sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Vinkkejä

Muutama vinkki yksinpuurtajalle, rakennus hommissa nimittäin.

Ensimmäisenä tuli mieleen ruuvipään turvaaminen siten ettei se putoa, lähinnä katolla kun irrottaa tai kiinnittää peltikaton kuusikulmaisia ruuveja.
Olen kadottanut muutaman eikä niitä sitten enää löydy. Pääsin siitä riesasta eroon kun otin palan teippiä ja surrasin sen ruuvipään ympäri.
Niin ja jos menee katolle laittaakseen esimerkiksi 3 ruuvia on parempi vara yksi tai kaksi lisää - niitä kun tahtoo lennellä minne sattuu.
Hieman teippiä ja ruuvipäät pysyy missä pitää

Kun alkaa kapuamaan korkeuksiin kannattaa miettiä millaisia työkaluja sitä tarvitsee ja mitä mahdollisesti voi tarvita.
Sitten katsoo että ne todella ovat mukana. Ja jos meinaa naulata katsoo että taskussa on niitä nauloja, tai jos käyttää sinkiläpistoolia että se ei ole tyhjä.
Ja että siellä ylhäällä ei sitten ala nesteet purkautumaan haaruksista ulos. Eli säiliön tyhjennys on paikallaan.

8 mereinen palkki ylös
Kun nostin maasta yli 4 m korkeuteen, sisälattiasta 3.4 metriä, pituudelta 8 metrisen kertopuun, paksuus 45 mm ja leveys 260, niin miten sen tekee yksin, ilman koneita tai vinssiä?

Sain sen ensin pitkin pituutta parrujen päälle jotka lepäsivät yläsidepuiden päällä, sellaiset 2.6 m lattiaasta.  Sen päältä oli vielä matkaa ylös, noin 80 cm.
Kun olin töninyt ja pökkinyt sitä melko jyrkässä kulmassa ylös, pituuteen nähden noin puoleen väliin poikittaiseen palkkiin annoin painovoiman tehdä loput. Päästin irti, samalla ohjaten se vain molskahti sinne ylös, melkoisella kolinalla. Eukko luuli että olin pudonnut sieltä alas. Telinettä minulla ei vielä tuolloin ollut.

Naulasin sitten toiseen päätyyn tavoitekorketeen laudoista reilusti leveän "haarukan" johon nostin lankun toisen pään.
Vastakkaisen puolen nostin sitten ylös käyttäen 2x4 parrua jonka pituus oli 3.9 metriä ja jonka päätyyn olin naulannut kaksi lautaa, siten minulla oli "haarukka". Niiden väliin tuli sitten tuo palkki.
Olin myös naulannut siihen päätyyn - kevyesti - laudan jonka taakse oli sitten tarkoitus nostaa tuo palkki. Lauta toimi ohjaimena ja stopparina.
Sitten vain nostamaan - otti se hieman voimille mutta ei mahdottomasti. Kun se oli tukevasti paikallaan nousin ylös ja katsoin kallistuksen kohdalleen ja ei kun 125 mm nauloja esiin ja vasaroimaan.

Sen alla, 80 cm, on aikaisemmin laittamani lauta jonka takana on kaksi lautaa, kiinni vanhassa talon päädyssä. Se lauta toimii ikään kuin yläsidepuuna. Sen ja nostamani parrun väliin tulee sitten 50x125 tukipalkkeja. Sitten tulee edellisen ja lattian väliin  samasta tavarasta runkotolpat.
Itse asiassa en niitä tarvitse mutta teen nyt kuitenkin ne - varmuuden vuoksi.

Miten nostin nuo kattovasat seinän yläsidepuun päälle?
Ensimmäinen, eli alin palkki, kattovasa oli reilut 4 metriä, olisiko ollut 4.4. Toinen sitten sen päälle joka oli sitten himpun yli 5 metriä.

Kummatkin kannoin seinän runkotolppien väliin, sisällä vedin ne sitten sisään ja nostaen päädyn ylös tenineen päälle. Kun olin saanut sen palkin sisään niin että palkin pääty oli lattialla siirsin sen runkotolppaa vasten ja nostin sen sitten pystyyn.
Sen jälkeen otin alhaalta kiinni, nostaen ylös ja siirtäen sen pään vuorostaan telineen päälle, reilut 2 metrin korkeuteen. Ylin pää kallistui yläsidepuun yli ulkopuolelle.
Se oli sellainen "vipu juttu" jossa käytin painovoimaa hyväksi. Parrun yläpuoli kun kallistui kohti yläsidepuuta ja siirtyen sitten sen yli sain omaan nosto pääni aika kevyeksi. Ei kuitenkaan niin että se olisi omasta voimasta ja painosta kiepsahtanut yläsidepuun yli takaisin sinne mistä sen olin jo raahannut sisään.

Sitten vain kiinnitys.

Nostin sen sitten telineellä "vaakatasoon", merkkasin sahauskulman, eli sellaisen kiilamaisen palan ja ei kun sahaamaan. Parrun pääty piti osua luontevasti sen 8 m palkin pintaan. Talon puoleinen pääty 80 cm korkeammalla kuin ulkoseinän puoli.
Sitten tuli tukiraudan, sen palkkikengän kiinnittäminen ja sitten koko paketti kiinni nauloilla. Luotan niihin enemmän kuin nykyajan ruuveihin. Toiseen päätyyn tuli kulmaraudat.

Sitten oli sen toisen palkin asentaminen. Ensin asennettuun, kumpaankin päätyyn naulauslevy, vastakkaisille puolille. Sitten vain "vipusin" tuon yli 5 metrisen lyhyemmän päälle, hieman vääntämistä sekä kääntämistä ja avot, siinä se sitten oli ja äkkiä varovainen ruuvaus ettei putoa alas. En lähtenyt niitä naulaamaan koska se olisi voinut muljahtaa tuon palkin helposti 45 mm levyiseltä pinnalta pois.

Aluskatteen kiinnittäminen

Jalkojen alla oli pyörillä oleva teline, 3 m pitkä ja mitä lie ollut leveydeltään. Homma alkoi toisesta päädystä, valmiiksi leikatuilla paloilla jotka olin rullannut kasaan. Neljä rullaa käsiteltäväksi.
Kun vedin yhden rullan kattovasan yli olin lyönyt 100 mm naulan rivaksi jonka päälle aluskate rulla jäi. Sitten rima ja aluskatteen kiristäminen, naulaus, telineen siirto, rullat seuraavan vasan yli, naulojen päälle jotka otin edellisestä, taas uusi rima jne.
Nyt on vesisuoja sateelle.

Seuraavaksi tulee ruodelautojen naulaus että pääsen ruuvaamaan Ruukin profiloitua (tiili) peltiä niiden päälle. Ja väri tiilen punainen - halusin sellaisen.

 Taikuruutta?

Ei tässä hommassa ole mitään sen kummempaa taikuruutta, eikä tarvita - toki kaikki vaati hieman enemmän voimaa mitä konttori-rotalla tai muulla vastaavalta löytyy. Niin ja kokemusta esimerkiksi painon nostossa ja sen kautta kertynyttä raakaa voimaa - jota ihme ja kumma minulla kuusikymppisenä ukkona vieläkin näyttää olevan. Käsissä on kyllä kumman paljon mustelmia.

Ja kaiken päälle sitten ihan maalaisjärkeä - sekä hieman fysiikan lakien tuntemusta. Ja sitä ymmärtää jokainen joka ei raskasta nosta vaan käyttää "vipua" avuksi, ja antaa itse objektin painon tulla tekijän avuksi.

Negatiivisuuksia?

Niitä toki on, ennen kaikkea töiden hitaassa etenemisessä kun joutuu liikkumaan ylös ja alas ja ties minne - apumies olisi paikallaan.
Niin ja kuumina päivinä täytyy hakea vauhtia suihkun kautta.

1 kommentti:

  1. Juu-u vermeet kannattaa kerätä mukaansa, muutoin homma haiskahtaa urheilulta, jos työ menee kapuamiseksi alas sekä uudelleen ylös.
    Vanha kansa sanoo, jotta työ tekijäänsä neuvoo ja siinä samalla oivaltuvat pienet askaretta helpottavat niksit.
    ;o) joskus on omaan nuppiini pyörähtänyt aatos, jotta voisi se työ opettaa joskus joutuisammin.
    Ukkonen paukkui eilisehtoona ja nyt on mitä mukavin keli, ei hiota laisinkaan.
    Ahkeraa alkanutta viikkoa teille!

    VastaaPoista