torstai 22. lokakuuta 2009

Kramppia kerrakseen


Olis pitänyt alkuun ottaa verryttelyä ja lihasten lämmittelyä. Päädyin etenemään hajareisin harjaa pitkin. Alku oli lupaavaa mutta polvet eivät kestäneet ja lantiot tuntuivat repeävän. Niin, ja katto oli liukas.

Puolessa välissä alkoi kramppaamaan eikä se siitä hellittänyt. Polville nousu sai aikaan jalkojen leviämisen. Kuivalla pellillä sitä tuskin olisi tapahtunut. Alastulo meinasi olla hankalaa.

No, nyt ne harjapellit ovat kiinni. Seuraavaksi teen kelkan ja ruuvaan loput ruuvit kiinni.

LURPPA KORVA, se on meidän uusi asukki - perheen jäsen. (Toinen korva ei koskaan noussut ylös).
Puolilta päivin kävimme sitten hakemassa "Vikin" - koiran jolle piti saada uusi koti.

Minuun se suhtautuu eläimen luonnollisella epäluulolla kun se pitää minua varmaan kummallisena mörkönä - eikä mihestä mitään taida tietää.
Tai tietää liikaa. Toukokuussa hänen emännän mies kuoli kotiin.
Olen aloittanut lahjonnan kautta antamalla sille herkullista ruokaa. Katotaan miten se siitä etenee.

Eukko on se tuki ja turva ja tulevat erinomaisesti toimeen. Hyvä niin. Toivottavasti sille Vikille ei synny joitakin outoja ajatuksia siitä kuka nukkuu hänen, eli eukon vieressä.

Kyseessä on Welsh Corgi, joka on suuri paimenkoira pienessä koossa. Corgin rotunimikkeellä kulkee kaksi erillistä rotua, joista yleisempi on welsh corgi pembroke. Pembroken suosio perustuu varmaankin siihen, että Englannin hovissa on jo vuosikymmeniä kasvatettu tätä rotua. Welsh corgi cardigan on "serkkuaan" huomattavasti harvinaisempi, joskin vuosi vuodelta se kirii pikkuhiljaa pembroken etumatkaa kiinni.
Meidän koiran rotu on tuo Cardikan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti