Mieleeni tuli tänään, kun hommat oli tehty ja työkalut siirretty ym säältä suojaan laulu josta - "tää on viimeinen taisto..." http://www.youtube.com/watch?v=xW9VBLH-0_s
En toki jokaista sen laulun sanaa ja asiaa allekirjoita, mutta kun tänään sain siirretyksi jätesäkkeihin viimeiset sahanpurut (lähemmäs kymmenen säkkiä, ei kun hieman yli) ja puretuksi vanhan katon tukirakenteet tuntui, - että mitä näihin purkuhommiin tulee - se on nyt melkein tehty! Olo oli sen mukainen ja yskin vieläkin pölyjä suusta ja niistän nenästä.
Vanha Black & Decker sähkösaha teki taas hienosti tehtävänsä vaikka alkaa jo hajoamaan käsiin - eri muoviosat eivät ole kestäneet käyttöä.
Niin, näin me talon rakentajat ja talomme saneeraajat! Me olemme työmme orjat!
Nyt jäi valokuvat ottamatta - mutta se on normaalia sanoi Eestiläinen ystäväni kun ihmettelin miten hitossa näin voi olla - mitä mistäkin.
Kun sisäeteisen katto oli "putsattu" laiton päälle eristelevyjä, nyt vain 250 mm - en ryhtynyt sitä nyt rakentamaan uusiksi. Teen sen myöhemmin kun muut tärkeämmät asiat on tehty. Talveksi lisään vielä tuollaiset 100-125 mm ellen tee koko sisäkattoa vielä uusiksi.
Sitten pistin "aukon" umpeen josta olen kulkenut sisään saatuani vanhan katon rakenteet puretuksi. Toki siihen seinään jäi paikka tulevalle ikkunalla.
Koska huomiseksi luvataan hyvää säätä ryhdyn heti aamusta laudoittamaan ulkoseinää - pitäisi olla valmis viikon lopuksi ja sitten pääsen vihdoin ja viimein itse asiaan eli uuden olohuoneen sisäkaton pariin.
Ai niin - vielä on se yksi kolmio peitettäväksi uuden korotetun katon alta.
Hauska juttu sanoisin - totta puhuen ei alkuunkaan kun jalat ovat noin 4 metrin korkeudessa tikkalilla :-(
Henkilönostin ei olisi riittänyt siihen - etäisyyttä liikaa eikä lähemmäksi olisi saanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti