Plörinäksi - mistä lie Ukko sen sanan löytänyt - varmaan jotain Suomen-Ruotsalaista ...
Eilinen valmistautuminen tyttäreni tuleviin häihin Hollolan antiikkisessa kirkossa meni ihan mukavasti. Matka sinne ja takaisin olivat sitten aivan muuta - ei vain talvinopeusrajoitusten takia.
Menomatka meni ihan yes vaikka alkoi satamaan. Sitten ennen Heinolaa edessä oli kolme rekkaa ja viimeinen lähti ohittamaan edellä olevia. Ei se ohi päässyt kun vastaan tuli pitkä ylämäki - mutta yritti ja yritti kilometri kaupalla. Lopulta tuli Heinolan ABC risteys ja ajoin sinne HEILA kauppaan ostaakseni suolalihaa. Sen parempaa ei muualta saa.
Takaisin ajaessani sain ohitella vesi, räntäsateessa useamman auton oikealta, eli hitaamman kaistan puolelta. Ne kun vain köröttelivät jopa alle satasta sisäkaistalla! Miksi ne sitä tekevät?
Muutaman kerran ajoni oli kuten aikoinaan suksilla mutkamäessä. Hitaalla kaistalla kun tuli auto eteen ja sen perään ei kannattanut ajaa, sitten ohituskaistalle törmäämättä ohitettavaan.
Lopulta tultuani Lusin suoralle, viimeisessä mutkassa ohitin auton jolloin nopeuteni oli noin 110-115. Sen auton kuski alkoi räpsyttelemään pitkiä minulle! Se ajoi reilusti alle satasta.
Myöhemmin eteen tui autoja ohituskaistalla jotka eivät oikein uskaltaneet tehdä ohitusta, etenkin rekan ohitusta - mutta ohittaa piti. Pari kertaa päästyään ohi, hyvin hitaasti, ja kaistan loppuessa eivät älynneet siirtyä poista kaistalta. Siinä oli sitten minun vuoro näyttää valoja!
Joka kerta kun olen ajanut etelästä pohjoiseen, etenkin illalla tien päällä on mitä ihmeellisimpiä kuskeja. Viho viimeisimmät ovat hidastelijat jotka joutuessaan ohitetuksi alkavat ajamaan kilpaa!
Sopii yrittää sillä vanha 460 SE Volvoni kaksilitrainen kone on hieman "terästetty". ;o)
Kotona olin 22 jälkeen ja ennen puolta yötä nukkumaan. Herätys aamulla puoli seitsemän - ja yhdeksäksi sitten sairaalaan. Eukon kannalta kaikki näyttää etenevän hyvin - mutta ei se vielä ohi ole. Viikon päästä taas uusi lääkärissä käynti.
Tunteja sielläkin taas vierähti ja iltapäivällä en saanut aikaan muuta kuin puita sisään. Olo on ollut täysin "voimaton".
Osana siihen oli kun tietokoneeni ei enää käynnistynyt ohjelmistopäivityksen jälkeen. Oli vain asennettava käyttöjärjestelmä uudelleen - ja se tiesi mahdotonta rumbaa kaikkien eri ohjelmien ja kilkkeiden palautuksessa varmuuskopiolta.
Yllätyin perin pohjin kun kone käynnistyi uudelleen - uuden ohjelma-asennuksen jälkeen. Jokainen tiedosto mikä minulla oli tuli esiin - näyttö oli kuten aamulla ennen päivitystä!
Sellaista ei ole koskaan ennen tapahtunut - vuodesta -92 lähtien. Ai että olin helpottunut!!!
Mutta huomenna jatketaan remonttia - viiteen asti ja kuudelta lähdetään Hirvipeijaisiin :o)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti