Kävimme alkukesästä Porvoossa jolloin toin äitini tänne ja samalla matkalla eukko kadotti ihanan puhelimensa. Se oli sitten oma juttunsa kuolettaa SIM ja odottaa mahtavaa puhelinlaskua. Puhelinlaskua ei tullut ja eukko sai käyttöönsä ikivanhan kopsukan.
Hesassa jouduin tekemään hätäjarrutuksen ja Rellun tehostettu systeemi sitten pysäytti auton, ja koira lensi penkiltä lattialle. Minä noiduin kolmion takaa eteeni pyrkinyttä kallista tila-autoa, ja sen kuskia.
Kun pääsimme sitten määränpäähän, yksi monista eukko otti koiran ulos ja lattialta talutushihnan. Samalla hän alkoi ihmettelemään miten hän on TAAS pudottanut puhelimen! Melkein heti hän tunnisti entisen puhelimen korun ja samalla oivalsi löytäneensä sen kadonneen puhelimen - se ei ollut pudonnutkaan taskusta puistoon :-)
Nyt se on ladattu, kaikki numerot tallessa ja eukko on onnellinen.
Hesassa kirosin liikennettä ja röyhkeyttä. Mikkelissä sitten ajoin vihreillä suoraan kun edessä oli sitten poikittain vihreä farkku!
Taas hätäjarrutus, ja auto avusti maksimi tehoilla ja taas koira sai kyytiä. Väliin jäi noin vajaa metri! Sateella tai muutoin liukkaalla olisin mennyt sen auton ovesta sisään.
Vika? Ei ainakaan minun, vaan edestä tulleen auton joka kääntyi risteyksessä suoraan eteeni.
Että silleen ja nyt mennään syömään etikkaliemessä olevia aikaisemmin paistettuja, Helsingistä tuotuja silakoita ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti