntyy. Sitten tulee rätti pintaan ja sora päälle. |
Aamulla ihmettelin miten pääsin perille - ja perillä ihmettelin että näinkö sittenkin pääsin tänne.
Illalla ihmettelin millaisen seikkailun jälkeen pääsen kotiin. Huomenna sama uudestaan.
Onneksi alue oli jo ojitettu joten pehmeillä alueilla läpi pääsy on helpompaa. Toki minulla on kolme ojaa ylitettäväksi ja rumpujen asentaminen sekä niiden peittäminen - kunhan löydän tavaraa millä sen teen - turve ei siihen oikein käy.
PS. Niin, se oli nyt 11 tunnin työrupeama - sama huomenna. Mitä nopeammin saan homman tehdyksi sitä nopeammin pääsen omiin hommiini - eli remontin alkuun.
sunnuntai 6. kesäkuuta 2010
Älykkyyttä kerrakseen
Koiramme Viki, se haluaa aina sen puruluun ja tietää mistä sellaisen saa.
Olen opettanut että se on sitten se jälkiruoka. Ensin ruoka, tai papanat, sitten piimää ja sitten vasta se puruluu.
Tänään hän sitten yllätti. Ei syönyt kaikkia papanoita - osa jäi, sai piimän ja sai aikaisemmin jyrsimänsä luun lopun. Ei riittänyt ja alkoi vaatimaan uutta.
En ottanut kantaa asiaan, kehotin vain olemaan murisemasta ja haukkumatta.
Sitten se istui alas, kellisteli päätään ja katseli. Meni sitten ruokakupille ja otti yhden papanan, heitti sen lattialle, otti toisen ja söi sen. Teki täyden kierroksen ja alkoi tapittamaan minua, muristen ja sitten sanomalla mielipiteensä, selkeästi.
Söin juuri ja nyt haluan sen luun!
Oli pakko antaa - siksi mahtava oli tuon koiramme veto. Harmi ettei tullut otettua valokuvaa hänen ilmeestä.
"Perunapeltoon" alkaa valmistumaan kasvatuslaatikoita - pikku hiljaa. Nyt pari pituudelta vajaat kolme metriä. Kurkkupenkin leveys 120 ja käytävä välissä ja toisille jutulle 1 m leveä.
Taimmainen sai tänään kunnon käsittelyn, hiekkaa, turvetta ja kompostoitunutta multaa.
Kesän aikana laatikoita tulee lisää, myös perennoille ja eri pensaille. Läpi menee käytävä, hieman leveämpi ja sivuitse, ruutukaavan mukaan kapeammat. Eristekangas alle ja soraa päälle.
Ajan kanssa kukin laatikon reunoille tulee jokin "teema" joka peittää näkyvän laudan. Käytäville tulee noin 5-10 cm sora.
Isomman käytävän keskelle tulee liikenneympyrä - sellainen mutteri. Kuusikulmainen penkki kehikko ja sen keskelle jotain kasvamaan. Ehkä jokin hedelmäpuu. Halkaisija joku 1.5-1.7 metriä.
Puutarhan reunoille tulee hedelmäpensaita. Osan siirrän syksyllä toisaalta, osa on uutta jo kasvamassa ja osa jota tulemme hankkimaan - ja lisää hedelmäpuita ja hedelmäpensaita.
Eri yrttejä, salaatteja, tomaatteja, papuja ym kasvaa tontilla kahdessa, kolmessa eri paikassa, kasvihuone mukaan lukien. Uutta laitetaan tulemaan sen mukaan miten niitä syödään. Tänään oli jo salaatin joukossa uusia retiisejä - ja ne maistuivat - kuten pitää.
Saa nähdä onnistummeko kurpitsojen kanssa kuten viime vuonna. Ne olivat mahtavat.
Muutenkin puutarhassa menee hyvin. Pari vuotta sitten hankittu omenapuu kukkii ja Japaninruusukvitteni.
Sen pienet keltaiset hedelmät ovat oikeita vitamiini pommeja. Nyt niitä tulee jokaisessa kolmesta pensaasta ihan kohtuudella. Eli ne talvehtivat hyvin ja maaperä tuntuu sopivan niille. Viini(rypäle)köynnöksemme taisi kuukahtaa.
Myös herukoista tuntuu tulevan kunnon sato joten hilloa ja mehua riittää ensi kesään asti. Edellisestä sadosta meillä on vielä osa pakkasessa - pitääkin syödä pois ennen uutta.
PS. Puutarhan lisäksi pääsin myös puupajaani jossa lähinnä siivoilin ja kunnostin yhtä puutarhapöytää.
Samalla kannoin ulkona yhdestä kasasta lankkuja ja parruja toiseen kasaan - melkoinen läjä. Suurimmat 50-70 mm paksuja la leveydeltä 25-35 cm ja sitten osa tuppeen sahattua. Niistä tulee mm. pöytä ja penkit puutarhaan - grillin eteen.
Olen opettanut että se on sitten se jälkiruoka. Ensin ruoka, tai papanat, sitten piimää ja sitten vasta se puruluu.
Tänään hän sitten yllätti. Ei syönyt kaikkia papanoita - osa jäi, sai piimän ja sai aikaisemmin jyrsimänsä luun lopun. Ei riittänyt ja alkoi vaatimaan uutta.
En ottanut kantaa asiaan, kehotin vain olemaan murisemasta ja haukkumatta.
Sitten se istui alas, kellisteli päätään ja katseli. Meni sitten ruokakupille ja otti yhden papanan, heitti sen lattialle, otti toisen ja söi sen. Teki täyden kierroksen ja alkoi tapittamaan minua, muristen ja sitten sanomalla mielipiteensä, selkeästi.
Söin juuri ja nyt haluan sen luun!
Oli pakko antaa - siksi mahtava oli tuon koiramme veto. Harmi ettei tullut otettua valokuvaa hänen ilmeestä.
 |
| Kasvatuslaatikoita |
Taimmainen sai tänään kunnon käsittelyn, hiekkaa, turvetta ja kompostoitunutta multaa.
Kesän aikana laatikoita tulee lisää, myös perennoille ja eri pensaille. Läpi menee käytävä, hieman leveämpi ja sivuitse, ruutukaavan mukaan kapeammat. Eristekangas alle ja soraa päälle.
Ajan kanssa kukin laatikon reunoille tulee jokin "teema" joka peittää näkyvän laudan. Käytäville tulee noin 5-10 cm sora.
Isomman käytävän keskelle tulee liikenneympyrä - sellainen mutteri. Kuusikulmainen penkki kehikko ja sen keskelle jotain kasvamaan. Ehkä jokin hedelmäpuu. Halkaisija joku 1.5-1.7 metriä.
Puutarhan reunoille tulee hedelmäpensaita. Osan siirrän syksyllä toisaalta, osa on uutta jo kasvamassa ja osa jota tulemme hankkimaan - ja lisää hedelmäpuita ja hedelmäpensaita.
Eri yrttejä, salaatteja, tomaatteja, papuja ym kasvaa tontilla kahdessa, kolmessa eri paikassa, kasvihuone mukaan lukien. Uutta laitetaan tulemaan sen mukaan miten niitä syödään. Tänään oli jo salaatin joukossa uusia retiisejä - ja ne maistuivat - kuten pitää.
Saa nähdä onnistummeko kurpitsojen kanssa kuten viime vuonna. Ne olivat mahtavat.
 |
| JAPANINRUUSUKVITTENI, eli Japanece quince. |
Sen pienet keltaiset hedelmät ovat oikeita vitamiini pommeja. Nyt niitä tulee jokaisessa kolmesta pensaasta ihan kohtuudella. Eli ne talvehtivat hyvin ja maaperä tuntuu sopivan niille. Viini(rypäle)köynnöksemme taisi kuukahtaa.
Myös herukoista tuntuu tulevan kunnon sato joten hilloa ja mehua riittää ensi kesään asti. Edellisestä sadosta meillä on vielä osa pakkasessa - pitääkin syödä pois ennen uutta.
PS. Puutarhan lisäksi pääsin myös puupajaani jossa lähinnä siivoilin ja kunnostin yhtä puutarhapöytää.
Samalla kannoin ulkona yhdestä kasasta lankkuja ja parruja toiseen kasaan - melkoinen läjä. Suurimmat 50-70 mm paksuja la leveydeltä 25-35 cm ja sitten osa tuppeen sahattua. Niistä tulee mm. pöytä ja penkit puutarhaan - grillin eteen.
perjantai 4. kesäkuuta 2010
Huoneet tyhjäksi
Tänään sain tyhjäksi meidän niin sanottu TV-olohuone. Ai että siellä oli tavaraa, isot nahkasohvat, ja vaikka mitä.
Homma alkoi viemällä pois keittiöstä pöydän, se meni verstaaseen apupöydäksi. Sitten meidän "Ruokahuoneesta" siirrettiin pöytä keittiöön ja jotain muuta pois tieltä. Sitten se "TV-huone" sinne ruokahuoneeseen.
Parin päivän sisällä se on sitten tyhjä. Myöhemmin puran osan lattiasta auki jotta saan sen alle uudet vesijohdot ym. Myöhemmin ko lattia - siinä TV huoneessa menee uusiksi kun siihen tulee sauna, kylppäri ja silleen.
Samalla puran eteisen lattian pois ja viereisen kylmäkomeron ja välissä olevan tilan. Sinne tulee sitten uusi WC ja suihku. Minne laitan vesipumpun ja lämminvesivaraajan jää nähtäväksi - siis väliaikaisesti. Se minne ne lopulta tulevat - se lattia puretaan ja rakennan uuden.
Uskokaa pois että siitä tulee mahottoman mielenkiintoinen projekti jonka kiemuroista tulen kirjoittamaan :o)
Niin, valokuvilla ja videoilla.
Hetki sitten syötiin silliä ja silleen kirkkaalla kyytivedellä.
Nyt lähden ulos sinne "Kurren Salunaan"grillaamaan - - -
Valitettavasti emme nyt kuitenkaan syö ulkona - eli on liian viileätä ja pahuksen kova tuuli. Mutta - se EI haittaa itse grillausta ;o)
Homma alkoi viemällä pois keittiöstä pöydän, se meni verstaaseen apupöydäksi. Sitten meidän "Ruokahuoneesta" siirrettiin pöytä keittiöön ja jotain muuta pois tieltä. Sitten se "TV-huone" sinne ruokahuoneeseen.
Parin päivän sisällä se on sitten tyhjä. Myöhemmin puran osan lattiasta auki jotta saan sen alle uudet vesijohdot ym. Myöhemmin ko lattia - siinä TV huoneessa menee uusiksi kun siihen tulee sauna, kylppäri ja silleen.
Samalla puran eteisen lattian pois ja viereisen kylmäkomeron ja välissä olevan tilan. Sinne tulee sitten uusi WC ja suihku. Minne laitan vesipumpun ja lämminvesivaraajan jää nähtäväksi - siis väliaikaisesti. Se minne ne lopulta tulevat - se lattia puretaan ja rakennan uuden.
Uskokaa pois että siitä tulee mahottoman mielenkiintoinen projekti jonka kiemuroista tulen kirjoittamaan :o)
Niin, valokuvilla ja videoilla.
Hetki sitten syötiin silliä ja silleen kirkkaalla kyytivedellä.
Nyt lähden ulos sinne "Kurren Salunaan"grillaamaan - - -
Valitettavasti emme nyt kuitenkaan syö ulkona - eli on liian viileätä ja pahuksen kova tuuli. Mutta - se EI haittaa itse grillausta ;o)
Halvin "uusi telkkari" ja koiran kynsi
Syksyllä ostamamme telkkari, Philips 32 tuumainen lätyskä ei oikein koskaan ollut sitä mitä odotin. Ongelma oli lähinnä äänessä ja sitten kuvakaan ei ollut mitä odotin.
Tänään aloin sitten kunnolla reklamoimaan - ja kuinka olla - heidän edustaja otti sen asiakseen.
Ensin tein uuden ohjelmapäivityksen - ensin jokin softapätkä netin kautta muistitikkuun - se sitten telkkariin ja sitten sama tikku takaisin tietsikkaan - sinne tulleen html tiedoston aukaisu ja uuden päivityksen lataus - ja sitten tikku telkkariin ja avot - hetken kuluttua miltei 40 megaa tietoa siirtyi sinne. Telkkarin boottaus ja sen jälkeen tuntui kuin olisin saanut uuden telkkari!
Kuva parani todella merkittävästi - jopa laadukkaaksi - ja äänikin parani - mutta ei kuitenkaan sille tasolle josta odotin.
Viikon loppuna teen pari testiä ja huollon kaveri soittaa sitten maanantaina takaisin.
Koiramme Viki vietiin tänään eläinlääkäriin - kun se pari päivää sitten loukkasi takajalan niin että siitä valui aluksi aika lailla verta. Olin silloin reissussa.
Kotona sitten katsoin mitä sieltä voisi löytyä, tikku, lasi tai iso haava. Mitään ei löytynyt - eikä sitä löytänyt edes eläin lääkäri.
Ja miten olisi kun se mikä piti olla ei ollut missä sen piti olla - nimittäin kynsi.
Viki otti taas sen tavanomaisen "räjähtävän spurtin" ja kynsi jäi matkan varrelle.
Oli muuten kummallisen halpa juttu - kun mukaan tuli ensin särkylääkettä, viikon antibiootti kuuri, ja kaksi rokotusta - ja se kaikki alle €70!
Sitä se kunnallinen eläinlääkäri antaa! Ei paha.
PS. Ja pojalleni vaihteeksi jotain hyvääkin. Auto meni katsastuksesta läpi, mitä nyt oli pari pientä huomautusta. Ja miksi ei olisi mennyt - varsin uudehko auto - ainakin minun mittapuun mukaa.
Hänen vaimo vuorostaan teki sen mitä ei iki päivänä uskonut tekevänsä - hankkivansa ajokortin - ja läpäisi kirjallisen. Se Englanniksi - Suomen kieli kun ei oikein taivu vielä sille Irlantilaiselle tempperamentille.
Nyt odottaa katsastajien lakon loppumista että pääsee inssiajoon.
Totesivat yhdessä sen tosi asian, ostettuaan talon nykyisestä paikasta, että kaikki menee paremmin kun kullakin on oma autonsa.
Että silleen ja muut myöhemin.
torstai 3. kesäkuuta 2010
Puurtamista kerrakseen
Puurtamista kerrakseen
 |
| Muotoilin DVD boksin uudelleen |
Lähdin Sunnuntaina poikani luo Nummelan Vihtiin, kärryssä tekemäni jutut, ne verhokapat joista suurin oli yli 3 metriä, seuraava hieman alle. Neljä muuta 1.8. Sitten oli "pilareiden" pintaan uudet laudat ja kattoon kotelot joihin tuli spotit.
Niiden asentamiseen meni aikaa ja sähkötöihin enemmän mitä oletin. En tiedä millainen käyttämäni laudan alkutaipale ja elämänkaari oli ollut, mutta kummasti se 15x145 mm lauta vain muutti muotoaan, jopa höyläyksen ja maalaamisen jälkeen.
Niput jotka ostin minun olisi pitänyt avata pakkauksesta ja katsoa niiden laatu paremmin. Nyt niiden toimittaja / tuottaja on siirtynyt saneeraukseen, vai oliko se vallan konkurssiin. Jokin Listatalo kuitenkin.
Kotiin tulin sitten Keskiviikkona, noin yhdeksän aikaan illalla. Osa töistä jäi asentamatta - teen ne sitten loppuun noin kuukauden kuluttua kun menemme sinne "lomalle".
Kotiin tulo oli makeaa - eukko oli iki-onnelllnen - oli tullut jo ikävä - ja koirakin oli ihan tyytyväinen - kunhan oli ensin esittänyt negatiivisen mielipiteensä reissustani.
Kuumaa oli ja tila jossa tein töitä oli kirkkaan muovikatteen alla jonka aurinko sai todella ikävän kuumaksi. Olin jättänyt jokaisen laudan "ylipitkäksi" joten trimmailin niitä sitten sopivan pituiseksi.
Kun asensimme poikani kanssa yhdessä sitä yli kolmen metrin juttua minun tikkaat menivät väärin päin pystyyn. Kummassakin päädyssä oli kova muovi, toisen pinnassa oli pehmeämpi joka pysyisi paremmin "jarruna". Se osoitti nyt kohti kattoa. Kun niitä sitten katsoin, se oli kaikkea muuta kuin "muovia" - vaikka se sitä oli. Kova ja liukas sitten viimeisen päälle.
Kun olin ylhäällä - noin reilun metrin korkeudessa tikkaat alkoivat valumaan alas. Onni onnettomuudessa oli että pojan uusi 42 tuuma telkkari ei kolhiintunut eikä oven ikkuna rikkoontunut.
Huonommin kävi hänen upouudelle BlueRay DVD soittimelle - ja minun polvelle. Se saamarin soitin jäi pöydän ja tikkaan väliin. Saimme sen sitten ylös ja kun se oli tehty sanoin että jatkan tätä hommaa myöhemmin ja nyt lähden kotiin.
Pojan vaimo ei välittänyt rahtuakaan DVD laitteen kunnosta - häntä kiinnosti enemmän, ja oli huoli polvestani - ollen iloinen ettei pahemmin käynyt - siis minulle.
Seuraavana aamuna, kun heräsin eukkoni vierestä - ja koira oli ihan onnellinen myös - herätys Vihdissä oli aivan toisen lainen.
 |
| Tulipalo josta koko talo olisi voinut syttyä ja tuhoutua |
Oli nimittäin hilkun vaille ettei heidän talo syttynyt palamaan! Talon kulmauksessa, sellainen 90 astetta jossa on patio, laudoitettu pinta - siinä syttyi tulipalo.
Kulmassa oli noin 70x30 cm puinen kukkalaatikko - jossa oli viemäni kaksi tomaatin tainta - keltaisia tomaatteja. Poikani vaimo laittoi siihen kukkaruukun ja siihen hyttysen karkoittimen - jonkinlaisen "soihdun". Jotenkin se oli katkennut tai kaatunut siten että se sytytti kyseisen puisen kukkalaatikon palamaan! Ja lopulta se sytytti myös painekyllästetyt laudat!
Onneksi tuli ei kohonnut räystäs korkeuteen. Jos se sen olisi tehnyt se olisi ollut ikävä juttu. Nyt vain ulkoseinän tiilet tummentuivat.
Mitä muuta edelliseen sanoisin on - tavallaan ihmettelyni se miten poikani sukupolvi - IT ammattilaiset elämäänsä elävät. Kummatkin ovat, siis poika ja hänen vaimo juuri niitä. Minulla menisi sellaisesta elämästä "henki ja terveys". Paljoa ei aikaa jää siihen jota arvostan - tuo "kahdeksan tunnin unet" ja kiireetön elämä.
No, kiireettömyys ei tänään kelvannut kun katselin puutarhaamme. Se oli vain leikattava, ei siinä mikään auttanut. Sitten piti tukea uudelleen muutaman marjapensaan oksat - ne pienetkin marjat alkavat jo viemään oksia kohti maata.
Nyt hommat jatkuvat verstaani, siis puupajani siivouksella ja järjestelyillä, sitten rempalla ja jossain vaiheessa pitäisi käydä kaivamassa parisataa metriä ojaa metsään ja tehdä yksi ajotie rantaa. Oliko se nyt 400 metriä.
Kyllä se siitä - ja lisää merkintöjä - kunhan ehdin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)