Muutama sana matkasta ja valokuvia

Perjantaina lähdettiin reissuun ja ensin tyttäreni luokse Nastolaan katsomaan uuden uutukaista tyttö vauvaa

Pikkuinen päiväunilla

Salamavalo ei tyttöä häirinnyt

Vaari näköjään saa hymyn suuhun

Vajaa viikon ikäisenä uuden vaarin näkeminen tuntuu naurattavan

Gallona ilojuomaa

Varpajaisiin vävy sai kaveriltaan gallonan verran, eli oliko tuo nyt 4.2 litraa punaista nauhaa, kipattavassa telineessä.

Heiltä jatkettiin sitten siskoni luo Mäntsälään, myöhästyneeseen rapujuhlaan

Komea grilli ja tilaa syödä

Siskoni ja hänen mies ovat rakentaneet pieteetillä komean grillin, jossa on vaikka talvipakkasella lämmintä

Siskoni kutsui ko rakennusta miehensä "mökötys kopiksi"

Yöpyminen onnistui hyvin uudessa hirsisessä - vierasmajassa. Hulppea sisustus

Rapuja ja meidän tuomia tomaatteja

Itse en ole niitä jotka rapuja syövät mutta kun oli niin paljoa vaivaa nähty ja hyvin tehty en voinut olla syömättä - ja hyviltä ne todella maistuivat, kuten kaikki muukin.

Tulee vaikeata seuraavalla kerralla tehdä paremmaksi kun tulevat meille.

Sieltä sitten seuraavana päivänä poikani luo Vihtiin ja eukko meni junalla Helsinkiin ystävättärensä luo. Minä menin siellä sitten katolle vaihtamaan huippuimuria ja se olikin vaikeampi juttu kun asentaja aikoinaan oli liimannut bitumilla sen lasikuituiseen laippaan. Sain lopulta koko hökötyksen alas ja siihen meni sitten tunti, toista että sain sen koneiston laipasta irti - uutta kun ei voinut saada kuin tilaamalla. Ullakolla en saanut popniittejä ruuvatuksi irti joten piti sahata koko putki kahtia.

Lopulta se onnistui ja sain uuden katolle ja kytketyksi toimintaan. Katolle meno ei jäänyt viimeiseksi. Jouduin vielä kerran sinne koska akkukoneesta loppui virta enkä saanut tarvittavia ruuveja kiinni.

Seuraavana päivänä en päässyt ylös katolle, ei siksi että vettä tuli vaan selkä ei suostunut yhteistyöhön, ja siten ei myöskään jalka. 

Käytyäni äidilläni, jonne veimme puolukoita ym ajoimme sitten kotiin Vihdin kautta ja kävin katolla ruuvaamassa ne ruuvit.

Sitä ennen poikkesimme eukon veljen tyttären luona Malmilla katsomassa heidän vuosi ja 5 kk ikäistä Nooa poikaa. Siellä se eukon puhelinkin löytyi, auton lattialta.

En vain tiedä mistä se sinne tuli. Olin aikaisemmin mm imuroinut auton täysin näkemättä puhelinta.

Maanantaina oltiin sitten myöhäsessä kotona niin että ei jaksettu tehdä edes ruokaa ja tiistaina nukutti pitkään.

Seuraavaksi pieni juttu naapuri avusta ja sovusta.