Pakkasia ja hääjuhlia - pakkasessa

Niin se sitten toteutui - sydämeni todella suuri, oisko suurin toive,

että tyttäreni löytää sen oikean ennen vanhuutta(aan)

Valat vannotaan

Ei se tyttö "vanhana" naimisiin mennyt - alle kolmekymppinen - kun päätti "ukkonsa kanssa" virallistaa koko juttu.

Vuosia meni maalliseen koulutukseen - ei kuitenkaan ylimääräisiä vuosia siihen tulevaan ammattiin - ja valmistui loistavasti laskentatoimen (muistaakseni) ekonomiksi. Täytyy jossain vaiheessa lukea hänen "gradu" uudelleen.

Hollolan keskiaikaisessa kirkossa hänet vihittiin - samalla alttarilla hän pääsi ripille - kuten vanhempi veljensäkin. Ei silloin tiennyt että samalla sametilla antaa vielä tulevaisuudessa aviolupauksen.

On se vain sellainen "juttu" että pisti jopa Ukko Tontun vakavaksi - ja onnelliseksi - hyvä ettei tullut tippa silmään. 

Kun johdatin tyttäreni kainalossa ulkoa sisälle ja sulhaselle - aikaisempi odottelussa tullut vilu katosi kuin taikasanalla.  Oli nimittäin jonkin verran pakkasta ja odotushuone todella kylmä.

Hääseremonia oli tarkkaan mietitty ja sen kapellimestari oli tyttäreni. Kenraaliharjoituksissa vihkivän papin kanssa huomasin että hän tyttäreni oli ottanut koko tilanteen - tulevan seremonian hallintaansa. Ja hyvin se meni.  Alkumarssi Prinsessa Ruususesta, hieno rukous, ja juuri, ne  oikeat raamatun siteeraukset, koko homma oli hänen - ja nykyisen miehensä käsialaa. Pappi ja muut vain menivät hänen tahdon mukaan ja "vikisivät".

Iso musta Limousine odottaa
hääpari tuoreiden ruusunlehtien peittelemänä
joita noin sadan kutsutun käsistä heitettiin
Se "Iso Mies" on siskoni mies ja hovi valokuvaajamme

Kun kirkossa pidetty tilaisuus oli ohi muodostettiin kunnia kuja - noin sata kutsuttua ja hääpari sai päällensä tuoreita ruusunlehtiä.

Kun Limousine lähti me muut seurattiin jatkoille.

Kihla- ja hääsormus - ja modernit keinokynnet kuvioinnilla

Tapanani ei ole tuoda esiin niiden ihmisten kasvoja joista kirjoitan, en tee nytkään poikeusta. OK. kuvamanipulaatiolla ehkä jotain.  Alla kuitenkin poikkeus siihen. Herra kuvassa täyttää keväällä 90, kummankin sodan veteraani, tyttäreni iso-isä äidin puolelta ja sitten minun äitini joka juuri täytti 85.

"Jatkot" olivat todella mahtavat jotka pidettiin vuokratuissa tiloissa - ja kun sinne tuli sata ihmistä se oli aika lailla täysi. Esiintymislavalle mahtui hyvin "elävä orkesteri".

Tyttäreni apujoukot olivat tehneet mahtavan työn tilaisuuteen ja sen jälkeen uusi rupeama kun palauttivat tilan entiselleen. 

Tyttäreni ja hänen apujoukot olivat tehneet mahtavan työn koko tilaisuuden valmisteluissa jotka tiedän kestäneen kuukausia, pienintä yksityiskohtaa myöten.

Kukin sai mm. pienen pinkkisen pussin - kuten säkin jonka sisäälä oli pienet karkit. Hän leikkasi ne ja ompeli, teki "säkin" jonka suu sidottin narulla.  Kuva siitä alla.

Takana oli sitten pieni "aforismi / runo".

Sulhasen, hänen äidin siskon tekemä hääkakku oli aivan loistava niin ulkonäöltä kuin maultaan! Ja kun he ovat tavallaan myös motoristeja - se näkyi myös hääkakussa.

Hääkakussa motoristi "juttu" tulee esiin

Tunnelma oli mahtava enkä muista tanssineeni niin paljoa vuosiin - nykyään kun en enää sitä tee - "kiitos" polvieni. Ja tanssiteetava oli - lukuisia virallisten kuvioiden lisäksi. Minkä teet kun kauniit naiset hakevat parketille!

Tanssiessani - etenkin kun on sitä ilojuomaa veressä tahtoo mopo karata käsistä. Nyt onnettomuusvaara oli vähäinen kun otin mukaan aitonahkapohjaiset kengät.   Tällainen kuusikymppinen kun luulee olevansa parketilla parikymppinen. Se ei tiedä hyvää.... etenkin "Jive" ym menossa...

Voisin kirjoittaa siitä  tilaisuudesta paljonkin - ja lopuksi on sanottava yksi asia - jouduin pitämään puheen!

Kukaan, ei kukaan sanonut mitään sellaista! Vastaus oli että aina morsiaimmen isä pitää puheen. 

Mistä minä sen saatoin "arvata". Kun poikani meni avioon - minulle sanottiin että pidät sitten puheen - ja muista ... ja eukko karsi sitä puhetta.... ja... olisi pitänyt puhua mitä ajattelin kun kuulin hänen vaimon isän puheen - joka on Irlantilainen. Silloin puheeni oli "torso" vaikka olikin ns. "hyvä".

Nyt - kesken hauskanpitoni sulhasen Best Man tuli ja sanoi että pidät sitten sen puheen klo noin silleen.

Minkä puheen - kysyin - ja sitten alkoi asia selkenemään. Jokaiselle osapuolelle juttu oli niin selvä että siitä ei mainittu minulle mitään. Ja itse asiassa hyvä niin.

Minuun ei iskenyt paniikki - aikaa puoli tuntia. Mieleen tuli heti yksi teema ja sitten uusi iPhone 4 tuli esiin ja aloin kirjoittamaan mistä puhun. Vain päälinjat.

Avaus

3 jutua ja niiden aiheet,

sitten lopetus

Ja muutama tupakalla käynti.

Sitten tuli se hetki - ja se oli sitten "virran vietävänä"  - minulla oli vain muutama otsikko aiheisiin ja loput piti täyttää....

OK - en ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, mitä puheisiin tulee ja olen puhunut paljon suuremmalle yleisölle monet kerrat - ja suunnilleen samalle kokoonpanolla myös entisessä Neuvostoliitossa. Mistä sekin nyt mieleen tuli. 

Nyt oli aivan toinen juttu - tyttäreni häät! Voin mokata itseni totaalisesti! :o(

Oli miten oli. Siitä puheesta - kesti ehkä noin 5 minuuttia - tai 7, se oli varmaan paras puhe mitä koskaan olen tehnyt. Kehuja tuli sen jälkeen joka suunnasta. Puhe jäi lyhyemmäksi mitä ajattelin - mutta hyvä niin.

Kunkin eri "aiheeni" kautta yleisö nauroi - mutta sen "viimeisen" jälkeen  - hieman liioitellen - koko rakennus tärisi!

Kun sen huomasin ymmärsin että nyt oli puhe pidetty, minulla ei ollut enää mitään parempaa annettavaksi  - ei edes loppu kevennystä. Sen vain tietää että siinä se oli. Joka ei sitä ymmärrä pilaa hyvänkin jutun.

Ja ihan sikamaisesti sanottuna - vaikka en syö sitä sikaa missään muodossa (en ole kannibaali) - olin "sika tyytyväinen". Suorastaan onnellinen.

Ja niin olivat läheiseni  etenkin morsiain ja hänen äiti ym., kuten myös äitini kun eivät tienneet mitä se "iskä" taas sanoo.

LOPUKSI. On "miljoona" muuta juttua tyttäreni häistä - mutta ne ovat yksityisiä - lukijan tulee tuntea hääpari ymmärtääkseen asiat.

Ja näin lopuksi - isä on onnensa kukkuloilla - ja moni muu - kuten tyttäreni äiti (meillä on ero jo vuosia sitten), kuten tyttäreni "äitipuoli" - vaimoni - unohtamatta tyttäreni veljeä - nyt puhun vain meidän suvusta.

Äitini - nyt 85  on sanoin kuvaamattoman onnellinen että on elänyt näin kauan nähdäkseen poikansa tyttären avioliiton. Vielä kun saisi kokea käsivarsillaan lapsen lapsen lapsen.

Äitini on sinnitellyt - ja varmaan odottaa ennen "hiippakunnan vaihtoa" näkevänsä ja kokevansa vielä  ne ristiäiset! :)

Alla kuva äidistäni ja tyttäreni äidin isästä.

Seniorit, 90 ja 85
iPhone 4 kuva