Kirjoituksia arkistosta

Alla oleva tuli kirjoitettua 28 Maaliskuuta, toinen hieman sen jälkeen. Tuntuu että siitä on jo aikaa, kauan historiassa.

Seuraavaksi julkaisen "välähdyksiä" menneestä ja siihen mukaan tämän hetkisiä kujeita, kuten ampiaispesien tuhoamisia, ym.

Muutto tuli sitten tehtyä, vaikka välillä tuntui ettei se lopu koskaan.
Vaikka aluksi näytti siltä, että kohta nuo tavarat ovat lopultakin peräkärryssä, niin kärryn täytyttyä näytti siltä että saman verran jäi jäljelle.

Aiemmin vuokrattu, kookas Rellu Midlum kuorma-auto täyttyi koko kopin osalta, reilun 7 metrin pituudelta ja osittain kattoa myöden. Kuormaan tuli remontti tarvikkeita reippaasti, hesasta kun sain ne edullisemmin. Se reissu meni jotensakin hyvin, vaikka auton lastaamiseen tuntui kuluvan ikuisuus. Purkaminen tapahtui loppujen lopuksi hämmästyttävän helposti, etenkin kun huomioi että kyydissä oli 300 litran vesivaraaja, kuormalavallinen painavaa tavaraa. Esimerkiksi lähemmäs 1000 kg valmisbetonia 25 kg säkeissä ja kipsilevyjä puutavaran lisäksi. Oli wessan pöntö ym.

Mutta kuten kävi, tavaraa jäi ja sen sai perille vain peräkärryllä. Siihenkin tuli painoraja eteen joten täydemmäksi sitä ei saanut / uskaltanut.
Reissut kärryllä, kolme joista viimeinen oli sitten se viimeinen tapahtuivat huonon kelin olosuhteissa.
Yksi reissu pisti miettimään Mikkelin tietämillä jospa sitä pääsee ollenkaan perille, myös epäily joutumisesta pöhheikköön tuli esiin.
Mikkelissä on pieni silta joka ylittää vesitien satamaan, ei mitenkään jyrkkä. Tulin siihen noin 70 km/h kun huomasin että nelosella ajaessani alkoivat vetävät pyörät sutimaan. Pääsin kuin pääsin sillan päälle - jossa nopeus oli sitten noin 20 km/h, jos sitäkään.
Sitten tuli muutama kilometri, edeleenkin puhdasta jäätä, todella liukas jää jolla ajaminen ei ottanut onnistuakseen. Ykkösellä etsin pitoa lumiselta / sohjoiselta alueelta, joka sitten löytyikin, kadoten hetkittäin. Tiesin edessä olevan liittymän vitostieltä Piäksämäelle nousevan melko jyrkästi ylös. Minusta tuntui että viimeistään siinä matka katkeaa ja saan jäädä odottelemaan suolaus ja hiekoitusautojen liikkeelle lähtöä sunnuntai paussiltaan.
Ihme ja kumma niin kyseinen ramppi olikin sula ja pääsin helposti ylös. Seuraavat reilut 20 km oli sitten taiteilua pitäessäni auton ja raskaan kärryn tiellä. Nopeus enimmillään noin 60.
Kun se osuus oli ajettu siirryin pienemmälle tielle - noin 15 kilsaa eteni noin 30-40 km/h. Muutama mäki meni juuri ja juuri ylös. Mäen alla taisin nielaista muutaman kerran tyhjää. Se tie ei ollut nähnyt lumiauraa aikoihin.

Kaksi muuta reissua eivät olleet ihan niin pahoja, paitsi kerran kun kun sula tie jäätyi. Myöhemmin, vaikka aloitin jarruttamisen ajoissa tullessani risteykseen, ryömimisvauhtia, niin auto oli menossa ihan muualle minne käänsin. Eikä hetkeä liian myöhään sain pidon ja pienellä vedätyksellä auto kääntyi. Kärry perässä teki oman piruettinsa osumatta liikennejakajaan ennen kuin sai pidon karheasta lumesta.

Hesa jäi taakse ja ensimmäinen viikonloppu tuntui todella oudolta kun ei tarvinnut tehdä muuttokuorma matkaa. Kuta kuin neljä, vai oliko niitä viisi viikonloppua kuluikin matkustamisessa uuden kotimme ja Hesan väliä. Vajaat kolmesataa kilsaa sivu.

Olin viikon yksin kun eukolla oli vielä sen verran velvoitteita työelämään että piti olla peli paikalla. Pakkaamiseen häneltä ei liiennyt aikaa kun jokaisena iltana oli menoa johonkin (läksiäisiä ym). Ja tietenkin ne hulppeat läksiäiset, paljon puheita, kukkia, lahjoja. Olihan takana miltei 41 vuotta samassa pankissa, jonka nimi kyllä vaihtui useampaan kertaan.

Aloitin remontin keittiöstä, purkamalla seinää kovalevystä kunnes sain hirret esiin. Vaikutti vanhalta mutta ei huonolta. Ruiskutettuani alempiin hirsiin suoja-ainetta levytin sen kipsilevyllä.
Saunaosastolla annoin iskuvasaran laulaa ja tein purkuhommia. Siellä tulikin ensimmäinen ns. yllätys.

Väliseinien pystykoolaus oli ollut yhteydessä kosteuteen joka oli sitten imeytynyt kapillaarisesti tuhoten puuta noin 30-40 cm pituudelta, lahottaen sen. Laho oli kuivaa eikä sienistä tai homeesta ollut merkkiäkään, kuten ei myöskään kosteudesta. Joten se oli hyvä uutinen.

Valoin betonista purkamani osan kohdalle uuden anturan johon tökin tukirautoja. Valun kuivuttua koolasin pari uutta 2x4 tueksi ja ne joista olin sahannut lahon pois sai uudet jatkot. Kyseessä oli tuleva suihkunurkkaus, jonka pinnoitin kipsillä. Ennen sitä puuosat lattian tasossa saivat kosteuden suoja-ainetta.

Pääsiäinen kului rakentamalla uutta ja poistamalla vanhaa. Sain kasattua kaikki ostamamme keittiökalusteet. Yhden kaapin jouduin vaihtamaan, se kun oli tuotannollinen susi.

Mitä IKEA:n tuotteisiin tulee niin sitä lisää tuonnempana. Se oli todella surkeata laadultaan jota en ennen ole kokenut. Nämä, eri kaappien tuotteet oli tehty Latviassa, kun edellisen IKEA keittiön jonka kokosin oli tehty Saksassa. Oikeastaan niitä ei alkuunkaan voi verrata keskenään, mutta siitä lisää myöhemmin.

Eukko purki laatikoita ja aloimme saamaan eri huoneet nk. asuttavaan kuntoon, eli huonekalut paikoilleen ja tilaa liikkua. Siihen meni muutama päivä. Tyhjentyneet laatikot kokoon taitettuina kasaantuivat peräkärryyn johon alkoi syntymään melkoinen keko. Pääsin niistä eroon Mikkelin Graanin keräyspisteessä. Onnistuin täyttämään yhden kontin ja loput menivät toiseen konttiin.

Kuvat: Keittiön yhden seinän purku ja miten se nyt on (vielä kesken). Kuva saunan puolelta. Purettu osa ja uusi valmis. Ylin lasitiili kerros tekemättä (joudun työstämään taltalla kattoa saadakseni tarvitsemani 3 mm) ja viimeistely listoilla ym. Myös osa seinistä ja kaakelointi odottaa työstäjäänsä. Ja löylypuoli uudet paneloinnit sekä lauteet.


IKEA

Kuvat: Kirjoitukseen liittyviä kuvia. Ne on otettu kännykkän kameralla. Toinen kuva yrittää tuoda näkyville vesivaurion jossa lastulevy on turvonnut. Niitä levyjä oli useampi kappale.

Päädyimme hankkimaan halvimman vaihtoehdon uudeksi keittiöksi, IKEAsta. Käytännössä se tarkoitti ovien ja laatikoiden pintamateriaalin erilaisuutta. Riippumatta pinta valinnasta itse kokonaisuus on aina sama. Lastulevyä jolla on valkoinen pinta. Saranat ja mitä sitten onkaan valittuna ovat samat. Jaloiksi valitsin sellaiset jotka jäävät sokkelin peittoon. Ne osoittautuivat muoviksi joiden kestävyys ei kestä minkäänlaista sivuttaista rasitusta. Ne irtoavat, tai kääntyvät siten että kaapin alalevy repeää rikki. Se johtuu mitä heikommasta lastulevy laadusta.

Lastulevyn laatu selvisi muutoinkin. Taustaksi se että kokosin muutama vuosi sitten, kesällä 2002 laajan keittiön IKEA:n tuoteista. Kaikki kaapistot, laatikot ym oli valmistettu Saksassa, kuten kuvasta näkyy.

Nyt oli toisin. Ne oli valmistettu Latviassa. Ei ainoastaan siten että kyseessä olisi ollut eri osat. Itse lastulevy ja sen pinnoitus oli myös tehty Latviassa.

Pakkauksissa oli sahauksen ja poraamisen jäämiä, eli purua. Liimaa oli roiskunut valmiin tuotteen pinnoille, näkyvien päätyjen teippaus oli jäänyt vajaaksi, eli osa lastulevystä oli näkyvillä. Toki se mikä näkyi oli kuivunutta liimaa.

Useammassa ei komponentissa oli kosteusvaurioita, etenkin hyllylevyissä ja laatikoiden pohjissa. Laatikoiden pohjat tuottivat ongelman kun pohjalevyä yritti työntää laatikon sivujen metallikehikkoon. Liian paksu tavara ei oikein mennyt liian pieneen rakoon.

Yksi kokonaisuus aiheutti todella harmia. Olin ostanut kaapiston jonka korkeus oli 211, eli reilut 2 metriä. Kyseessä oli tila Mikroaaltouunille, alla 3 vetolaatikkoa ja yllä kaappi.
Jouduin vaihtamaan sen. Onneksi sain ensin uuden Vantaan IKEAsta vaikka vaihdettava oli edelleen noin 270 km päässä. Palautin sen seuraavalla reissulla.
Syy vaihtoon oli vastakkaisten seinien reijityksessä. Toisen levyn reijät olivat yli 3 mm pielessä. Siitä syystä alimman vetolaatikon kiskoa ei saanut ruuvatuksi ja samalla kaikkien laatikoiden ja hyllyjen korkeus vaihteli, eli ne olivat vinot.

Toinen harmin kohde oli työtason pintalevy, noin 180 cm pituudelta, tässä tapauksessa se johon tuli tiski allas. Joudun vaihtamaan sen toiseen. Sahattuani aukon tiskialtaalle (ohjekuvan mukaisesti) huomasin koko homman menneen pieleen kun ryhdyin asentamaan IKEAsta ostamaani vesihanaa. Kun levy on takaseinää vasten ei hana mahdu seinän ja lavuaarin väliin. Se vain on liian kapea rako. (Ikean palaute oli että minun olisi pitänyt porata teräslavuaariin reikä!)
Ennen seuraavan levyn hankintaa, jonka joudun kyseisen tilalle, joudun siirtämään nykyistä seinästä lähemmäs 2 cm. Ja paljon, paljon tarpeetonta harmia.
Kun asensin hanaa paikalle jouduin ensin poramaan riittävän suuren reiän eri putkille. Porauksen aikana kaapin taaimmainen poikittaistuki, ehkä noin 8 cm levyinen lastulevy napsahti poikki kuin se olisi ollut kuiva spagetti. En ole vielä tähän päivään mennessä kokenut mitään vastaavaa, niin heikkolaatuista lastulevyä.

Kootessani kaappeja, laatikoita ja asentaessani ovia havaitsin lukuisia pintavaurioita, sinänsä pieniä, mutta harmillisia. Kun esimerkiksi ovia katsoo tarkemmin ne on havaittavissa. Pinta on halkeillut, eli katkeillut. Osa pinnasta on, sanoisinko ohuempaa, eli se ei ole tasapaksua. Pinta on itse asiassa maalattu, ei pinnoitettu millään erillisellä kiinteällä materiaalilla, eli viilulla.
Itse kaappien levyt olivat kolhiintuneet kulmista siten että kulmista puuttui pala. Ne tosin ovat takana, eli eivät ole näkyvissä. Kuitenkin se on laatuvirhe.

Viereinen kuva tuo esille miten "hyvin" ja laadukkaasti Ikean Latvilainen alihankkja tekee esimerkiksi tiskitason listoituksen.
Se on vain yksi esimerkki. Jokaisessa kolmesta levystä on puutteita.
Kuvassa itse pinnoite puuttuu ja tilalla on vain "liimaa".
Kukin voi ymmärtää miten hyvin tuollainen työ suojelee lastulevyä kosteudelta, jota toki tiskipöydässä ilmenee. Tässä tapauksessa astianpesukone on ko. kohteen alla.

PS.
Tein jälkeenpäin seinäremonttia ja jouduin siirtämään yhden työtason alakaapeilla hetkeksi sivuun.
Alakaappia käytin apupöytänä kun leikkasin kipsilevyä.
Se oli kooltaan korkeintaan 70-80 cm pituudelta ja leveys noin 60 cm. Leikattuani yhden sivun käänsin levyn jolloin se lipsahti kädestäni, ei kovinkaan korkealta, max 20-30 cm.
Seuraus sitä oli uskomaton! En ollut uskoa silmiäni. Alakaapin rakenteen poikittainen tuki, 40 cm pituudelta ja noin 7 cm leveydeltä KATKESI JA MURTUI!!!
Ei siinä sitten muuta kuin erikeepperiä verstaasta ja liimaamaan.

Tiesin Latvialaisen levytavaran laadun, mutta en arvanut että se todellakin oli näin heikkolaatuista.

Ajatus yläkaappien ostosta - Ikeasta - loppui siihen. En kuna päivänä, en ikinä tule ostamaan En luota siihen että ne kestäisivät astioiden, kuten lautasten, lasien ja kuppien painon.

Vastaavanlainen kaapiston osa, mikä kuvassa on rikkoontui kun porasin vesihanalle läpivientiä, kuten jo kerroinkin.

Kaapistojen alla on jalat, muoviset joissa on "nastat", jotka asennettaisiin kaapin pohjalevyssä oleviin reikiin.
Nyt kun olen joutunut siirtämään kaapistoja muutaman kerran sivuun ovat muutamat jalat vain tippuneet pois, oman painovoiman avulla.


Sitten toinen kirjoitus, menneisyydestä

Tänään on Sunnuntai ja yhdeksäs päivä. 15. on sitten se jolloin olemme olleet virallisesti kuukauden uudessa osoitteessa.

Kun selaa kulunutta aikaa ei tahdo sitten millään tajuta että ei edes kuukautta ole kulunut. Paljon on tullut tehtyä - paljon on tekemättä.

Purkutöitä tietyiltä osin ja uutta tilalle. Uusi on ollut toiminnallisesti ja asumisen kannalta välttämättömyyksiä kuten vesi ja viemäröinti, keittiön kalusteet, kylppäri jne.

Yksi mitä on väännetty ja joka lopulta tuli on Internet yhteys. Saimme sen lopulta toissa päivänä, perjantaina 15.30. Valitettavasti vain meganen, mutta kuitenkin. Hintaa sille kertyy noin 1200 € verollisena.

Saatuani asennetuksi uuden 300 l vesivaraajan ja uuden pumpun kaivovedelle astuimme nykyaikaan. Sen asennuksen kanssa meni sormi suuhun muutaman kerran kun väänsin eri kokoisia kupariputkia ja niihin liitoksia, yhdistäen ne vanhaan putkitukseen. Liitokset olivat osittain mekaanisia ja missä oli mahdollista yhdistin ne kovajuotoksella.

Keittiö sai uudet kalusteet, lavuaarin, veden ja astianpesukone veden ja viemäröinnin. Kalusteet osoittautuivat todella surkeiksi niin laadultaan kuin valmistuksen virheillä. Surkeinta mitä olen IKEAsta kohdannut. Siitä lisää Blogissani http://ukko-tonttu.blogspot.com/ - kuten muustakin. Tietenkin asensin pyykkikoneen toimintakuntoiseksi.
Nyt keskityn suihkutilan valmiiksi saattamiseen. Lattia on kaakeloitu ja eilen sain seinät kaakeloiduksi - osittain. Tänään liitän vesijärjestelmän ja teen saumauksen, seiniin ja lattiaan. Sitten tulee saunan vanhan kiukaan purku ja uuden asentaminen. Eilen saunottiin vanhalla kiukaalla viimeisen kerran.
Kun tärkeimmät on tehty tulee enemmän aikaa kirjoittamiseen.

Emäntä-Tonttu on puuhastellut puutarhassa tavalla jota hän ei ole ikinä ennen fyysisesti harrastanut. Lääniä löytyy ja vanhoja istutuksia, ja vaikka mitä. Maasto mökin ympärillä on vielä osittain lumen peitossa. Vähän verrattuna muutaman viikon takaiseen kun sitä lunta oli toista metriä.

Niin, vajaa kuukausi kulunut. Muuttolaatikoiden purkuun, kalusteiden asetteluun ja ties mihin kului toista viikkoa. Välillä on hieman huilittu, ja kuten jo sanoin, paljon on valmistunut. Sain myös siirretyksi "valtavan" verstaani ulkorakennukseen vapauttaen nk. kodinhoitohuoneen eukolle.
Joten jatkoja myöhemmin - ainakin blogissani - kunhan ehdin tai motivoidun kirjoittamaan.