Irtiottoja

Niin, sitä voisi varmaan kuvailla sanalla irtiottoja; siitä kun lähdimme reissuun maanantaina.

Matka alkoi siten että ajettuamme 15 km eukko muisti jättäneensä puhelimen kotiin ja lataukseen. Ei kun takaisin ja sitten lähdimme uudelleen matkaan. Hieman ennen Mikkeliä todettiin että unohdimme kameran - en lähtenyt sitä hakemaan.

Ensin Porvooseen jossa eukon veli sai pakastimen täyteen eri tuotteita ja mehuja. Sai myös hieman poroa jota oltiin saatu Posiolta. Toki siitä maksettiin, ei se ilmaiseksi tullut. Ostettiin puoli poroa itsellemme ja "äksä", Rouva X eli entinen vaimoni X toisen puolikkaan. Hän sai sen paketin matkalla Porvooseen. Oletti saavansa kokonaisen poron. Se on sitten seuraavana vuonna.

Sitten olimme äitini luona yötä ja hänenkin pakkanen täyttyi ja sai poroa eri muodossa.

Nousimme aamulla noin klo 6, sitten Porvoossa taas klo 6. Auto ja peräkärry poikani luo Malminkartanoon ja sieltä juna keskustaan.

Junassa kun etsin paikkaa missä lunastaa lippu eukko tapasi vuosien ajalta vanhan työkaverinsa, se oli juttu se.

Lopulta tuli konduktööri joka myi meille liput - ei tarvinnu matkustaa pummilla. Ratikalla seuraava osa ja kävellen loput ja ennen pitkää olimme laivassa. Matka meni ihan OK kun Sun Deck eli Aurinko kansi oli ihan muutaman metrin päässä - toki aurinkoa ei ollut - mutta tupakoida sai vapaasti.

Tallinna oli sitten ihan oma juttunsa josta voisi kirjoittaa vaikka kirjan - etenkin kun muistelen sitä aikaa jolloin olin siellä viimeksi - noin 15 vuotta sitten.

Yksi asia oli kolme liike toimintaa joihin kiinnitin huomioni. Saatoin nähdä niitä, kutakin samalta paikalta kolme kappaletta. Ne olivat R-Kioski, Hessburger ja joku paikallinen Apteekki.

Niitä oli kaikkialla.

Viru Keskus, Kaubamaja oli kuin miniatyyri Itäkeskuksesta ja maailman parhaimpien tuotteiden keskittymästä. Hinnat olivat ihan utopistiset. Stokkan Hullutpäivät oli kuin olisi liikkunut sardiini purkissa ja kullekin kassalle valtavat jonot. Jos olisimme valinneet jotain mitä ostaa niin katse kassajonoon sai luopumaan koko osto jutusta.

Kävimme muutamassa elintarvike liikkeessä. Hämmästelin sitä tarjontaa mitä oli - huippu laatua, ja runsaasti vaikka mistä, lihat ja makkarat, kalaa, juustot, leivät, jne.

Ihan teki pahaa - oli kuin olisin ollut paratiisissa!

Erikoisuutena sanoisin olleen valmiiden ruokien paljous, jota ostettiin runsain määrin. Aikaa ei ole kokata kotona - ruoka ostettiin mukaan.

Päästyämme hotelliin korkkasin heti pienen Viskipullon - 70 eekkiä, eli noin 4.4 €uroa. Kallis paukku. Kun pääsimme ulos oli saatava jotain syötävää ja heseen mentiin.

Sen jälkeen eukkoa ei kummemmin kiinnostanut laajempi ruokailu joten ostimme sitten pari kanan koipea ym hotelliin. Seuraavana päivänä löysimme "edullisen" pippuri pihvi paikan. Todella aneeminen liha joka oli enemmän lehtipihvi kuin mitä nimi sanoisi. Lasi olutta tai lasi viiniä samaan hintaan. Hinta 165 eekkiä. eli noin 11 €. Naapuri oli hieman ennen sitä syönyt siellä, toki ei samassa paikassa, ja kaverinsa kanssa sama ateria maksoi noin 600 eekkiä - eli 38 € per nuppi.

Meiltä hupeni - ei mihinkään 100 €. Hessburgeriin ja muuhun pieneen. Kaupat ym maksoimme aina kortilla. On se maa kallista, todella kallista.

Seuraava päivä oli kaikkea muuta kuin mukavaa kaupungilla. Tuuli oli ihan mahoton joka pystyi pysäyttämään ja jopa horjuttamaan meikäläisen, noin 115 kg. Laivamatka viivästyi myös noin 10 minsaa.

Kaupungilla tuli käveltyä sellaiset määrät että riittää hyväksi aikaa eteenpäin.

Kävelimme yhden Porno kaupan ohi ja huomioni kiinnittyi kahteen 15-16 vuotiaaseen tyttöön, heidän keskusteluun. Toinen yritti niin ylipuhua toisen menemään hänen kanssa kyseiseen liikkeeseen - että mennään nyt vain sisälle katsomaan mitä siellä oikein on ja millaista. Harmitti etten sitten kääntynyt ympäri ja katsonut saiko hän kaverinsa ylipuhutuksi.

Muutaman kerran kävi sitten niin että eukko sanoi että naamastani näkee että haluaisin olla kotona ja remontti hommissa. Taisi olla niin.

Kapakat eivät kiinnostaneet - yhdessä käytiin kaljalla. Minua ei tasan tarkkaan kiinnosta istua tuopin edessä ellen saa sytyttää tupakkaa. Virossa on kuten muualla - no smoking.

Kotimatka oli sitten ihan OK kovasta tuulesta huolimatta. Se ei kuitenkaan ollut mitään. Silti moni tuli merisairaaksi - ihmettelen vain miten ihmeessä.

Poikani oli vastassa ja lastasimme ostokset hänen pieneen Almeraan. Suurin osa oli ostettu Netin kautta Pre-Order jutulla.

Illalla, jo ennen kymmentä olin jo sängyssä parin oluen jälkeen. Aamiaisen jälkeen kahdeksan jälkeen suuntasin Ruoholahteen Verkkokauppa comiin vaihtaakseni huonosti toimineen sääaseman. Nyt se näyttää toimivan kuten pitää. Edellisen maksimi tuuli oli aina asetettu 2.6 m/s vaikka tuntui että 8 metrinen vene irtaantuu tontilta.

Sitten ajoimme vielä Porvooseen, äitini luo. Kun olimme hississä sisään änkesi nainen joka kysyi mahtuuko mukaan. Puristin itseni hissin seinää vasten ja vedin vatsani sisään, katsoen alas. Hiljaisuuden katkaisi hirveä nauru. Eukko nauroi ja se nainen. Nostin katseen ja katsoin hölmönä, leuka alas valahtaneena sitä naista. Hän oli siskoni! Hän oli jo tunnistanut meidät parkkipaikalla ja käveli perässämme sisään.

Oletin hänen olevan vielä Pariisissa - mutta oli tullut juuri edellisenä iltana takaisin kotiin.

Eukko antoi äidilleni suklaata Tallinnasta - siskoni antoi konvehtirasian Pariisista.

Jonkin ajan jälkeen takaisin stadiin, muutamassa liikkeessä käynti sekä "lopullinen" rutina reissu IKEAan. Saan näköjään lopultakin hyvitystä heidän sekundasta.

Sitten Lahteen, tai oikeastaan Nastolaan tyttäreni luo jossa syötiin lämpimät voileivät ym. OK, oli vähällä että niitä leipiä ei olisi tullut. Patonki oli jäänyt aamulla keittiön työtasolle ja kun hän tuli kotiin oli lattialla vain pakkaus ja murusia. Koirat olivat syöneet sen. Onneksi hänen äiti oli matkalla sinne ja osti matkan varrella uuden.

Juusto osoittautui siirtyneen tilaan jääkaapissa jossa home valtaa pinnan. Minulla oli ratkaisu, miltei 1/2 kg hyvää, viipaloitua juustoa jonka hain autosta.

Päästyäni matkaan noin kilometrin jälkeen soi puhelin. En heti ymmärtänyt mitä tyttö sanoi, että olin unohtanut "Flintin" - kysyinkin - miten niin unohdin hänen toisen koiran - ei se koira ollut vaan upo-uusi lippalakkini!

Heti takaisin. Ja sitten noin 5 km jälkeen muistui mieleen että se valitsemani "juusto" olikin unohtunut jääkaappiin :(

No, saipa tyttäreni lisä tuliaisia Virosta.

Kotimatka meni ihan yes - eikä ollut tilannetta joka säätietojen mukaan edellytti talvi renkaita. Vaihdoin ne alle ennen matkalle lähtöä. Etelään kun piti tulla reippaasti lunta - ei tullut.

Viimeinen 15 km kotiin olikin paikoittaen sellaisessa kunnossa että kesä renkailla olisi joutunut helposti Metsähallituksen puolelle.

Sitten on tämä päivä, joka jatkuu eliseen - kun sain kattopellit ja muut romppeet. Sattui pieni onnettomuus eukolle jossa olisi voinut käydä pahemmin. Todella pahasta. Nyt tuli vain kuhmu päähän ja mustelmia.

Siitä lisää seuraavassa osassa.