maanantai 10. toukokuuta 2010

Elinikäni lyhenee ainakin viidellä vuodella

Tapanani on ollut noin viiden vuoden välein tehdä koneistolleni kuntotarkistus, ja nyt sellainen on taas käynnissä.

Ainoa vika joka todella vaivaa - ellei huomioida niveliäni - on tuo astma - ja sellainen todettiin. Nyt ensimmäisen kerran saankin siihen hoitoa - Helsinki ei sellaista tarjonnut.
Lekurin mukaan tiettyä keuhkoahtaumaa olisi, mutta suurin syy on astma. Hän kuuluu niihin lääkäreihin joiden mielestä tupakointi on lopetettava heti. Sanoi jatkavansa nalkutusta luovuttamatta.
Tökkäsi sitten mukaan luettavaa - Pfizer yhtiön CHAMPIX rohdosta. Se neutralisoi nk. mielihyvän saavuttamisen, eli Dopamiini tuotannon. Tupakointi ei enää tuo sitä mielihyvää ja palkitsevaa tunnetta. Seuraavaksi ote alla olevasta kirjoituksestani. "Dopamiinin puute johtaa Parkinsonin tautiin." Ottaisinko moista lääkettä ja saisin sitten mahdollisesti mm. kyseisen taudin?

Olen kirjoittanut eri välittäjäaineista vuosien varrella, joista ajattelin liittää yhden version tämän loppuun.

Palatakseni lääkäriini. Siitä kun viimeksi olen terveyskeskuksessa reilut kaksi vuotta sitten - omalääkärini on vaihtunut - silloinkin putsattiin sahanpuruja silmästäni. Nyt tuli asiaan paneutuva nainen, ihan mukava sellainen - vaikka jaksaa nalkuttaa tupakoinnistani.

Sanoin hänelle että meikäläinen on kuten vanha ruuhi - kun sen tervaamisen lopettaa se ei kauaa enää pinnalla pysy.
Sanoin myös tietäväni lukuisia tapauksia kun tässä isässä, jopa nuorempana heittäytyy ihan terveelliseen elämään niin noutaja tulee.
Kolmanneksi sanoin että se varmaan liittyy siihen kun tupakoinnin lopettamisen jälkeen paino nousee kohisten ja sitten tulee ongelmia sokerin kanssa, pumppu joutuu koville jne. Siihen muuten hänellä EI ollut vastakommentia antaa :o)

Olen lukenut - ja varmasti minulla on jossain bittiviidakkoni arkistossa jokunen talteen otettu teksti jossa todetaan äkillisen tupakoinnin lopettamisen terveysriskit vanhemmalla iällä. Itse vietän kohta 60 v päiviä - jos olen hengissä ja luoja suo.

En kiellä tupakoinnin haittoja - niitä on vaikka muille jakaa. Kannustan sen lopettamista - etenkin ettei sitä kukaan aloittaisi. Nuoremmille se lopettaminen sopii - mutta ei tällaiselle Ukko-Tontulle joka sitä on harrastanut yli 40 vuotta.

Tässä samassa yhteydessä voisin mainita etten koskaan sairasta - mitään - paitsi jotain kuumeista flunssaa ehkä noin 7-10 vuoden välein. Sekään ei kestä kuin päivän tai pari.
Se että eri nivelet joita kehossani on ruttuilevat on sitten asia erikseen - kuten keuhkoni tuon astman kautta.

Lääkärini näytti minulle hienon grafiikan miten käy ellen lopeta tupakointia. Elinikäni lyhenee ainakin viidellä vuodella.

Saanen epäillä sitä. Vaikka ihmisen kehossa on monia itsekorjaantuvia mekanismeja, niin ei se varmaan noin nopeassa tahdissa tapahdu. Vastaavasti kaikki huono kehittyy myös ajan kanssa - hitaasti.

Siitä tuli mieleen hauska ja samalla hassu juttu Yhdysvalloista - kuolemaan tuomittujen parista.
Vankilan lääkäri tekee kaikkensa kuolemantuomitun terveyden eteen - jopa kieltämällä tupakoinnin. (Lukuisissa vankiloissa ei saa tupakoida).
Sitten hyvin hoidettu ja terve voidaankin sitten taluttaa teloitettavaksi. En muuten tiedä voika viimeisen aterian yhteyteen pyyttää viimeista savuketta tai sikaria? Kuka tietää?

Sitten niihin välittäjäaineisiin ja vastaavaan, aivan toisen jutun kautta. Löysin version vuodelta 1997 jonka olen sitten muokannut vuonna 2009.

Ensin selvennös. Tuo aikamatkaaja on toinen kirjoitus (kirja) johon tämä liittyy. Poimisin alla olevasta esimerkiksi "kollektiivisen omatunnon". Sen mukaan tupakointi on väärin sekä tuomittavaa koska se rasittaa yhteisöä ja sen "hyvinvointia". Kuitenkin sama taho ei tee mitään konkreettista samaisen yhteisön hyvinvoinnin eteen, päin vastoin.

Ja sitten se teksti. Se ikään kuin sopii tähän "terveysjuttuihin".


Ensimmäinen versio: 2.3.2007
Muokattu 15.3.2009
Taustoitusta

Aikamatkaaja, Time traveler

Nykyisyydessä menneisyys yhdistyy tulevaanse synnyttää kaaoksen tietämättömyydessä - joka herättää vasteen (responce) vastustukseen.

Nykyinen kaiken vastustus ei ole yksittäinen ilmiö. Se on osa historiallista prosessia, joka vastustaa yhteiskunnan modernisaatiota, kulttuurillisia muutoksia ja tieteen esille tuomia vaihtoehtoja. 
Uskonto on yksi kaapu, johon muutosvastarinta verhoutuu. Toinen on omat taloudelliset ja poliittiset kuten sosiaaliset intressit jotka ovat merkittävämpi kokonaisuus kuin yhteinen hyvä. Sitten ovat paradoksit jotka toimivat teemojensa vastaisesti, kuten eri ympäristöaktivistit - joita eri poliitikot myötäilevät.

Eri asioiden vastustajat vetoavat myös omantunnon vapauteen. Se on kuitenkin ongelmallista, koska niin kutsuttu omatunto on kunkin henkilön oma käsitys erinäisistä asioista.

Sanotaan, että omatunto ei ole universaali eikä erehtymätön moraalitaju, vaan kulttuurisesti, psykologisesti, historiallisesti ja sosiaalisesti muodostunut käsitysrykelmä oikeasta ja väärästä. Tieteiskirjailija Isaac Asimov onkin esittänyt erinomaisen eettisen säännön. Se kuuluu: älä anna moraalitajusi estää sinua tekemästä sitä, mikä on oikein.

Jos vedotaan omaantuntoon, vedotaan perimmiltään yksilön oikeuteen muodostaa omat käsityksensä oikeasta ja väärästä ja pitää niitä itseään velvoittavina.

Omantunnon syihin vetoamisen on perinteisesti ajateltu turvaavan yksilön mielipiteen vapautta, ei vapautta toteuttaa omia uskonnollisia, poliittisia tai muita ennakkoluulojaan - samalla omantunnonvapautta ei ole tulkittu keinoksi, jonka varjolla yksilöt voivat syrjiä tai sortaa muita.
Niin kuitenkin tapahtuu, ja maailman politiikka toteutuu sen pohjalta - niin Yhdysvalloissa fundamentalisti kristittyjen kautta kuten islamistien kautta. Omantunnon pohjalta hyväksytään joukkomurhat, itsemurhaiskut, kuolemantuomiot vain muutama mainitakseni. 
Afrikan Aids tilanteen lähteet löytyvät mm. Vatikaanin "omastatunnosta" ja moraalikäsitteistä.

Talouden ja raaka-aineiden manipuloijilla on oma omatuntonsa joka ohjaa heidän toimintaa.

Niinpä tuomittujen ilmiöiden listalle joutuvat mitä kummallisemmat aiheet ja ilmiöt - jotka systemaattisesti johtavat alistamiseen. Pahin "omantunnon" asia syntyy kollektiivisen omantunnon kautta.
MInä näen omantunnon pyrkivän tulkitsemaan jotain kaukaisesta menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta.

Tuollainen,  tyypiltään fundamentalistinen "uskonnollinen" kritiikki on perinteisen uskonnollisuuden muotoon puettua vastarintaa muuttuvia oloja ja muuttuvaa kulttuurielämää kohtaan.
Kasvien ja muiden geenien manipulointia ei sallita, mutta ihmisten kyllä. Globalisaatiossa etsitään ja tarjotaan yhteistä hyvää kaikille - toimilla kuitenkin tuhotaan sekin vähä mitä on ja alistetaan alistettuja.

Erityisen selkeästi muutosvastarinta näkyy kun kyseenalaistetaan vallitsevat uskonnot, ja niiden edustajat, niiden harjoittama politiikkaa, ihmisarvot jne. sekä tieteen tutkijoita, esimerkiksi geenien vaikutusta tutkivien saavutuksia.
Kun talouden toimintaa kyseenalaistetaan syntyy merkittävä vastaisku sen säilyttämisen puolesta.

Geenien Lotto-kone?

Geenien osuus (eli perintötekijä on biologisen informaation yksikkö) oletettiin muodostavan määrältään ainakin 100000 kappaletta, tai enemmän. Kun ihmisten geenien kartoitus eteni määrä väheni vähenemistään jääden lopulta noin 30000 luokkaan. Se tuntui uskomattomalta, etenkin kun lopulta ihmisellä olikin vain noin 23500 geeniparia, sillä määrällä se vastasi lähes samaa mitä lukuisat luonnon alkeelliset muodot, kuten kasvit edustivat. Sitä pidettiin mahdottomana, olihan ihminen paljon kehittyneempi kuin mikään muu luonnossa oleva. Sukkulamadolla on niitä noin 19000.

Geneettinen tiede ei kykene selittämään ihmisissä tapahtuvia asioita - etenkin paradokseja ja "järjen vastaisia" asioita. Sen rinnalle onkin nousemassa Epigeneettinen tiede(Epigeneettinen periytyminen tarkoittaa perinnöllisen tiedon siirtoa solun tai eliön jälkeläiselle ilman, että perinnöllinen tieto on koodattuna DNA:n tai RNA:n sekvenssiin).

Sama, yhtenäinen geenipari voi tuottaa kaksi erilaista sairautta, ja geneettisen tieteen mukaan se on mahdotonta. Joten, siihen pitää olla syy, miksi niin tapahtuu ja se on löytynyt tuon Epigeneettisen tieteen avulla.
Rippuen siitä miten geenissä oleva "kytkin" asettuu, syntyy kyseinen muutos, esimerkiksi tauti. Tuolle kytkimelle on toinen ilmaisu, leimautuminen.

Leimautuminen tarkoittaa geenin aktiivisuuden riippumista siitä, kummalta vanhemmalta geeni periytyy. Eläinten perimässä on jokaista geeniä kaksi kappaletta, mutta leimautuminen johtaa siihen, että vain toinen geeni on aktiivinen. Ihmisellä leimautuneita geenejä tunnetaan yli 20, ja se on vasta alkua.
Epigeneettinen periytyminen tarkoittaa perinnöllisen tiedon siirtoa solun tai eliön jälkeläiselle ilman, että perinnöllinen tieto on koodattuna DNA:n tai RNA:n sekvenssiin. Epigeneettisen periytymisen takia samalla genotyypillä 1 varustetuilla yksilöillä voi olla erilainen fenotyyppi 2. Toinen muoto epigeneettiselle periytymiselle on geenien itsesäätely. (1 Genotyyppi eli perimätyyppi on yksilön vanhemmiltaan perimien kaikkien geenimuotojen kokonaisuus. 2 Fenotyyppi eli yksilön ilmiasu on kehittyvän tai kehittyneen yksilön kaikkien havaittavien ominaisuuksien (anatomisten, fysiologisten, biokemiallisten ja käyttäytymisen) kokonaisuus.)

Ympäristön vaikutus määräytyy suoraan siihen miten seuraavat sukupolvet rakentuvat yksilöinä fyysisesti ja henkisesti.

Ympäristön vaikutukset siirtyvät geeneihin, josta sen vaikutus seuraa tuleville sukupolville. Hiirikokeissa on havaittu, että jopa viidennessä sukupolvessa periytyvän sairauden osuuden olevan vielä noin 85 % .
Ympäristön vaikutus ei rajoitu myrkkyihin
1800 luvulla koetut katovuodet ja sen seuraukset koetaan tänään kolmannessa ja neljännessä sukupolvessa mm. sokeritautina. Tämä osoitettiin Ruotsissa tehdyssä mittavassa tutkimuksessa.

Voimakas stressi, joka on syntynyt katovuosina, tai Juutalaisten joukkotuholeireillä, tai yksittäisen ihmisen elämässä tapahtuneesta tilanteesta periytyy seuraaville sukupolville. 
Stressin määrä voidaan mitata tiettyjen hormonien tasoista - ne periytyvät sukupolvien ajan. 9/11 tapahtuman aikana raskaana olleiden naisten stressi siirtyi vastasyntyneeseen. Stressin seurauksena lasten käyttäytyminen on hyvin ongelmallista, eikä niiden tulevaisuus anna suuriakaan lupauksia mistään hyvästä.

Pitkään jatkuva stressi voi aiheuttaa elimistön kroonisen stressivasteen, jolla on monia haitallisia vaikutuksia. Se muun muassa heikentää immuunivastetta, lisää sydänperäisen kuoleman riskiä ja astmaan sairastavuutta, ja paljon muuta. 
Esimerkiksi ihmisen käyttäytymiseen liittyvä moraalitaju syntyy myös epigenetiikan seurauksena - joka on rakentunut mm. stressin seurauksena. Siihen liittyy esimerkiksi anarkistinen ajattelu, väkivalta, vandalismi jne.
Stressiin yhdistyy adrenaliini ja samalla dopamiini. Lisäksi esiin tulee seretoniini (alakulo, apatia, masennus jne). Yksi nk. mielihyvää tuottava dopamiinin lisäksi on noadrenaliini. Dopamiinin puute johtaa Parkinsonin tautiin. Alzheimerin syntyä ei tiedetä, on vain epäilyjä joista stressi on yksi syy.

Hiiret joita altistettiin ympäristömyrkyille, kuten nykyään sallituille ilmasta levitettäville hyönteismyrkyille, sairastuivat. Kyseisiä sairauksia seurattiin viidenteen sukupolveen asti. Niitä olivat eri syövät kuten rintasyöpä, ihosyöpä, keuhkosyöpä kolme mainitakseni. Myös Alzheimer ja muut ihmisen käyttäytymiseen vaikuttavat vastaavat sairaudet periytyivät, sukupolvien ajan. Viidennessä sukupolvessa esiintyminen oli luokkaa 85 %.

Ymmärryksen evoluutio
Tähän päivään asti on lähdetty siitä, että ihminen on mitä on, sillä geenien rakenteessa oleva informaatio määrää sen, ja niitä on ainakin 100000 tai enemmän - paljon enemmän. Sukkulamadon määrä, 19000 paria antaa asiaan hyvän vertailukohdan.
Mutta sitten kävi miten kävi, meillä ihmisillä onkin vain 23500 geeniparia, siis ei mitään. Se on niin sanotusti järjen vastaista, ero on vain alle neljänneksen!
Uusimman tiedon mukaan (2009) kasveilla geenejä on <50000, ihmisillä 20814. Banaanikärpäsellä niitä on 16000.

Se on verrattavissa siihen aikaan jolloin katsottiin että atomi on pienin mitä on, olen jakamoton osa,  kunnes opittiin näkemään ja ymmärtämään se, että atomi on yksi kokonaisuus joka rakentuu pienemmistä osista.

Tiede lähtee siitä että jossain on pienin osa mitä on, eikä sen sisällä voi olla mitään muuta - kuten atomista aikoinaan ajateltiin. Sama pätee suurimpaan, jossain tulee esiin raja jolloin jokin ei voi enää suurentua.

Geeni on yksi osa, jossa itsessään on tietty informaatiomäärä, se on pinnallinen kuori joka kätkee itseensä paljon enemmän - kuten atomi. 
Geeni edustaa Geneettisen tieteen ymmärrystä, mitä sen sisällä on, on sitten Epigeneettisen tieteen alue. Se on aivan uusi tieteen ala josta ei oikeastaan tiedetä mitään. Seuraukset tiedetään ja voidaan kohdentaa geenin tiettyyn osaan, mutta mitään muuta siitä ei voida sanoa.

Geenien sisällä on oma maailmansa joihin tallentuu tietoa, ja se tieto ohjaa sitä miten itse geeni tulee toimimaan. Tuo tieto voi olla varastoituna eri tasoihin, toimien tavallaan kuten ihmisen aivot. Sen vertauksen kautta voidaan sanoa yksittäisen geenin edustavan ihmisen (eläimen) ruumista, ja tuon toisen osan sen aivoja. 

Tuo "tieto" rakentaa toimintamalleja joita voidaan havainnoida eri eläimissä. Sitä kutsutaan vaistoksi. Sananlaskun mukaan "Kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa".
Kun eri luontokappaleet, myös eläimet sopeutuvat ympäristöön, se ei tapahdu sopeutumalla sen hetken olosuhteisiin. Olosuhteet rekisteröityvät "geenien" sisällä olevaan tietopankkiin, jossa eri sukupolvien ajan vastaanotettu tieto prosessoi kunkin geenin toimimaan tietyllä tavalla, sopeutumaan uusiin olosuhteisiin - tai kuolemaan sukupuuttoon. Ainakin heikoimmat yksilöt karsiutuvat pois evoluution ketjusta.

Tuo heikkojen karsiutuminen ei ole kaikilta osin hyväksyttävää,  kaikista vähiten ihmisille. 
Kasvien ja hedelmien osalta, kuten eläimillä niitä jalostetaan kestämään paremmin muuttamalla niiden perimää. 
Ihmisten osalta joille ei synny lapsia (luonnon oma suojamekanismi) annetaan keinohedelmöityshoitoa. Syntyneet ovat pääsääntöisesti vajavaisia, toiset enemmän, toiset vähemmän.

Meidän aikamatka
Meidän aikamatka alkaa hamasta muinaisuudesta jolloin elämä kuten me sen tunnemme rakentui, eli ja kuoli pois, se on jatkuvaa jalostusta - se on evoluutiota. Kunnes rakentui nykyaikainen ihminen ja sen sosiaalinen yhteisö joka ryhtyi laittamaan kapuloita rattaisiin.
Siinä nykyisyys taistelee menneisyyttä vastaan ja tulevaisuus on sen summa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti