Verstaan kalustaminen

Minulta löytyy koneissa ja kilkkeissä kaikkea pientä, vaikka mihin - joista parhaimmasta päästä on ehkä tuo uusin hankintani, Boshin yhdistelmä saha, jossa on Pöytäsaha sekä katkaisu- ja jiirisaha samassa koneessa. Oli muuten aika arvokas. Se on nk. Professional tasoa. Se on kuitenkin taskurahaa siihen mitä haluan, vaikka se maksoikin minulle lähemmäs 600€, vai oliko hieman yli kovan tinkimisen jälkeen.

Mitä muuta minulla  on sen huomaan kun lähden etsimään jotain mitä minulla "pitäisi olla". Se on kuin arresaari täynnä yllätyksiä - monesti negatiivisia.

Esimerkki yksi. Olin ostanut rosteri ruuveja. Nyt huomasin että olin jo niiden omistaja, eli minulla on tuplaten! Ne ovat varsin arvokkaat. 

Eli, tavaraa on liiaksi etten edes tiedä mitä kaikkea minulla on. Ja aina lupaan "inventoida" kaiken ja järjestää ne omiin "lokeroihin". Onneksi muistan mitä minulla todella on, kuten hitsauskoneet, kompura jne. Niin, vaimo, koira ja auto(ja).

Uuteen verstaaseen haluan jotain lisää - tilaa kun ei ennen ole ollut riittävästi - ja jo nyt ennen lattian valua ne tuntuvat loppuneen kesken.
Onneksi on jo jatko suunniteltuna valmiiksi.

Aivan ensin on tuo höylä. Jossa on Oiko- ja Tasohöylä. Siitä joudun tinkimään ja yritän saada tuollaisen 300 mm levyisen - vaikka haluan ainakin tuon 800 millisen. 250 voi vielä menetellä - mutta se on jo liian suuri rajoitus - joten lopetetaan koko juttu siihen ajatukseen.

Alajyrsin olisi ihan OK juttu kuten sorvi johon mahtuu ainakin 1000 mm kapula ja siihen kopiontilaite.

Nykyinen puruimurini on ihan onneton vaikka onkin kookas. Uuteen verstaaseen pitää saada kunnon imuri. Tai ainakin puruimuri yksikkö. Puruletkuihin on sitten tarve ihan metrikaupalla.

Tasaussirkkeli olisi ihan mukava juttu - mutta se veisi liikaa käytettävästä tilasta. Mutta - uudelle vannesahalle olisi tilaa - kookkaammalle mitä minulla nyt on.

Edelliset saisi ihan mukavasti jostakin huutokaupasta - mutta mistä niitä nyt löytäisi? Lehtiä selatessa yritän aina katsella mitä tarjolla olisi. Sellaisesta voisi saada hyvinkin ns. "lottovoiton".

Yksi vempain jollainen minulla oli joskus veljeni kanssa kimpassa, oli tuollainen yhdistelmä kone. Sopiva sellainen olisi varteen otettava vaihtoehto.

Nyt tulee muistaa että koneiden sekaan tulee järjestää, vapauttaa tilat missä liikkua ja tehdä töitä. Ne vievät vähintään puolet olemassa olevasta neliö määrästä. Yksi on pöytä jonka koko on "standardi" levyn kokoinen, joka suuntaan ja mieluiten siten että sen ympäri voi kävellä ihan vapaasti. Ja se on rutosti neliöitä!

Olen myös ajatellut tekeväni tulevan päätalon remontti projektin kattotuolit sisällä - toki kahdessa osassa. Tilan leveys on siihen projektiin nippa nappa oikea. Sitä silmällä pitäen joudun tekemään seinään uuden "oven" että saan ne ulos.

Ainoa helpotus siihen juttuun on se että teen ne kertopuusta. Asiasta lisää esim.  http://www.puuproffa.fi/arkisto/kertopuu.php
TOKI - tulen pyytämään valmiin tarjouksen tontille toimitettuna!

Nyt kun talvi tekee tuloaan ja ilma hämärtyy tuomaan esiin laserini valosäteen pääsen mittaamaan talomme kulmat ja etäisyydet kuten ne ovat.
Sitä varten tulen purkamaan kustakin kulmasta pintaa niin että näen mitä sen sisältä löytyy. Toki sen jälkeen peitän / suojaan ne - kunnes se kaikki puretaan.

PS. Olen ryhtynyt metsästämään lämpökattilaa, lähinnä sellaista joka toimii puulla ja purulla, hakkeella. Käytettyä, poistettavaa joka maksaa tasan tarkkaan "hae pois" hinnan.

Se sopisi yhteen paikkaan vallan hyvin - ja poltettavaa löytyy. Samalla se lämmittäisi kasvihuoneen ja keväällä perunapenkin. Niin, ja ne muut tilat.

Voisin vielä vetää lattialämmön putket verstaan lattialle. OK - olkoon tekemättä. Toki houkutus on suuri.

PSS.  Näin se maailma ihmistä muuttaa. Että miten? Vanha metallimies on mennyt ihan lahoksi kun ihastui puu hommiin.

Entinen luokkahitsari sähköllä ja kaasulla liimaa puukalikoita yhteen ja metallisorvin ja jyrsimen taitaja veistää pyörivästä puupalikasta muotoja. :(

Puolustuksena se että opin ne puuhommat ennen metalli juttuja.  :D

Ja lopuksi:
Tupakkamiehen helvetti? Joutuu puusepän verstaalle töihin!

Tupakkamiehen taivas? Pääsee metalliverstaaseen töihin! 
Ja sitten tulee EU helvetti. Pitää olla tulityö lupa kortti! Kun aktivoi sytkärin tai tulitikun saadakseen tupakkaan tulen - syntyy tuli johon pitää olla lupa.
OK - siihen ON kiertotie. Vetää hitsisauman ja tökkäsee tupakan siihen ja imaisee saa tupakkaan tulen! :)
Tietääkseni hitsaukseen EI tarvita tulityö lupaa.

Pyhäinpäivä

Meitin Viki tutustui uudelleen tonttiin ja sen hajuihin kun saimme yöllä pienen hienokaisen lumipeitteen.
Kaveri on Pelen - tai vataavan inkarnaatio - niin kova poika pelamaan palloa - niin sisällä kuten ulkona.
Ellei pelikaveria ole niin hän pelaa sitten yksin.

Päivä kului ihan pienissä justeeraus jutuissa, ei mitään sen suurempaa. Moni tekemättä jäänyt pikku remppa tuli tehdyksi - mutta niin moni unohtui myös.

Poikkesin uuden lisärakennuksen sisällä, - tulevan työhuoneeni - ja kuten eilen, pakkanen oli kovettanut hiekan.

Niitä en nyt kaivannut, sitä pakkasta nimittäin. Huono juttu kun ajattelee että lattian betonivalu onnistuisi ilman talvilaatua.
Eilen asettelin hiekan, joka on jyrätty kunnolla oikeaan korkoon ja asetin ensimmäiset styroksit. Homma jatkuu niin että saan verkon päälle ja sitten vain valuhommiin.

Ensin pitää vetää pressu siten että siitä tulee ikään kuin teltta. Maanantaina käyn ostamassa tehokkaamman rakennuslämmittimen jonka pistän sitten puhaltamaan tuon "teltan" sisään. Eikö se siitä onnistu.

Oikeastaan olisin voinut aivan ensin eristää koko rakennus, mutta teen sen mieluiten siten että saan tehdyksi myös välikaton ym samaan syssyyn. Välikattoa silmällä pitäen apunostin toimii paremmin betonisella lattialla kuin hiekalla.

Että sellainen pyhäin(miesten)päivä.

PS. Sitten tulee ne "konehankinnat"ja purunpoisto, sähköjutut ym, mutta niistä lisää, vaikka huomenna.

Koiramaisia juttuja

Aitasin itseni sisään.
Aita ei ole hääppönen, itse asiassa se on saamarin ruma! Mutta se on aita ja pitää koiran tontilla - nyt myös autoni jonka unohdin ajaa ulos.

Tämä oli sellainen pika juttu. Toissa päivänä auto ajoi naapuriin, noin 300-400 metrin päähän ja tämä Viki ampaisi sen perään haukkuen - aina naapurin pihaan asti sellaisella vauhdilla että voi vain ihmetellä. Lähdin perään kesken töiden ja eukko heti kun löysi fleksin.

Parin sadan metrin kävelyn jälkeen Viki tuli tyytyväisenä taksin puoli ravia.
Päätimme että hän ei nyt ole vapaana pihalla ennen kuin saan aidan. Tänään sen sitten tein. Tiesin että tontilla on kiviä, mutta pitikö niitä olla just ja juuri siinä johon junttasin tolpan anturoita! Ja niin pinnassa.
Lopputulos on suorastaan karmea! Siinä onkin sitten pähkäilemistä miten saan tolplat edes kuta kuin suoriksi. 2x2 muokkaaminen saman pituiseksi on sitten helpompi juttu. En haluaisi ryhtyä tekemään anturoita betonista - enkä myöskään  katkomaan metallia rälläkällä.

Ensimmäinen asia huomenna on tehdä toimiva portti ja saada auto ulos. Sitten alan symmetrisoimaan aitaa ja jatkamaan sitä siten niin että aitaa on joka kantilla  - eikä koira karkaa omille teille mistään kulmasta.
Ensin portista tulee väliaikainen kun valan viereen betonista kunnon anturat aidan tolpille. Niiden kuivumiseen menee ainakin viikko.

Uusi "mökki" on kuta kuin siinä vaiheessa että sade ja tuuli pysyvät ulkona. Kuvan pressu jäi vielä siihen missä on kun en ehtinyt ottamaan pois. Sen takana on kolme ovea. Yhdet pariovet ja yksi pieni käynti ovi. Pariovet ovat väliaikaiset joten tein ne ns. jätelaudoista.

Edessä on sitten styroksia jota alan käyttämään jo huomenna. Se tulee lattiavalun alle. Ja kuvassa näkyy myös ensimmäinen betonisäkki, 500 kg. Sitä tulee vielä 2500 kg, joka tuodaan.

Lattiavalun teen sitten itse mylläämällä - joten niin siinä sitten kävi.

Onneksi on pitänyt vesikelejä, eli suojasäätä.
Minun pitää kärrätä muutama kottikärryllinen hiekkaa ulkoa sisälle kun oikaisen ja tasoitan lattian oikeaan korkoon.

Sisätilat odottavat kuivumista. Pitää varmaan ostaa sellainen isompi lämpöpuhallin. Kun saavutan tietyn tason kuivumisessa voin tilata eristeet ja sisäseinän pinnoitteen. Pääasiassa kyprokkia.

Eristeiden ja sen väliin ei tule muovia, oikeastaan ei mihinkään. Nk. kosteussulkuna käytän paperia.
Kuvan vasemmassa laidassa on vanhan rakennuksen pääty johon puhkaisen ovelle aukon. Mitä sitä ulko kautta alkaa kulkemaan. Seinän takana on nykyinen "verstaani".

Kohta helpottaa ja stressi vähenee

Niin, kohta helpottaa ja stressi vähenee. Mutta, kuten se on, yhdestä kun pääsee toinen tekee jo tuloaan.

Viereinen kuva "vei yö unet" - vaikka edellisenä yönä asiaa mietin, miten sen teen - se ei unia vienyt. Ne unet vei kivut jotka siitä tehtävästä sain.
Etenen siinä kun mittari mato (minä) etenin, ja suunnilleen niillä main mitä kuva on minuun iski tuo kramppi. Poranterä jonka otin mukaan oli tylsä kuin puu veitsi. Rintalihakset, nivukset myös ja muut saivat aimo annoksen venytystä kun yritin saada ruuville siemenreikää.
Haarani levisivät yhtä hienosti kuin kakkos-nelonen riisitautisen käsissä. No, se tuli kuitenkin tehdyksi.

Illalla ja yöllä koin sitten kipua vasemmassa ristiselässä, lonkassa ja se säteili alas polveen ja siitäkin eteenpäin.
Kun siitä selvisin heräsin siihen kuin Viki, uusi kotimme tulokas päätti kävellä sängyn ympäri yöllä, eli tassutteli päälläni ja haisteli niskaani. Sen se teki pariin kolmeen kertaan.
Hienoa kun tutustuu uuteen isäntään. Menettelee vielä kerran tai pari mutta sitten kiksautan sen kyllä lattialle tai pieraisen oikeni kunnolla - tai teen kummankin tekosen.

Tänään aamu alkoi kun naapurin Matti tuli kyläilemään - tiesi että koira on ehkä tullut. Viki haukkui moisen rumiluksen pahemmin kuin minut.
Kello yhden maissa toinen naapuri toi pari kuhaa. 45 numeron saapas on sille hiukkasen pieni - ja mies on kuin ladon ovi - ja karva lakki päässä suorastaan "metsäläinen", vaikka on maalainen. No, Viki sai uutta haukuttavaa.
Sitten soitti Hesari ja yritti myydä juhlanumeroa ja myöhemmin ENIRO jotain josta ei voi kieltäytyä.
Kieltäydyin kaikista - paitsi vieraista ja kuhasta.

Siinä sivussa remppasin heti aamusta tekostani. Sain päädyt peitetyksi ja rakennettua tukirakenteen ovelle josta voi ajaa auton sisälle.
Niin, sitä ennen kattoon jääneen avoimen osan. Kolme 100 mm lautaa teki tehtävän, ja niiden alle muovia ettei vesi tule sisään. Ensimmäinen muovi oli vanha käytetty - ja reikäinen. Joten, se pois ja uutta tilalle rullasta. Toki siihen osaan tuli vielä 2x2:sta tukirakenne ym. Tein tavallaan uuden kattotuolin.

Kolmelta oli sitten tilanne että nyt riitti. Sen jälkeen "suljin" tilan pressulla ja yhdellä 70 cm levyisellä vanerilla. Sitten odottamaan saunaa.
Kun tulin sisälle eukko pyysi vilkaisemaan saunaan ja lisäämään puuta. Lisää nyt kun tuli oli sammunut.
Sauna valmistui sitten noin puoli tuntia myöhemmin.

Nyt odotetaan spagettia ja erinomaista - kauan haudutettua kastiketta - ja siirryn tästä nyt raastamaan parmesan juustoa.

PS. Niin, käytiin saunassa. Viki pitää minua vieläkin ihan "mörkönä" ja varoo outoa ilmestystä - elämässään.

Kun olimme eukon kanssa yhdessä lauteilla näimme saunan oven alla Vikin uteliaisuuden, toistuvasti. Sieraimet ja nokkaa jopa silmät tulivat esiin, mutta siihen se jäi. Oven ja lattian välissä on noin 30-35 cm tyhjää.

Kun poistuin suihkun jälkeen keittiöön - eukko jäi vielä lauteille ja sai vauhdilla koiran viereen ylälauteelle.

Se tapahtui niin nopeasti ettei hän sitä heti tajunnut. Yks-kaks Viki istui hänen vieressä ja otti makuu asennon - nauttien olosta.

Valitettavasti eukko lopetti sen siihen. :(

Ei koiran vaan olemisen lauteilla.

Kramppia kerrakseen

Olis pitänyt alkuun ottaa verryttelyä ja lihasten lämmittelyä. Päädyin etenemään hajareisin harjaa pitkin. Alku oli lupaavaa mutta polvet eivät kestäneet ja lantiot tuntuivat repeävän. Niin, ja katto oli liukas.

Puolessa välissä alkoi kramppaamaan eikä se siitä hellittänyt. Polville nousu sai aikaan jalkojen leviämisen. Kuivalla pellillä sitä tuskin olisi tapahtunut. Alastulo meinasi olla hankalaa.

No, nyt ne harjapellit ovat kiinni. Seuraavaksi teen kelkan ja ruuvaan loput ruuvit kiinni.

LURPPA KORVA, se on meidän uusi asukki - perheen jäsen. (Toinen korva ei koskaan noussut ylös).

Puolilta päivin kävimme sitten hakemassa "Vikin" - koiran jolle piti saada uusi koti.

Minuun se suhtautuu eläimen luonnollisella epäluulolla kun se pitää minua varmaan kummallisena mörkönä - eikä mihestä mitään taida tietää.

Tai tietää liikaa. Toukokuussa hänen emännän mies kuoli kotiin.
Olen aloittanut lahjonnan kautta antamalla sille herkullista ruokaa. Katotaan miten se siitä etenee.

Eukko on se tuki ja turva ja tulevat erinomaisesti toimeen. Hyvä niin. Toivottavasti sille Vikille ei synny joitakin outoja ajatuksia siitä kuka nukkuu hänen, eli eukon vieressä.

Kyseessä on Welsh Corgi, joka on suuri paimenkoira pienessä koossa. Corgin rotunimikkeellä kulkee kaksi erillistä rotua, joista yleisempi on welsh corgi pembroke. Pembroken suosio perustuu varmaankin siihen, että Englannin hovissa on jo vuosikymmeniä kasvatettu tätä rotua. Welsh corgi cardigan on "serkkuaan" huomattavasti harvinaisempi, joskin vuosi vuodelta se kirii pikkuhiljaa pembroken etumatkaa kiinni.
Meidän koiran rotu on tuo Cardikan.

Melkein valmis

Niin, se on nyt sitten melkein valmis. Kattopellit ovat paikallaan, ja kyllä se otti voimille. Etenkin kun joutui tekemään "tuplasti" hommia.

Ensimmäinen juttu oli tuo Puukeskuksen toimitus. Laudat olivat 1.5 m lyhyemmät kuin edellinen satsi!
Kysyin heidän "lautamieheltä" joka sanoi että ne on sitä, 6 metristä. Eivät laudat sitä olleet joten jouduin jatkamaan niitä 1.5 m jota inhoan yli kaiken.
Toiseksi, tuo 2x2 oli vuorostaan 0.5 m pidempi, eli ei 4.5 m vaan 5 metriä!
Ei pitäisi sanoa pahaa kehitysvammaisista ja niiden käytöstä - mutta nyt oli moka kahden puolen. Harmi että oma mitta ei ollut mukana - eikä Puukeskuksen kaveri antanut minulle omaansa - edes hetkeksi. Joten se juttu meni ihan vituralle.

Sitten onnistuin naulaamaan tikkaat kattotuolin sisään! Kuvan mukaan. Meinasin saada siitä hepulit. Onneksi en ollut "kotkannut" nauloja joten sain kiinni lyömäni laudan irti ja tikkaat vapaaksi loukusta.

Peltien laitto katolle olikin sitten hieman työläämpi juttu mitä toinen puoli oli.

(Kuvasta näkyy että tietyt poikittaiset tuet puuttuvat kattotuoleista. Teen ne heti kun ehdin, eli ASAP:)

Ensin oli tuo aluskatteen laitto ja sitten kattopellin asennus siten että koko homma etenee linjassa oikein. 111 kg nakupainoni ei ole ihan soveliain koko katolla keikkumiseen tupla liiveillä kun lonkalla roikkuu eri työkaluja kuten taskuissa.

Ruodelaudoituksen väli on 40 cm ja uskokaa tai älkää, mahdoin niiden väliin. Toki on myönnettävä että tiukkaa teki, kuten alla oleva kuva tuo esiin.

Huomenna on sitten se homma joka on vain tehtävä, enne seuraavia sateita. Nimittäin harjapelin asennus. Siihen ei vain ole oikoteitä. On vain kivuttava katolle ja hajareisin "spagaatissa" hilattava itsensä sinne ja eteenpäin mistä kattoa alkaa ja takaisin minne katto päättyy.

Sitten on se "vintti osan" päätyjen peittäminen ja itse rakennuksen muu tiivistäminen ja lopuksi ovien tekeminen. Kun ne on tehty on sitten ikkunoiden vuoro - ja kun ne on tehty alkaa ulkovuoraus - ensin rimoitus ja sitten laudoitus. Joskus kesällä 2010 sitten maalataan koko komistus.
PS. Niin, ja sitten on se lattian valu - jossain vaiheessa muutaman viikon sisällä. Hauskuus on siinä kun luovuin betoni autosta ja teen itse betonin sotkemisen.
Toisaalta kun ajattelen - onko se kuitenkin sen väärti? On se vain niin kova homma että taidan kuitenkin tilata betoni auton vaikka kuljetus maksaa 140 €.

Niin, ja se aluskate rulla loppui kesken, noin 2.5 m jäi uupumaan. Onneksi voin korjata tilanteen myöhemmin.

Elämää säiden armoilla

Jälkiviisaus on parasta viisautta - ainakin minulla.

Lauantaina totesin että mitä sitä Mikkeliin lähtee, ehtii ne laudat ja kakkos-kakkoset hakea maanantainakin, ja käydä ruokakaupassa.

Lauantaina sain toisen puolen katosta valmiiksi - paitsi kaikkien levyjen ruuvauksen. Sitä varten joudun tekemään telineen, tai oikeastaan kelkan.
Sunnuntaina sain valmiiksi toisen puolen kattotuolit ja eikä se olisi ollut temppu eikä mikään asentaa katolle pellit samalla vauhdilla.
Mutta, ne muutama lauta kun puuttui! Grrrr.... ja pari kakkos-kakkosta. Seinät sain tehdyksi, eli tuulensuojalevyt.
Maanantaina en heti aamusta päässyt matkaan, oli tulossa vieraita. Puolen päivän jälkeen alkoi tulemaan lunta - ja sitä sitten tuli aina ilta neljään asti. Päätin etten lähde Mikkeliin siinä sohjossa.

Tänään siellä sitten käytiin ja kuten tavallista on - aikaa kuluu vaikka mitään ei tekisi. K-Raudassa haluamaani tavaraa ei ollut. Lautaa oli, mutta liian lyhyttä, kuten myös 2x2. Ajoin sitten Puukeskukseen, lautaa oli mutta vain 4 kpl 2x2! No, se oli mitä olin vailla, 4 kpl. Se, 4.5 m kipale ja 4 kpl 5 metristä vajaa kanttista lautaa maksoi yli 40 euroa! On se sitten niin sikamainen hinta että ihan hirvittää.

Kotiin päästyäni kiipesin katolla ja totesin että tänään ei ainakaan tehdä puu töitä. Eilinen lumi ei ollut vielä sulanut ja mitä oli, oli myös jäätynyt :( Sanoin muutaman pahan sanan.

Päätin vetää katon päälle pressun, jonka sitten tein ja toivon että se mitä siellä on sulaa huomiseksi. Ainakin vettä alkoi tippumaan saatuani pressun päälle.

Kun se oli tehty alkoi mielessä jurputtamaan yksi jos toinen ärräpää.

Nyt oli hyvä syy olla jälkiviisas ja kirota sitä etten perjantaina - tai lauantaina käynyt hakemassa niitä kapuloita. Jos olisin sen tehnyt olisi eilinen lumimyräkkä laskeutunut upo uudelle peltikatolle.

Tai oikeastaan jo torstaina kun tultiin reissusta ja minulla seilasi kärry ahterissa. Mutta silloin niin halututti kotiin, ja ehtii ne sitten hakemaan lauantaina kun pitää käydä kaupassa.